HANNA TOIVONEN
Etelä-karjalaisilta tilausristeilyiltä eivät alkukesän koleat säät ole vieneet väkeä. Risteilyille ei lähdetä sään mukaan, vaan se voidaan varata vuottakin ennakkoon. Ryhmäristeilyjen kiireisin kausi on varsinaisen kesäsesongin laidoilla, alkukesästä ja loppukesästä. Asiakkaista suurin ryhmä on yritykset, jotka vievät väkeään tai vieraitaan rentoutumaan, kokoustelemaan ja tutustumaan Suomen luontoon. Rakentamaton, puhdas luonto onkin kolmen risteily-yrittäjän, lappeenrantalaisten Seppo Suutarin ja Seppo Salpakarin sekä Imatralla venettään pitävän Pertti Korhosen leivän lähde. ·Kyllä siinä monelta suu loksahtaa auki, kun selällä pysähtyy, ottaa muovimukiin puhdasta Saimaan vettä ja juo, kuvaa Salpakari Lentoveneestä.
Vaikka suvinen Saimaa on hieno, se ei riitä yksistään vetämään väkeä kaupunkiin. Lappeenrantalaisyrittäjät kaipaavatkin nyt kaupunkiin vetonaulaa, joka toisi mukanaan väkeä. ·Saimaa ei riitä pelkästään, sillä sama vesi on kymmenessä muussakin kaupungissa, jossa on jokin iso vetonaula, Salpakari huomauttaa.
Kotkalla on meripäivät, Savonlinnalla oopperajuhlat, Kouvolalla Tykkimäki ja niin edelleen.
Risteilyväelle tarjotaan monenlaista ohjelmaa, piilopirttiä, savusaunaa, hunajasaunaa ja laivakokousmahdollisuutta. Mitään mullistavaa uutuutta ei kehitellä, vaikka tarjontaa hiotaan pikkuhiljaa. Kehittämisen varaa vielä on, sillä Salpakarin mukaan Saimaan syksyn hienoutta ei ole vielä osattu hyödyntää, vaan risteilyvaraukset loppuvat syyskuun puoleenväliin.
Kanava olisi piristysruiske
Yhteensä yritysten vuosittainen matkustajamäärä on arviolta seitsemisen tuhatta, ja se on pysynyt lähes vakiona. Se ei risteily-yrittäjiä itketä, sillä laskutusvolyymi on viime aikoina kasvanut hieman esimerkiksi pidentyneiden risteilyaikojen myötä.
Yrityksillä on varaa maksaa, paikallisten risteilyillä vietetään esimerkiksi merkkipäiviä, ja Suutarin Bell’s risteilyiltä on varattu ensi kevääksi lakkiaisristeilykin.
Ulkomaalaisia risteilyväestä ovat lähinnä yritysjohtajien vieraat. Chris-Linen Korhonen on kuljettanut myös pieniä ryhmiä venäläisiä, vaikkei siihen suuntaan ole markkinoitukaan risteilyjä.
·Prosenteissa venäläisten määrä on hyvin pieni, mutta ne jotka tulevat, ovat hyvin maksukykyisiä, Korhonen toteaa.
Markkinointi on yksinkertaista: silloin kun asiakas on tyytyväinen, hän tilaa ensi vuodeksi uuden reissun.
·Ja suusta suuhun -menetelmä on paras markkinointikeino, mutta hidas, huomauttaa Salpakari.
Risteilijät ovat verkostoituneet muiden paikallisten yrittäjien, kuten pitopalveluiden ja ohjelmantuottajien kanssa. Miesten keskenkään ei ole veristä taistelua. ·Asiakkaalle ei haluta sanoa ei oota, joten jos itselle ei joku tilaus mahdu, nämä kaverit tässä hoitavat, Korhonen viittaa Seppoihin. Toinen asia, jota lappeenrantalaiset matkailuyrittäjät kaipaavat on Kutilan kanava. Avaamalla 500 metriä kannasta Kutilasta Toijansalmen lossin jälkeen syntyisi nopea yhteys Suur-Saimaalle ja esimerkiksi Taipalsaaren yrityksiin.
·Se olisi piristysruiske Etelä-Karjalan matkailulle.
Kanava mahdollistaisi myös lenkin teon, eikä samoja maisemia, muun muassa Kaukaan tehdasta, tarvitsisi näyttää kahdesti. Samaten Imatralta liikennöivä Korhonen kaipaisi Suikkalansalmen avausta.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Tilauksesta vesille. Seppo Salpakari on yksi eteläkarjalaisista tilausristeily-yrittäjistä, jotka vievät väkeä rentoutumaan Saimaan sinisille selille.