ESA VILENIUS
Tiehaaran myllyllä Savitaipaleella on hyvä maine – tai niin kuin nykyisin
kuuluisi kai sanoa vahva brändi. Sitä ei ole rakennettu millään
kampanjoilla vaan käsittelemällä ja jauhamalla viljaa.
Nykyisin myllyn kautta kulkee vuosittain noin puoli miljoonaa kiloa ruista,
vehnää, kauraa ja ohraa.
Myllyn jauhoja, hiutaleita ja ryynejä on myytävänä muutamissa kaupoissa
maakunnassa ja hieman sen ulkopuolellakin. Niitä ymmärtävät kysyä ne, jotka
ovat niitä kokeilleet. Esimerkiksi höyryttämättömiä ja kuumentamattomia,
vain litistämällä valmistettuja kaurahiutaleita syö sellaisenaan
kaurapuuron vastustajakin. Ne saavat suurmyllyn hiutaleet maistumaan hieman
selluloosalta. Kauraa on nyt myös kuorittuina jyvinä, vaikkapa riisin
asemasta käytettäväksi.
Vilja maistuu
pullajauhoissakin
Suurin osa, noin 90 prosenttia, Tienhaaran asiakkaista on leipomoita.
Päätuote on ruisleipäjauhot.
Toinen tärkeä tuote on vehnäjauhot. Niissäkin maistuu vilja. Heikki Jalo on
äskettäin oppinut uusia niksejä vehnäjauhojen jauhamiseen.
Suomalaiset ovat erikoinen kansa, kahvileivässäkin pitää olla viljan makua.
Jo Ruotsissa ja etenkin muualla Euroopassa syödään kakkuja ja leivoksia.
Suomalainen kahvileipä on aika omintakeinen juttu.
Heikki Jalo pohtii maatalouden rakennemuutosta, murahtaa jotakin EU:sta,
siis sen maatalouspolitiikasta.
Tienhaaran mylly ei ole kovin nykyaikainen eikä suuri eikä
huipputehokaskaan, mutta se on kalustoltaan hyvässä ja taloudeltaan ja
taseeltaan erinomaisessa kunnossa. Heikki Jalo tuskin pistää euroakaan
markkinointiin – etenkin kun hän varmuuden vuoksi puhuu vielä vanhoista
markoista.
Työ ja tuotteet markkinoivat myllyä niin, että se on pärjännyt läpi lamojen
ja rakennemuutosten.
Oikeastaan Tienhaaran myllyn konttorikin kertoo osin siitä miksi se on
pärjännyt – tai miksi moni muu yritys ei ole pärjännyt.
Konttorissa on tavallinen puhelin, tilikansioita ja vanhat, mutta ehjät
kalusteet. Kaikki on vaatimatonta, mutta kunnossa ja hyvässä
järjestyksessä. Seinällä on myllärimestarin kirja ja kunniakirja
maakunnallisesta yrittäjäpalkinnosta vuodelta 1979.
Kaikki myllyn tilat ovat siistejä, asiallisia ja koreilemattomia.
Ne sopivat luultavasti erityisen hyvin siihen tilanteeseen, kun jotkut
isännät vielä tuovat vielä oman pellon leipäviljaa jauhettavaksi. Se on
herkkä juttu, joka pitää hoitaa kunnolla. Siitä ei kysytä tarjouksia muulta
kuin omalta myllyltä.
Pari vuosisataa
myllyperinnettä
Heikki jalon isä osti 1940-luvulla Uuhjoen myllyn, joka on perustettu
joskus 1800-luvulla Olkkolan kartanon myllyksi. Se oli koskimylly, jossa
käytettiin apuna myös petrolimoottoria. Koskessa ei tahtonut enää riittää
voimaa.
Sodan jälkeen mylly siirrettiin Savitaipaleen kirkonkylän liepeille,
Taavettiin johtavan tien risteyksen tienoille.
Nykyisen myllyn vanhimmat osat ovat hirsirakenteisia. Hirret on tehty
joskus 1920-luvulla, kun Uuhjoen mylly paloi.
Palot ovat tuhonneet montakin myllyä. Tiehaaran myllyllä ei ole ollut
Heikki Jalon aikana ollut paloja.
-·Pitää huolehtia, ettei pala, Heikki Jalo hymähtää.
Sodan jälkeen mylly eli pitkälti rahtijauhatuksilla. Isännät toivat
hevoskärryillä ja myöhemmin traktoreilla jauhettavan viljan. Suurimmassa
osassa taloista viljeltiin kotitarpeiksi leipäviljaa, mutta myös rehujauhot
jauhatettiin.
Sittemmin maatiloille alkoi ilmestyä rehumyllyjä, kotileipominen ja
maaseudun asutuskin väheni. Ennen varsin yleisistä myllyistä on tullut
harvinaisuuksia, monesta on jäljellä enää romanttiset rauniot.
Saman kokoluokan myllyjä on enää lähimpänä Parikkalassa ja Valkealassa.
Tienhaaran myllyllä oli vielä 1970-luvulla oma leipomokin, joka erkaantui
yrityksestä. Se on nykyisten Leipäveljien alku
-·Rahkeet eivät enää riittäneet leipomon pyörittämiseen.
Nyt myllyä vetävät Heikki ja Tellervo Jalo ja yksi palkattu työntekijä.
Viljaa jauhetaan,
jos löytyy mylläri
Heikki Jalo ymmärtää selvästi, että hän on myös perinteen ja kulttuurin
edustaja. Lähiruokaketjun elintärkeä lenkki. Terveys ei enää anna myöten
jatkaa myllyn hoitamista. Mutta hän haluaa, että mylly jatkaa.
-·Jos saan tähän seuraajan opetan hänelle kaiken, olen mielelläni apuna
korvauksetta.
-·Olen jäämässä vaimoni kanssa Savitaipaleelle asumaan ja haluan, että
seuraajani menestys ei ole ainakaan taidosta kiinni.
Siinä se olisi. Kaikki valmiina jauhopusseista kuorma-autoon, säkkivaa’asta
asuntoon ja viljalaboratorioon. Kaikki on valmiina mainetta myöten.
Koneet käynnistyvät napista, mutta hikiseltä työltä ei varmasti välty eikä
konehommia saa vierastaa. Myllyn kehittelyyn ja esimerkiksi suoramyyntiin
on hyvät mahdollisuudet. Valtatie kulkee läheltä.
Jauhojen jauhaminen on työtä, jota ei tarvitse selitellä kenellekään. Leipä
on erinomainen konsultti.
Jauhojen jauhamisessa on yhä edelleen väliä, tekeekö sen kunnolla.
PEKKA HÖLKKI
Kuvatekstit
Valssi- ja vasaramyllyt. Ossi Jurvanen jauhaa vehnää.
Myllynohjaamo. Heikki Jalo säätelee vaijereista putkistossa kulkevan viljan
kulkua.
Merkkituote. Leipomot luottavat Tienhaaran ruis- ja vehnäjauhoihin.