ILPO LESKINEN
Lauantaiaamuista auringonpimennystä päästiin ihailemaan parhaassa
mahdollisessa säässä. Taivas oli kirkas eivätkä taivaalle ilmestynyt
sumuntapainen tai ohuet yläpilvet juuri häirinneet havainnointia.
Pimennyksen huippuhetki koettiin noin kello 6.35:n aikoihin, jolloin kuu
peitti 86 prosenttia auringosta.
Tähtiharrastajat seurasivat tapahtumaa ympäri Etelä-Karjalaa. Imatran
Mellonmäelle oli viritetty kolme kaukoputkea, ja paikalla kävi myös muita
kiinnostuneita tapahtumaa katsomassa. Tähtiharrastaja Iiro Sairanen kertoo,
että kaukoputken lisäksi pimennystä katsottiin Mellonmäellä myös
hitsauslaseilla.
-·Imatralla oli pilvetön taivas. Lopussa oli ihan pientä yläpilveä, mutta
se ei haitannut yhtään.
Lappeenrantalainen Kimmo Hytti seurasi pimennystä kaukoputkella Pikisaaren
venelaiturilla. Hytti kertoo, että perjantai-illan huono sää ei antanut
suuria toiveita auringonpimennyksen näkymiselle. Yllätys oli aamulla
melkoinen, kun taivas oli kirkas.
-·Havaintosää oli erinomainen. Koska aamu oli viileä, ilmassa ei ollut
näkyvyyttä heikentävää väreilyä.
Taipalsaarelainen Vesa Märkälä katsoi ja valokuvasi pimennystä Merenlahdella.
-·Nyt sattui huippukeli. Taivas oli tosi hyvän sininen.
Märkälä tarkkaili pimennystä kiikarin linssin heijastamasta kuvasta. Linssi
projisoi auringon kuvan pahvilaatikon pohjaan asetetulle valkoiselle pahville.
Märkälä kertoo, että heijastetun kuvan katselu on turvallinen tapa
havainnoida auringonpimennystä. Tapahtuman yksityiskohdat näkyvät selvemmin
kuin hitsauslaseille.
-·Auringonpilkut ja kuun pinnanmuodot näkyvät heijastetussa
kuvassa. Auringonpilkut eivät näyt hitsauslaseilla.
Toinen linssi
peitetty
Märkälä oli virittänyt laiturille jalustaan kiinnitetyn ja aurinkoon
tähdätyn kiikarin. Kiikarin toinen linssi oli peitetty. Näkyvä linssi oli
asetettu päin aurinkoa ja ympäröity valkoisella pahvilla. Kiikarin takana
noin metrin päässä oli pahvilaatikko, jonka pohjaan oli asetettu valkoinen
pahvi. Auringon kuva heijastuu kiikarin linssistä laatikkoon.
Pahvilaatikko on Märkälän tavallista valkokangasta parempi, koska laatikon
seinämät rajoittavat hajavalon pääsyä itse kohteeseen. Hän valokuvasi
digitaalikameralla heijastuskuvia. Aurinko näkyi pahvilaatikon pohjassa
noin kymmensenttisenä.
Märkälä kertoo, että tähtiharrastajat käyttävät yleisesti heijastuskuvaa
auringon katselussa. Vastaavanlainen auringonpimennys nähtiin hänen
mukaansa vuonna 1973, mutta tuolloin aurinko ei pimentynyt yhtä paljon.
Kesällä 1990 nähtiin täydellinen auringonpimennys.
Heijastuskuvan luominen onnistuu Märkälän mukaan kaikenlaisilla
kiikareilla, ja sen voi tehdä myös käsivaralta ilman jalustaa. Kiikari
säädetään keskimmäisestä ruuvista teräväksi.
Herätys
kaiken varalta
Märkälän herätyskello soi aamuviideltä, mutta hän heräsi jo neljältä.
Kimmo Hytti heräsi kellon soittoon kello 6.45. Hän aloitti havainnoinnin
kello 6.15 ja tarkkaili tapahtumaa reilut puoli tuntia.
Iiro Sairanen saapui Mellonmäellä kello 5.30 ja seurasi pimennystä alusta
loppuun, noin kaksi tuntia. Sairasen lisäksi Mellonmäellä olivat
kaukoputkiensa kanssa myös Rauno Päivinen ja Esko Luukkonen.
Sairanen oli Mellonmäellä seuraamassa myös 7. toukokuuta sattunutta
Merkuriuksen kulkua Auringon editse. Vaikka Merkuriuksen ylikulku on
harvinaisempi tapahtuma kuin eriasteiset auringonpimennykset,
auringonpimennys oli Sairasen mielestä kuitenkin hienompi elämys.
VESA MÄRKÄLÄ
Kuvatekstit
Välikäsien kautta. Vesa Märkälä heijasti auringon pahvilaatikon valkoiseen
pohjaan kiikarin linssin läpi. Tapahtumaa voi katsella useampi, ja näky on
silmille turvallinen.
Paras hetki. Heijastekuvassa pimennyksen yksityiskohdat näkyvät Vesa
Märkälän mukaan paremmin kuin hitsauslaseilla katsottuna.