ANTTI MUNNUKKA
Musiikin piskuinen monitoimitaitaja Tuulikki Närhinsalo on Lappeenrannan
kaupunginorkesterin intendentti, monen mielestä jopa superintendentti.
Intendentti Närhisalolla oli maanantai-iltana aluksi hauskaa. Hän oli
tullut Skinnarilan hoviin puhumaan pääasiassa muusikon intendentistä. Tässä
lehdessä oli ennakkoon lukenut, että hän puhuisi muusikon identiteetistä.
No hyvä, hän yhdisti asian ja puhui aluksi kai intendentiteetistä,
sanaleikkien ystävä kun on. Sanoi myös tulleensa ”närhinä raakkumaan
Skinnarilan salolla”.
Intendentti on nykyään yksinkertaisesti tiede- tai taidelaitoksen
hallinnollinen johtaja. Intendenttejä on tavattu myös sotalaitoksessa ja
kirkossa, viimemainitussa jopa niitä superintendenttejä.
Sana tulee latinasta. Teonsana intendere pitää Tuulikki Närhinsalon mukaan
sisällään kahdeksan merkitystä. Niistä kaikista hän löysi jotain
ammattiinsa liittyvää.
Orkesterilla jo
sosiaalitilat
Intendentti esimerkiksi jännittää jousen, yrittää pingottaa muusikkojen
kyvyt jos ei nyt äärimmilleen niin melkein. Tai kääntää heidän katseensa
työhön. Intendentin tulee uskaltaa orkesterin alituisessa rahapulassa uhata
ulkopuolista maailmaa, esimerkiksi poliitikkoja, jotta kehitys ei pysähtyisi.
Intendentin tulee huolehtia, että muusikkojen olosuhteet olisivat hyvät ja
muusikko olisi hyvällä tuulella. Ilosanomana Närhinsalo kertoi, että hänen
orkesterinsa nyt ensi kerran yli 20-vuotisen olemassaolonsa aikana on
saanut omat sosiaalitilat. Tähän asti työvaatteisiin eli frakkeihin ja
iltapukuihin pukeutuminenkin oli tapahtunut pienessä soitinvarastossa
patarumpujen ja harppujen seassa.
Intendentti kiinnittää soittajat. Kiinnitykset tapahtuvat koesoittojen
perusteella. Koesoitto tapahtuu sermin takana, kuulijat eivät tiedä kuka
siellä soittaa. Ei pääse vaikuttamaan ulkomuoto, ei sukupuoli, ei
mahdollinen kaveruus.
Närhinsalo olisi reilut viisi vuotta sitten toimeen tartuttuaan halunnut
kiinnittää yhden uuden muusikon vuodessa, uuteen virkaan. Ei ole
onnistunut; rahaa ei löydy.
Tärkeintä olisi
saada lisää jousia
Intendentti myös pyrkii, korottaa ääntään. Närhinsalo erityisesti pyrkii
unelmaansa, siihen että joskus vielä Etelä-Karjalaan syntyy Saimaa
sinfonietta, nykyistä kamariorkesteria etenkin jousistoltaan isompi
orkesteri. Ja että Lappeenrantaan saataisiin orkesterille paremmin
soveltuva noin 400-paikkainen konserttisali.
Pyrkiessään päämääriinsä Närhinsalo oli huolissaan, sekä paikallisesti että
koko valtakunnan mitassa. Hän on käynyt nykyisen opetusministerin
nettisivuilla. Siellä surfaillessaan ja taiteen keskustoimikunnassa
apuraha-anomuksia käsitellessään hän on huomannut, että suomalaiselle
säveltaiteelle tuleva valtion tuki kenties on poppiintumassa. Yhä useampi
apuraha menee muulle kuin klassisen tai nykymusiikin taitajille.
Närhinsalo on myös kevyemmän musiikin ystävä ja urheilun ystävä eikä suurin
surmin halua synnyttää ristiriitaa sen paremmin musiikin lajien kuin
esimerkiksi kulttuurin ja urheilun välille. Hän ei kuitenkaan halua, että
ns. taidemusiikki jäisi vähemmistöön.
Ja se Saimaa sinfonietta, siitä intendentti Närhinsalo kantaa eniten
huolta. Ensi syksyksi oli ajateltu, että koottaisiin ainakin hetkeksi,
näytöksenomaisesti yhteen iso maakunnallinen lappeenrantalais-imatralainen
orkesteri, joka kenties konsertoisi kaupunkien ohella Parikkalassa ja ehkä
vaikka Lemillä.
Hanke kuivui lähes kokoon, osaksi sen takia, että Imatralle samaksi ajaksi
viriteltiin oman amatööriorkesterin ja kuorojen konsertti.
ANTTI MUNNUKKA
Kuvateksti
Viimeinen henki. Skinnarilassa talven mittaan pidetyt Hovin henki
-tilaisuudet keskeytyvät kesäksi. Intendentti Tuulikki Närhinsalo (oik.)
keskusteli viimeisenä iltana henkevästi jazz-paitaan pukeutuneen
opiskelijapastori Sakari Kiiskisen ja toiminnanjohtaja Minna Buuren kanssa.