Pienemmät kuin 8 000 tuhannen asukkaan kunnat eivät pärjää tuoreen
tutkimuksen mukaan. Professori Ajeet Mathurin tutkimusryhmä väittää, että
Suomeen mahtuu enimmillään puolet nykyisistä kunnista.
-·Nykyisten 446 kunnan sijaan saisi olla korkeintaan 236 kuntaa. Tämäkään
ei ole optimi vaan maksimi. Olisi parempi, jos kuntia olisi vielä vähemmän,
selvittää Mathur.
Täkyyn tartuttiin oitis
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) ehti jo tarttua Tampereen
yliopiston kauppatieteiden laitoksella tehtyyn tutkimukseen. ”Puolet pois”,
ilmoitti Kalliomäki.
Kalliomäen mukaan 8 000 asukkaan rajaa pidetään tutkimuksissa kunnan
tehokkaan toiminnan rajana. Parhaita tuloksia saataisiin kuitenkin 30 000
asukkaan yksiköissä.
Kalliomäki vauhdittaisi kuntakentän virtaviivaistamista vuoden 2005
valtionosuusjärjestelmän uudistuksella. Siinä kannustettaisiin suurempiin
yksiköihin.
Kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) taas ehti jo arvostella
tamperelaistutkimuksen perusteita. Manninen korostaa edelleen vapaaehtoisia
liitoksia.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne uskoo puolestaan, että neljännes
tai viidennes nykyisistä kunnista katoaa kartalta 12 vuoden kuluessa.
Parjanne arvioi, että lisääntyvä yhteistyö vie kuntia yhteen.
Ikärakenne painaa
Ajeet Mathurin, matemaatikko Markku Ryynäsen ja tutkija Arne Nystedtin
tutkimuksessa kuntien elinvoimaa arvioitiin riskitekijöillä. Riskitekijöinä
käytettiin kuntien markkinoiden kokoa, väestön huoltosuhdetta,
demokraattista itsenäisyyttä, taloudellista aktiivisuutta, työmarkkinoita
ja verotuloja.
Mathur toteaa, että Etelä-Karjalassa ikärakenne ja väkiluvun kehitys ovat
heikkoja ja verotulot tuovat ongelmia.
Tutkimuksessa alle 8 000 asukkaan kunnat todetaan pysyvästi alijäämäisiksi;
ne eivät pysty demokraattiseen itsenäiseen toimintaan. Pienet tarvitsevat
jatkuvasti verotulotasausta eivätkä tule koskaan taloudellisesti kestäviksi.
Tutkimuksen mukaan Suomessa 319 kunnan kestävä kehitys on uhattuna
epäsuotuisan huoltosuhteen ja pienen väestömäärän takia.
Mathurkaan ei vaadi pakkoliitoksia.
-·Liittyminen tapahtuu tietenkin demokraattisella päätöksellä. Toinen tie
yhdistymiseen voi olla kuntatalouden romahtaminen.
Kuntia uhkaavien ongelmien varhaisimmat merkit ovat kunnan heikentynyt kyky
ylläpitää sosiaalista pääomaa ja turhat julkiset investoinnit.
Näin se teoriassa menisi
Etelä-Karjalan nykyisistä 14 kunnan sijaan Mathur sallisi tänne kuusi
kuntaa. Etelä-Karjalan kuntaremontti olisi koko maan vastaavaa hitusen
rankempi: kuntia jäisi jäljelle 43 prosenttia kun koko maan luku on 53
prosenttia. Eniten kuntia säilyy Uudellamaalla, 71 prosenttia ja vähiten
Ahvenanmaalla, 19 prosenttia.
Mathurin ryhmän kuntakartta yllättää ainakin eteläkarjalaiset. Mathur
aloittaa yhdistämislistansa jytäkästi: Taipalsaari ja Ruokolahti
muodostavat keskenään elinvoimaisen kunnan, siis valituilla kriteereillä
mitattuna. Toisaalta tutkimus ei huomaa, että kuntia erottaa Saimaa.
Uukuniemi, Saari, Parikkala ja Rautjärvi kuuluvat yhteen. Mathur toteaa,
että Rautjärven liittäminen mahdolliseen Saimaankaupunkiin Imatran,
Joutsenon ja Lappeenrannan kanssa on huono ajatus.
-·Siitä hyötyisi vain Rautjärvi ja pienet kärkikunnat Uukuniemi, Saari ja
Parikkala kärsisivät; niiden ongelmat kasvaisivat.
Lemi, Savitaipale ja Suomenniemi muodostaisivat niinikään elinvoimaisen
kuntayksikön. Ylämaa ja Luumäki taas eivät keskenään elinvoimaiseksi
yksiköksi riittäisi.
Yksi vaihtoehto olisikin, että Lemi jaettaisiin puoliksi. Puolet Lemistä
siirtyisi yhteen Luumäen ja Ylämaan kanssa, puolet Savitaipaleen ja
Suomenniemen.
Ylämaa sopisi yhteen myös naapurimaakunnan Miehikkälän kunnan kanssa.