Saimaalla ei näy höyrylaivoja

Ne kuuluisivat itseoikeutetusti maakuntaan, toteaa reittimestari Kimmo Karjalainen Suomenniemeltä.

HELENA SIPAKKO

Höyrylaivat yhdistäisivät Etelä-Karjalaa ja lähentäisivät maakuntia, jotka

ovat yhteydessä Saimaaseen.

Suomenniemeläinen Kimmo Karjalainen puhuu suuresta vedestä lämpöisesti ja

on pahoillaan, kun sitä ei ole hyödynnetty riittävästi. Etelä-Karjalan

retkeilyreitistön reitti-isäntä ja omaa matkailuyritystä vetävä Karjalainen

on kolunnut Saimaan vesiä erityisesti meloen.

­·Vesiretkeilyyn täällä on hyvät mahdollisuudet, mutta kaikki viitatkin on

merkitty lähinnä veneilijät huomioiden, miettii Karjalainen.

Hän maalaa kuvaa höyrylaivoista, joilla olisi kiinteät reitit.

Kunnostetuilta laitureilta ihmisiä poimittaisiin matkan varrelta, ja

kesäisin liikenne toimisi säännöllisesti. Kun isommillekin laivoille

annetaan tukia, miksei pienille.

Karjalainen on laittanut tulet kodan ja laavun yhdistelmälleen, jota jotkut

kutsuvat Kimmon kirkoksi. Nokipannukahvi maittaa komeita maisemia

katsellen. Edessä levittäytyy Suomijärvi, josta vesi virtaa Kuolimoon ja

sitä kautta Saimaaseen.

Töitä on tehtävä

monella saralla

Retkeilyreitistö-projekti päättyy tänä vuonna, mutta Karjalainen toivoo

sille jatkoa. Kehittelyä ja rakentamista on paljon, ja työ on pitkäjänteistä.

­·Hyviä juttuja on tulossa, mutta ne tarvii ohjausta.

Projekti poiki vesiretkeilykartaston, jota yritykset voivat käyttää

markkinoinnin pohjana. Muutama kymmenen kanoottia ei suuria

matkanjärjestäjiä kiinnosta, niitä on tarjottava enemmän. Karjalaisella

niitä on juuri sen verran, mutta hän on saamassa toisia yrittäjiä kanssaan

yhteistyöhön.

Lappeenrannan liikuntatoimistoa Karjalainen kiittelee yhteistyöhaluiseksi.

Myös imatralaiset ovat alkaneet mukavasti kuunnella ehdotuksia.

Tyysterniemestä hänen mielestään pitäisi järjestää yhteys

City-linnoitukseen, karttaan merkityt ja opastetut kävelykierrokset

kiinnostavat turisteja. Imatran Ukonniemellä vanhat ranta-aitat ovat

mahdollisuus.

­·Yleensä omissa nurkissa olevia asioita ei ymmärretä. Karjalainen on jo

käynyt katsastamassa Suomenniemen kunnalle testamentattua Irja Hannosen

kotitilaa ja sen takana olevan luonnonsuojelualuetta. Siitä tulisi hieno

eräkeskus. Suur-Saimaan keskistä saaristoa Karjalainen kehuu.

Pien-Saimaalla on paljon mökkejä ja vähän yleisiä paikkoja. Veden

puhtaudessakin on ongelmia. Rantautumispaikkoja yli kymmenen vuotta

melontakursseja järjestänyt Karjalainen haluaisi enemmän.

Virkistysaluesäätiön hän toivoo hankkivan lisää alueita.

Lääninmatkailija

maakuntaan

Karjalainen on miettinyt ratkaisuja matkailuyrityksien auttamiseksi. Hän

perustaisi Etelä-Karjalaan lääninmatkailijan toimen.

­Onhan läänintaiteilijoitakin.

Tämä työskentelisi ideoiden ja yritysten tukena. Etelä-Karjalaa pitäisi

myydä, mutta tuote on tunnettava.

Esimerkiksi pyöräretken järjestäminen ei onnistu ilman tietoa. Reittejä

kyllä maakunnassa olisi, vaikka Sarviniemestä Kyläniemeen voisi matkata 4­6

päivää.

­·Melonnasta on annettava turvakoulutusta samoin hiihdosta, varusteista on

tiedettävä.

Talvimatkailu on Karjalaisen mielestä lapsenkengissä, jossa

lääninmatkailijalla olisi tekemistä.

Kalastus on yksi mahdollisuus. Yrittäjien verkottumista Karjalainen pitää

myönteisenä. Monissa hankkeissa tehdään hänen mielestään liikaa

pikkupiiperrystä. Ne voisivat palvella isompaa joukkoa. Aina rakentaminen

ei edes vaadi isoja rahoja.

Huonosti eivät matkailuasiat toki Karjalaisen mielestä maakunnassa ole.

Kulttuuri on kuitenkin niin nuorta, että monet asiat ovat vielä hakusessa.

HELENA SIPAKKO

Kuvatekstit

On hyvää. Kimmo Karjalainen kehuu Suomijärven vettä hyväksi samoin

Kuolimon. Saimaallakin hän uskaltaa juoda raakaa vettä, joskaan ei joka

paikasta.

Odottavat käyttöä. Melonnan suosio on kasvanut ja Suomijärveltä pääsee

vettä pitkin pitkälle Saimaalle.

Kuin erämaassa. Kimmo Karjalainen on suunnitellut kodan ja laavun

yhdistelmänsä niin, että tulilla istuessa näkee kauas järvelle.

Kimmo Karjalainen

¤·Syntynyt Helsingissä 11.3.1943.

¤·Siteet Suomenniemelle vanhempien kesäpaikan kautta.

¤·Koulutus ravintola-alalla, jossa työskennellyt nissepojasta johtajaksi.

¤·Rukalla teki oman eräopaskurssin, opiskellut hiihdon- ja

laskettelunopettajaksi.

¤·Vuokrannut avovaimonsa Tarja Jokisen kanssa Suomijärven leirintäalueen.

¤·Järjestää melontakursseja.

¤·Etelä-Karjalan retkeilyreitistö-projektin reittimestari, kesto 2001-­2003.

Kirjoittaja:
Helena Sipakko