Siikalahden kalamenetyksistä korvauksia

Itä-Suomen ympäristölupavirasto jakoi oikeutta.

HELINÄ LEMINEN

Parikkalan Siikalahden kalakanta on kärsinyt luonnonsuojelualueella. Lahden

eteläosan vedennostoa varten rakennettiin 1980-luvun lopulla pengerryksiä

ja ojia. Lahden halki kulkevan patotien ei ollut tarkoitus estää kaloja

uimasta avovesille Simpelejärveen, mutta toimivaa kalatietä ei saatu

aikaiseksi. Lahden pohjoisosa kasvoi tureikoksi eivätkä kalat päässeet

liikkumaan avovesistöön. Nyt kalastajille on oikeuden päätöksellä luvassa

hyvät korvaukset.

Itä-Suomen ympäristölupavirasto määräsi vedennostoluvan haltijan,

Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen, maksamaan Järvenpään ja Kaukolan

entisille kalastuskunnille, nykyisille osakaskunnille, kalankulun

estymisestä yhteensä 23 500 euroa. Tästä lähtien ympäristökeskus

velvoitetaan maksamaan vuotuista 1 680 euron kalatalousmaksua työvoima- ja

elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle käytettäväksi Siikalahden

kalakantojen hoitotoimiin.

Kalastajien ja rantapeltojen viljelijöiden edusmies Viljo Heinonen kertoo

paikkakuntalaisten olevan tyytyväisiä tuoreeseen korvauspäätökseen.

Heinosesta on mielenkiintoista, että korvaukset määrättiin maksettaviksi

korkoineen vuodesta 1990 lähtien. Kalojen kulku on ollut poikki patotien

kohdalla vuodesta 1988 lähtien. Osakaskunnat pitivät korvausvaatimuksessaan

lähtökohtana vuotta 1990.

Ympäristölupavirasto moittii vedennostoa varten rakennettujen

suojapenkereiden, ojastojen ja pumppaamoiden heikkoa toimivuutta.

Peltoviljely ja metsänkasvatus ovat vaikeutuneet eteläpuolisen lahden

rantamailla tulvien takia. Ympäristökeskuksen pitää korjata nykyiset

rakenteet ja laitteet ja huolehtia niiden kunnossa pysymisestä. Kalatietä

ei velvoiteta rakentamaan.

Ympäristökeskusta päätös ei ole häkellyttänyt. Huoltotehtävistä toimiva

tarkastaja Jouko Hytti pitää hyvänä, että tuli selvät määräykset. Hän kävi

tiistaina katselemassa pumppaamoita ja totesi niissä olevan korjattavaa.

Lieju tukkii alimenoputkien päitä, joten ojia pitää ruopata.

Yli-insinööri Visa Niittyniemi piti myös määräyksiä pääsääntöisesti oikeaan

osuvina ja odotettuina.

-·Suurin osa kunnossapitomääräyksistä olisi jo pitänyt tehdä. Olemme

varanneet niihin alustavasti kuluvalle vuodelle noin 40 000 euroa ja ensi

vuodelle saman summan. Kalakorvauksesta voimme olla ehkä eri mieltä.

Niittyniemi arvelee, että tuskin ympäristökeskus lähtee valittamaan.

Ratkaisua ei vielä ole tehty, vaan ympäristökeskus seurailee toisten

reaktioita.

Vesi tuli kellariin,

nyt korvauksen korot

Veden nostamisen ja pettäneiden rakennelmien takia joutui Pirkko Rautiaisen

talon kellari veden valtaan viime vuosikymmenellä. Vesivahingosta hän sai

pienen korvauksen vuosi sitten ja nyt yllätyksekseen korot korvauksen

viivästymisestä useita vuosia. -·En edes hakenut korvauksia, mutta Heinonen

hoiteli näitä asioita kaikkien asianosaisten puolesta.

Tänä keväänä ei tulva yltänyt Rautiaisen talolle asti muutaman sadan metrin

päästä pato-ojasta, mutta ojan viereisiä peltoja tulva koetteli.

Pengerryksistä vastaa nykyinen luonnonsuojelualueen omistaja,

Metsähallitus, jonka toimet ihmetyttävät Rautiaista. Viime talvena

rantapellon korotukseksi tuotiin ruoppausmaata. Metsähallituksen määrärahat

loppuivat kuitenkin kesken, ja osa lisämaakasasta jäi viljelijän

levitettäväksi.

HELINÄ LEMINEN

Kuvatekstit

Aikaisemmin vesi tuli kellariin. Pirkko Rautiainen haravoi pihaansa siitä

kohtaa, johon taustalla näkyvän ojan vesi pahimmillaan ulottui.

Ryteikköä. Siikalahti tänään.

Siikalahden vaiheita:

¤·1986 Ympäristöviranomaiset laativat suunnitelman Siikalahden veden pinnan

nostamiseksi.

¤·Vesioikeus antoi määräykset, miten suunnitelma pitää toteuttaa.

¤·1987 Korkein hallinto-oikeus vahvisti määräykset.

¤·1996 kalastuskunnat vaativat tarkistusta, onko tehtävä suoritettu.

¤· Vesioikeus muuttui ympäristölupavirastoksi, joka suoritti loppukatselmuksen.

¤·2003 ympäristölupakeskuksen päätös.

Kirjoittaja:
Helinä Leminen