ANTTI MUNNUKKA
Sitä moni ihminen luulee, että kun jää eläkkeelle tai ainakin pitemmälle
lomalle, saa enemmän aikaa itselleen. Voi tehdä mitä vaan.
Katin kontit.
Eduskunnan taannoinen puhemies Riitta Uosukainen, 60, nämä eläkeläiskiireet
hyvin tietää. Maanantainakin vaikuttajarouvalla oli kaksi keikkaa, ensin
päivällä Kotkassa hän edisti yrittäjyyttä, sitten illalla Lappeenrannassa
keskustelutti ihmisiä menneestä ja tulevasta. Näin oli tullut luvatuksi.
Kuten myös se, että Saksaan pitäisi ensi viikolla mennä puhumaan elämästä
Euroopan reunamilla. Ja sitten kohta Nizzaan.
Pietarissa hän oli pääsiäisenä, aikoo mennä sinne myös äitienpäivänä.
Skinnarilan hovin Hovin henki -illassa piti olla myös Riitan aviomies
Topin. Ei päässyt sissieverstiluutnantti evp Toivo Uosukainen paikalle.
Rajaeläkeläinen edusti puoluettaan ja Raution kaupunginosaa Imatran
kaupunginvaltuuston tärkeässä kokouksessa.
Lehtitiedot kertoivat eilen, että Imatran valtuustossa oli maanantai-iltana
havaittavissa vereslihalla olevia ihmissuhteita.
Niitä sivusi illalla myös Riitta, kun keskustelu kääntyi Saimaankaupunkiin.
Löysi kampittajia ja pahanpuhujia, juopia, taas virinneitä ääniä
menneisyydestä.
Tuttu mies
työhuoneessa
Riitta Uosukainen on ollut Saimaankaupungin vankka kannattaja ja on sitä
edelleen. Hän muisteli, miten silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli
ollut tyytyväinen, kun yhtenäinen saimaankaupunkilainen lähetystö oli
tullut kertomaan hankkeesta.
-·Se sama mies, joka nyt käyttää miun työhuonettain, luonnehti Riitta
Lipposta, joka oli lupautunut Saimaankaupungin takuumieheksi.
Riitan mielestä eduskuntavaalit, tarkemmin sanoen eräiden paikallisten
ehdokkaiden kampanjat ovat syynä Saimaankaupungin nykyiseen alamäkeen.
-·Siinä muutama luolamies ja -nainen ottivat hyvän hankkeen
ryvetettäväkseen, luonnehti Riitta tapahtumaa.
Juopaa Imatran ja Lappeenrannan välille ei Riitta suurin surminkaan enää
soisi syntyvän. Hän löysi maakunnasta monen monta hienoa yhteistyöhanketta,
iloitsi yliopistosta, kesäyliopistosta, vihkimästään lemiläisestä
maitolaiturista.
Saimaankaupungin hän toivoi taas saavan uutta tuulta purjeisiinsa:
-·Niinhän se aina on, että kun otetaan kaksi askelta eteen, joudutaan
joskus ottamaan yksi taakse.
Medialtakin Riitta toivoi positiivisempaa asennetta yhteistyölle.
Esimerkiksi tässä lehdessä kirjoittavan kiukkuisen hämäläisen vanhan herran
pitäisi Riitan mielestä välillä lukea Tuomas Anhavaa. Anhava yhdessä
runossaan toivoo, että katkeroituneiden vanhojen herrojen kannattaisi
joskus itkeä, vaikka salaa.
-·Ei se hyväne aika oo meijän syy, jot Chymos män, sanoi Riitta.
Se ennestään jo tiedetään, että Etelä-Karjala on Riitan mielestä hieno
paikka asua ja elää. Täällä on kaikkein parhaimmat seuramiehetkin, ne
vanhan Wiipurin perilliset. Jopa tänne muuttaneisiin tämä karjalaisuus
usein tarttuu, uskoi Riitta.
Ulkomailla
Utulassa
Oli Riitta lomaakin päässyt viettämään. Oli käynyt kesämökillä, ulkomailla
Ruokolahden Utulassa. Siellä oli nähnyt muuttomatkallaan olevia lintuja ja
Kaukaan savupiiput. M Realin piippuja ei näkynyt, mutta savut kyllä.
Kaukopäästä ei tainnut näkyä savujakaan, mutta tieto niistä riitti:
-·Kyl se on kaunis se Saimaa, tehtainee. Ja miten puhas se nyt on,
jalokalat Vuokseskii taas elläät, ihasteli Riitta.
Kaukas, Me Real ja Kaukopää olivat Riitan puheessa tärkeä osa
Saimaankaupunkia, Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran metsäteollinen anti
tälle eteläkarjalaiselle mutta koko maata koskettavalle pilottihankkeelle.
Veteraanipäivä oli taas herkistänyt Riitan. Hän kertoi, miten oli
puhemiesaikoinaan hiljentänyt pohjoismaiset kollegansa Tali-Ihantalassa,
miten jostain Alankomaista tullut vieras oli vihdoin viimein tajunnut,
mistä oikein Suomessa on kysymys:
-·Kerroin, miten vihollisen miljoona-armeija oli pysäytetty, miten sitten
saksalaiset työnnetty maasta, miten yli 400 000 evakkoa tuli koti-Suomeen,
miten Helsinki ja Lontoo olivat niitä sotaakäyneiden maiden pääkaupunkeja,
joita ei koskaan miehitetty.
Talista ja Ihantalasta Riitta päätyi Pähkinäsaaren rauhaan, vuoteen 1323:
-·Näin miulle aina käy, kuten Johannes Virolaiselle. Johannes aina palasi
siihen vuoteen, jolloin karjalainen heimo ensi kertaa halkaistiin kahtia.
Historiaa vasten Riitta toivoi eteläkarjalaisuutta tarkasteltavan, jopa
sitä, että täällä ei aina joka paikka ole tiptop-kunnossa:
-·Meidän historiamme on ollut selviytymisen historiaa. Hyvänen aika, ei
täällä ole ollut aikaa joka hetki miettiä, ovatko kaikki kukkaruukut
ojennuksessa.
Riitta oli iloinen, että täällä yhä puhutaan:
-·Vastaantulijalta kysytään, jot kuka sie oot, mist sie tuut ja mitä siul
on kassissais!.
Siitä Riitta Uosukainen itse ei vieläkään suostunut puhumaan, mitä muuta
aikoo eläkepäivinään tehdä kuin toimia Suomen naisten valmiusliitossa.
Lainasi sentään opettajansa Anna-Maija Raittilan sanoja:
-·Jumala antaa työpaikan, mutta hakupaperit pitää jättää itse.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Valmiusnainen. Riitta Uosukainen ei kertomansa mukaan ihmeesti suunnittele
tulevaisuuttaan, minkä nyt Suomen naisten valmiusliitossa toimii.