Categories
Artikkelit

Ukonlinnan funkkistyyli viehättää matkalaisia

Rantakansa on kaikonnut, mutta retkeilymaja majoittaa kulkijoita läpi vuoden.

TIINA PASANEN

Ukonlinnan retkeilymaja lyö ensi näkemältä ällikältä. Valkoinen

funkkistyylinen puurakennus paistattelee ylväänä imatralaisille tutun

Ukonniemen uimarannan kupeessa. Saimaalla on toki tottunut näkemään jos

minkä näköistä hirsiunelmaa, mutta täällä silmä lepää.

Vieraskirjan perusteella paikka tuntuu olevan melkoinen elämys myös siellä

yöpyneille. Lähes hurmoksellisia viestejä on kirjattu paitsi suomeksi myös

italiaksi, espanjaksi, ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ­ ja tietty

venäjäksi. Paikan erikoinen arkkitehtuuri ja ”paratiisinomaiseksi”

hehkutettu rauha tuntuu viehättävän matkailijoita.

­·Tosi hyväntuulista ja mutkatonta porukka täällä käy. Minulle tämä on

oikea unelmakesätyöpaikka, kertoo Tiina Karppanen.

Mikään massaturismipaikka Ukonlinna ei ole. Kuutostieltä matkaa on jokunen

kilometri, Imatran kylpylästä enää pari kivenheittoa.

Kesäisin yöpyjiä on runsaat satakunta kuukaudessa. Matkalaisten kirjo on

laaja: eurooppalaisista reppureissaajista aina lähialueen venäläisiin

ostosmatkailijoihin. Suomalaiset osuvat paikalle muun muassa Savonlinnan

oopperajuhlien aikaan. Aavistella voi, että liikkeellä on monen kerroksen

mutkatonta väkeä. Huokea yösija houkuttelee monia, toiset hakevat kotoisen

mutkatonta tunnelmaa. Kaikille kelpaa rantasauna ja upea uimaranta.

Nirppanokkamatkustajat kaartavat Ukonlinnan kaukaa. Hotellitason palvelut

löytyvät muualta.

­·Yksikään yöpyjä ei ole purnannut mistään. Tänne tulevat tietävät ja

tuntevat retkeilymajojen tason.

Vieraat ihastelevat kilvan kaksikerroksista päärakennusta. Sen

erikoisuutena on torni, jota reunustaa tähti-kuvioitu kaide. Etenkin

lapsivieraat haluavat kivuta ylös katsomaan maisemia. Paikka on tuttu myös

paikallisille.

­·Moni imatralainen aina kyselee, pääseekö torniin, Karppanen kertoo.

Sodan jälkeen nurkkatansseja

Vaalea lautarakenteinen puulinna valmistui 1939. Imatran seudun

työväenyhdistys suoriutui rakennustöistä suurelta osin talkoovoimin.

Historiikin mukaan linna vietti sotavuosina hiljaiseloa ­ mitä nyt

luvattomia nurkkatansseja järjestettiin silloin tällöin. Myös

ilkivallantekijät jättivät puumerkkejään.

Uutta henkeä talo sai, kun urheiluseura Tainionkosken Tähti tuli ensin

vuokralaiseksi ja 1949 omistajaksi. Tällöin Ukonlinnaa alettiin pitää myös

hiihtomajana. Retkeilymaja siitä tuli virallisesti 1954. Ja kun vauhtiin

päästiin, vedettiin taloon ensin 1955 sähköt ja seuraavana vuonna

puhelinlinjat.

Yläkerran majoitushuoneet ovat pienen pieniä, eikä niitä ole kuorrutettu

monen tähden ylellisyyksillä. Sänky, pieni pöytä ja televisio sentään

löytyvät. Reilummin tilaa on yhdessä perhehuoneessa. Suihkut ja wc:t ovat

käytävällä, yhteiskeittiö kippoineen ja kulhoineen löytyy alakerrasta

vastaanottotiskin vierestä.

Atleetteja ja

mäkihyppääjiä

Alakerran salin seiniä koristavat yhä Aatos Hasun ja Veikko Lampisen

maalaukset vuodelta 1954. Atleettivartaloiset urheilijat kertovat talon

isäntäseuran toiminnasta. Painijat ottavat mittaa toisistaan, ja

mäkihyppääjä hakee hyppyynsä lisämetrejä kurottamalla molempia käsiään

eteenpäin.

Retkeilymaja on avoinna läpi vuoden. Silohiekkaisella uimarannalla kelpaa

pulahtaa myös syyskesällä. Parempaa uimapaikkaa saa etsiä.

Pihapiirin viimeisin saavutus on 1999 valmistunut katettu tanssilava.

Tyyliltään se on valitettavasti yhtä kaukana puulinnasta kaurapuuroannos

hanhenmaksasta. Suurempana päivittelynaiheena lienevät kuitenkin kehnot

julkiset liikenneyhteydet. Jos omaa autoa tai polkupyörää ei ole matkassa,

pirssikyyti on varmin keino päästä katsomaan Imatran ykkösnähtävyyttä,

kosken kuohuja.

TIINA PASANEN

Kuvateksti

Ukonlinna. Lautarakenteinen kaksikerroksinen puulinna on kuin visuaalinen

tuulahdus 1930-luvulta. Torni on suosittu pistäytymispaikka.

Kirjoittaja:
Tiina Pasanen