Lappeenrannan kaupungilla piti olla viimeistään vuonna 1995 riittävä tieto
rakentamisen keskeyttämiseksi Huhmarniemessä, katsoo korvauspäätöksessään
Vakuutusyhtiö Pohjola. Kaupunki antoi kuitenkin saastuneen Huhmarniemen
rakentamisen jatkua, vaikka vastaavalta entiseltä saha-alueelta
Pikisaaresta oli jo löydetty supermyrkkyjä: dioksiineja ja furaaneja.
Vakuutusyhtiö arvioi ratkaisussaan, että kaupungin toiminta
tontinluovuttajana ja rakennuslupien myöntäjänä vuodesta 1995 eteenpäin oli
tuottamuksellista.
Kaupungin laki – ja liiketoimintajohtaja Seppo Miettinen selvittää
vakuutusyhtiön päätöksen perusteluja. Päätös perustuu kaupungin ja
vakuutusyhtiön neuvotteluihin. Kaupunki on osaltaan ratkaisun hyväksynyt.
Kaupungin Pohjolalta ottama vastuuvakuutus korvaa ne kaupungin
kustannukset, jotka perustuvat kaupungin tuottamukselliseen toimintaan.
Yhtiö korvaa kaikki kaupungille vuoden 1995 jälkeen tehdystä rakentamista
tulevat puhdistus- ja korvauskustannukset.
Kaupunki ryhtyi supermyrkyt paljastaneisiin maaperätutkimuksiin
Huhmarniemessä vasta vuonna 1999. Kaupunki myönsi viimeisen rakennusluvan
alueelle 20.4.2000. Alueen rakentaminen loppui vuonna 2001.
Vakuutusyhtiön korvaus kaupungille on 440·000 euroa. Suurin osa
Huhmarniemeä oli jo rakennettu 90-luvun puolivälissä. Huhmarniemen
puhdistus- ja korvauskustannukset ovat yhteensä noin kuusi miljoonaa euroa.
Kaupunki ja UPM-Kymmene ovat sopineet kustannusten jakamisesta suunnilleen
puoliksi.
Syyllisiä ei
lähdetty hakemaan
Kaupunki ei ole erikseen lähtenyt selvittämään kaupungin virka- ja
luottamuselintoiminnan oikeellisuutta Huhmarniemi-tapauksessa.
Miettinen toteaa, että kahdelta oikeusoppineelta kustannustenjakoa varten
pyydettyjen kahden lausunnon perusteella kaupunki ei olisi tehnyt virhettä
Huhmarniemen kaavoitusvaiheessa eli ennen vuotta 1989. Kaava pohjautui tuon
ajan tietämykseen ja säännöksiin. Ympäristöministeriö vielä vahvisti kaavan.
Toinen lausunto ei kuitenkaan kokonaan sulje pois lupamenettelyn tai
kaavoituksenkaan tuottamuksellisuutta.
-·Kaupunki on joka tapauksessa vastuussa siitä, että kaupungin kaavoittama
asuinalue myös soveltuu asuinkäyttöön, tulkitsee Miettinen.
Miettisen käsityksen mukaan ratkaisevaa on, missä vaiheessa tietoisuus
dioksiineista ja furaaneista Lappeenrannassa tuli esille.
-·Ajankohta on kesä 1995, jolloin Pikisaaresta löytyi dioksiineja ja furaaneja.
Kaupungin lähtökohtana ei ole ollut hakea syyllisiä Huhmarniemen
tapaukseen, vaan korjata tapahtunut.
-·Alunperin lähdettiin liikkeelle siitä, ettei haeta ketään yksittäistä
virkamiestä, joka naulitaan ristille. Prosessi on kyllä käyty tarkkaan
läpi. Opiksi on varmasti opittu.
Miettinen korostaa, että kaupungin ottama vastuuvakuutus korvaa kaiken
tuottamuksen. Muilta kuin tuottamuksellisilta osilta eli ennen vuotta 1995
tapahtuneesta kaupunki toivoo edelleen avustusta valtiolta.
-·On kohtuutonta, että kaupunki joutuu maksamaan isot kustannukset, vaikka
kaavoitusvaiheessa ei ollut tuottamuksellisuutta. Kyse on myös
valtakunnallisesta ongelmasta.
Professorit langettivat
laskua kaupungille
Kaupunki ja Huhmarniemen toinen maanomistaja, kaavoitussopimuksen osapuoli
sekä saastuttajaa edustava UPM-Kymmene Oyj pyysivät asiantuntijalausunnot
kunnostuskustannusten ja korvausten jakamiseksi.
Lausunnon antaneet professorit korostavat kaupungin vastuuta kunnostus- ja
korvauskustannusten maksajana. Käsitys perustuu pääosin siihen, ettei näin
vanhaan saastutustapaukseen (sahan toiminta päättyi 1959) voi soveltaa
vuonna 1994 voimaan tullutta nykyistä lainsäädäntöä eli saastuttaja maksaa
-periaatetta.
Kari Kuusiniemi valitteleekin lausunnossaan, ettei esitetty lopputulos
vastaa yleisen oikeustajun ja nykyaikaisten vastuuperusteitten henkeä.
Lähes satasivuisessa lausunnossaan professori Erkki Hollo suositti, että
kunta julkisyhteisönä vastaisi maaperän puhdistamisesta ja siihen
liittyvistä kustannuksista. UPM-Kymmenen saamiseksi kustannusvastuuseen ei
Hollon mukaan ole oikeudellisia perusteita. Toki osapuolet voivat sopia
korvauksista.
-·Sopimusratkaisuun päätyminen tarkoittaa aina myös sitä, että ongelmat ja
juridiset epäselvyydet lakaistaan tavallaan maton alle, arvelee puhelimitse
jälkikäteen asiaa kommentoinut Hollo.
Kaupungin vastuuta
voisi selvittää
Hollo ei lausunnossaan pidä poissuljettuna, että kaavoitus- tai
lupamenettelyssä olisi laiminlyöntiin verrattavalla tavalla jätetty
selvittämättä tai selostamatta alueita hankkineille olennaisia asioita.
Kaavoittajan vastuuta vähentää se, että 80-luvulla sääntely kaavoitusta
varten tehtävistä ympäristö- ja muista selvityksistä oli vajavaista.
Lausunnon johtopäätösten mukaan kunnan virkavastuu voi laueta
kaavoituksessa tai muussa päätöksenteossa olleiden laiminlyöntien vuoksi.
Omakotitonttien omistajien ja haltijoiden oikeus saada korvausta perustuu
Hollon mukaan sopimusrikkomukseen tai virkavirheeseen.
Hollon ja nykyisin korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimivan Kari
Kuusiniemen lausunnot perustuvat heille toimitettuihin asiakirjoihin. He
eivät niiden perusteella ole voineet ottaa kantaa esimerkiksi Pikisaaren
vuoden 1995 supermyrkkylöytöjen merkitykseen kaupungin toiminnan kannalta.
Kuusiniemi arvioi lausunnossaan, ettei käytössä olleen aineiston
perusteella kaavoituksessa tai rakennusvalvonnassa ole toimittu
todennäköisesti tuottamuksellisesti. Korkeintaan vuoden 1999 jälkeen
myönnettyjen rakennuslupien oikeellisuudesta voisi spekuloida.
Hollo arvelee nyt aiheelliseksi miettiä ja selvittää, olisiko kaupungin
pitänyt vuoden 1995 jälkeen havahtua pahempiin ympäristöongelmiin myös
Huhmarniemessä.
-·Näin jälkikäteen sitä voisi olla syytä arvioida. Voisi ajatella, että jo
esimerkiksi hyvä hallintotapa olisi edellyttänyt parempia selvityksiä
varsinkin, jos olisi voinut epäillä ongelmia. Selvittämisvelvollisuus oli
tuolloin jo laissakin selvempi.
Kari Kuusiniemi ei voinut kommentoida lausuntoaan nykyisen asemansa vuoksi
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.