ILKKA POHJALAINEN
Lappeenrannassa on venäläissyntyisiä asukkaita nyt jo noin puolitoista
tuhatta vajaasta 59 000 lappeenrantalaisesta. Se on prosenteissa kaksi ja
puoli. Kielilain määrittelemä kolmen tuhannen toiskielisen raja lähenee,
vaikka kielilaki määritteleekin vain suomen ja ruotsin kansalliskieliksi.
Venäjää kuulee kaupungilla joka paikassa, ja hyvin monella koululuokalla on
myös venäläisiä oppilaita.
Virallisena kielenä voi olla vain suomi tai ruotsi. Kunta on kaksikielinen,
jos vähintään kahdeksan prosenttia sen asukkaista tai vähintään 3 000
henkilöä on toisen kansalliskielen puhujia. Lappeenranta on yksikielinen
suomenkielinen kunta, tähdentää kaupunginlakimies Seppo Miettinen.
Saamella on Suomessa virallinen vähemmistökielen asema, joka koskee
saamelaisalueita. Siellä on oikeus käyttää saamea viranomaisasioissa.
Oikeusistuimissa valtio järjestää äidinkielisen tulkkauksen ainakin
vastaajana olevalle ulkomaalaiselle.
Koululaitoksessa sekä sosiaali- ja terveystoimessa on erityissäännöksiä
muunkielisten asukkaiden palveluista. Kaupungilla ei Miettisen mukaan ole
velvollisuutta järjestää esimerkiksi opetusta muunkielisille, mutta
lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuuden, ja valtio antaa lisäavustusta
valmistavaan opetukseen, tukiopetukseen sekä oppilaiden oman äidinkielen
opetukseen.
Valtion lisärahan avulla Lappeenrannan kaupunkikin järjestää
maahanmuuttajaopetusta, jota annetaan yleensä vuoden ajan.
Käytännön asiat
hoidossa
Venäjän kielen asema ei muuten ole ollut kaupungin elimien pohdittavana,
Miettinen kertoi. Käytännön kysymykset ovat koulupuolella hoidossa omien
säännöstensä varassa, ja myös suomalais-venäläisen koulun kautta. Sen
oppilaista kolmannes voi olla äidinkieleltään venäläisiä.
Sosiaali- ja terveyspuolella on venäjänkielinen ulkomaalaisavustaja, joka
on toimialan käytettävissä kaikissa tulkkaus- ja käytännön asioissa.
Kaupungin henkilökunnassa on useilla toimialoilla venäjän kielen taitoista
henkilökuntaa, kuten lääkäreitä, vaikka heitä ei ole sinne varta vasten
kielitaitonsa vuoksi rekrytoitukaan.
-·On luonnollista, että maahanmuuttajia on sijoittunut myös kaupungin
palvelukseen, ja totta kait heidän taitojaan on järkevää hyödyntää. Meillä
on myös venäjänkielistä materiaalia. Maahanmuuttajalasten opetuksessa
periaatteena on, että heidät integroidaan suomalaiseen koululaitokseen
mahdollisen valmennusjakson jälkeen.
Oikeutta saada opetusta omalla äidinkielellä ei ole turvattu
eurooppalaisissa tai yleismaailmallisissa ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan
turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön eräissä ihmisoikeusasiakirjoissa tosin
osallistujavaltiot ovat sitoutuneet turvaamaan uskonnollisen opetuksen
omalla äidinkielellä.
Yhdistyneiden kansakuntien TSS-sopimus (taloudellisia, sosiaalisia ja
sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 1976) sanoo, että
alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa sekä
kaiken muunkin opetuksen yleisesti saavutettavissa.
Valtiolla on kuitenkin velvollisuus järjestää esimerkiksi
maahanmuuttajalapsille sellainen integroiva omankielinen opetus, joka
mahdollistaa muun opetuksen seuraamisen.
Suomen kouluissa lasketaan olevan oppilaita jo yli 80 eri maasta.
Maahanmuuttajaoppilaissa on paluumuuttajia, siirtolaisia, ulkomailla
suomalaista koulua käyneitä suomalaisia, ulkomaalaisia lapsia ja nuoria,
jotka ovat Suomessa vanhempiensa työkomennuksen takia. Lisäksi Suomeen
tulee pakolais- ja turvapaikanhakijoiden lapsia.
Oppivelvollisuus
koskee muuttajiakin
Peruskoululain 35 pykälän mukaan Suomessa asuvalla
oppivelvollisuusikäisellä lapsella, joka ei ole Suomen kansalainen, on
oikeus käydä peruskoulua tai saada muulla tavoin vastaavaa opetusta.
Koululainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä maahanmuuttajaoppilaiden
opetuksellisia oikeuksia ja velvollisuuksia laajennettiin vuoden 1999
alusta siten, että oppivelvollisuus koskee myös heitä.
Maahanmuuttajaoppilaiden kouluvalmiudet ovat taustasta riippuen hyvin
erilaisia kielitaidon, kulttuurituntemuksen ja jopa henkisen tasapainon
suhteen. Nämä oppilaat ovat tulleet Suomeen monista eri syistä, osa
vanhempien työn takia, osa ehkä on joutunut pakenemaan kotimaastaan
mahdollisesti hyvinkin traumaattisten kokemusten jälkeen. Entisten
kotimaiden koulujärjestelmät voivat poiketa suomalaisesta hyvinkin paljon.
Maahanmuuttajalapsen alkuvaiheen opetusta voidaan tukea paitsi erilaisin
tuki- ja erityisopetusjärjestelyin, myös suomenkieliseen luokkaan
valmistavan opetuksen avulla. Kunnat voivat järjestää maahan saapuneille
oppivelvollisuusikäisille maahanmuuttajaoppilaille valmistavaa opetusta.
Valmistavan opetuksen tarkoituksena on edistää oppilaiden tasapainoista
kehitystä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa
tarvittavat valmiudet peruskouluopetukseen siirtymistä varten. Lisäksi
tavoitteena on edistää oppilaiden äidinkielen hallintaa ja oman kulttuurin
tuntemusta. Kaikille oppilaille opetetaan suomea tai ruotsia toisena
kielenä sekä oppilaiden omaa äidinkieltä. Valtio korvaa kunnille osan
valmistavasta opetuksesta aiheutuvista kustannuksista. Lisäksi kunnilla on
mahdollisuus saada valtionavustusta saamen- ja romanikielen ylläpitämiseen
tähtäävään opetukseen.
Peruskoulussa ulkomailta muuttaneiden oppilaiden tukiopetukseen on
mahdollista saada valtionavustusta enintään yhdestä opetustunnista viikossa
peruskoulua kohden ja enintään puolesta opetustunnista viikossa
tukiopetusoppilasta kohden. Maahanmuuttajien tukiopetukseen ovat
oikeutettuja ne oppilaat, joiden maahanmuutosta on kulunut enintään kolme
vuotta
Vieraskielisten oppilaiden äidinkielen, saamen- ja romanikielen sekä
ulkomailta muuttaneiden suomalaisten oppilaiden ulkomailla hankkiman
kielitaidon ylläpitämiseen tähtäävään opetukseen annetaan valtionavustusta
kahdesta viikkotunnista opetusryhmää kohti. Ryhmään tulee kuulua lukukauden
alussa vähintään neljä oppilasta.
III
Lähde: P-K sosiaaliturvayhdistyksen Monika-sivut.