PÄIVI VENTO
Hääpuvut ja kastemekot on pantava säilytykseen puhtaana, kääriä
silkkipaperiin ja sitten suojaan pahvilaatikkoon kuivaan paikkaan. Niitä on
hyvä tuuletella, etteivät koit pääse yllättämään. Näin nämä roimasti
tunnearvoa sisältävät vetimet säilyvät hyvinä vaikka vuosikymmeniä.
Parikkalan käsityökeskuksen vintti on nyt siivottu ja hiukkasen
remontoitukin ensimmäistä kertaa näyttelytilaksi. Ensimmäinen näyttely
esittelee vanhoja kastemekkoja ja hääpukuja. Parikkalalaisia pyydettiin
toimittamaan niitä näyttelyyn, ja mukavasti ihmiset noudattivat pyyntöä.
Kastemekkoja on parikymmentä ja hääpukuja muutama vähemmän. Vanhimmat ovat
1930-luvulta, uusimmat 1970-luvulta, yksi 1980-luvun luomus on myös mukana.
-·Kyllähän näitä katsellessa nostalgiaa tuntee, vaikka itselläni ei
ollutkaan valkoista häämekkoa, kertoi näyttelyyn tutustuva Eila Uosukainen.
-·Menin naimisiin 1960-luvulla ja silloin isot häät ja valkeat mekot eivät
olleet muodissa, kuten nyt, hän muisteli.
Uosukaisen lapset kastettiin suvussa kulkeneessa kastemekossa, joka oli
ommeltu 1940- ja 1950 -lukujen vaihteessa.
-·Sitä lainattiin jossakin vaiheessa johonkin, eikä sitä ole takaisin
kuulunut, Uosukainen kertoi ihastelleessaan Seija Jäppisen valmistamaa
käsinkudottua kastemekkoa, jonka koristeet ovat aurinkopitsiä.
Vastaava neuvoja Jaana Huikko on tyytyväinen näyttelyn antamaan
läpileikkaukseen. Tosin hän oli toivonut ilmestyväksi vielä vanhempia
pukuja. Huikko on toiminut neuvojana neljä vuotta, eikä sinä aikana
Parikkalan käsityökeskuksessa ole kudottu kastemekkojen tai hääpukujen
kankaita.
-·Ihan mahdollista niitä olisi täällä valmistaa.
III
Vanhoja kastemekkoja ja hääpukuja esillä Parikkalan käsityökeskuksessa
24.6. saakka, ma-to klo 9-17, pe klo 9-14. Viikonloppuisin ovet avataan
ryhmille tilauksesta.
PÄIVI VENTO
Kuvateksti
Muistot mieleen. Eila Uosukainen sanoi nostalgian valtaavan mielen
kastemekkojen ja hääpukujen äärellä.