Aleksandr Lipatenko ja Ljuba Kinnunen puhuvat kavereiden kanssa suomea ja venäjää

Linnalan koulussa opiskelee 21 venäjänkielistä oppilasta.

TIINA PASANEN

­·Kieli on varmasti isoin asia, jonka kanssa maahanmuuttajalapset joutuvat

ponnistelemaan. Muihin kulttuurieroihin he sopeutuvat melko nopeasti, sanoo

opettaja Julia Virolainen.

Virolainen tietää myös omakohtaisesti, että asettuminen uuteen kotimaahan

vie aikaa. Hän muutti venäläisen puolisonsa kanssa Suomeen 90-luvun alussa.

Yhtäkkiä elämä oli hyvin toisenlaista kuin synnyinseudulla Viron Narvassa.

­·Ensimmäisenä vuotena itkin paljon. Kaikki tuntui tosi vaikealta, vaikka

osasin kielenkin, sillä olin opiskellut suomea Petroskoin yliopistossa.

Itsetuntoni koheni, ja elämä valkeni vasta sen jälkeen, kun sain

ensimmäisen työpaikan.

Virolainen on työskennellyt opettajana nyt yhdeksän vuotta. ­·Lapsemme ovat

syntyneet täällä, joten he puhuvat suomea sujuvasti. Myös mieheni oppi

suomen aika nopeasti työpaikalla. Kotikielemme on venäjä, mutta meillä on

sekä suomalaisia että venäläisiä ystävä- ja tuttavaperheitä.

Virolainen on viimeiset kolme vuotta opettanut imatralaiskouluissa

venäjänkielisille lapsille heidän äidinkieltään. Venäjänkielisiä lapsia on

alaluokilla runsaat neljäkymmentä. Heistä puolet käy Linnalan koulua, joka

on erikoistunut kansainvälisyyteen.

Oppilaiden suomen taito vaihtelee melkoisesti. Nyrkkisääntö on

yksinkertainen: mitä nuorempana lapsi muuttaa Suomeen, sitä nopeammin hän

oppii myös kielen.

­·Osa venäjänkielisistä oppilaistamme on syntynyt Suomessa, joten he ovat

käytännössä kaksikielisiä. Hankalinta on niillä, jotka muuttavat Suomeen

yli 10-vuotiaina ja joiden kotona puhutaan vain venäjää, sanoo rehtori Harri

Valtasola.

Tulijat käyvät ensimmäisenä vuonna maahanmuuttajaluokan Teppanalan

koulussa. Vuosi on kielen oppimiseen kuitenkin hyvin lyhyt aika.

­·Päiväkouluikäisenä muuttaneet oppivat suomen keskimäärin 1­3 vuodessa.

Sitä vanhemmille kieli avautuu kunnolla vasta 3­5 vuodessa, joten sitkeyttä

se vaati.

Sitkeyttä tuntuu myös riittävän, sillä lähes kaikki Linnalan

venäjänkieliset oppilaat ovat englanninkielisillä luokilla.

­·Heistä on siten kasvamassa kolmen kielen taitajia, Valtasola sanoo.

Ensin äidinkieli

Myös oppilaiden venäjän taito on kirjavaa. Joissakin perheissä kotikielenä

puhutaan suomen ja venäjän sekakieltä, joten lapsen kielentaju ja

sanavarasto voi olla aika heikko.

­·Suomen kielen oppiminen on paljon helpompaa, jos lapsi osaa kunnolla oman

äidinkielensä. Kahdessa viikkotunnissa venäjää ei tosin kovin paljoa ehdi

opettaa, Virolainen sanoo.

Tarvittaessa hän antaa lapsille venäjänkielistä tukiopetusta myös muissa

aineissa.

Kolmosluokkalaiset Aleksandr Lipatenko ja Ljuba Kinnunen opiskelevat

venäjää innolla. Tällä kertaa opitaan kuvailemaan eri värisävyjä.

Ohjelmassa on myös ripaus venäläistä kirjallisuutta. Pushkiniakin tunnilla

on jo luettu.

Aleksandr ja Ljuba puhuvat myös suomea varsin hyvin.

­·Kun myö muutettiin tänne kolme vuotta sitten, mie menin heti päiväkotiin,

jossa opin suomea, Ljuba kertoo.

Viipurilaisesta päiväkodista hänen mieleensä on jäänyt tiukempi kuri.

­·Jos ei käyttäytynyt hyvin, niin hoitajat lähettivät heti lapun

vanhemmille. Äiti sitten torui.

Kotona Ljuba puhuu äidin kanssa venäjää ja isän kanssa suomea.

­·Miulla on sekä suomalaisia että venäläisiä kavereita. Täällä Linnalassa

on mukavaa, eikä kukaan koskaan hauku.

Myös harrastuksia on löytynyt jo pitkä liuta: nykytanssi, baletti ja

telinevoimistelu.

Siperiasta

Suomeen

­·Parasta Suomessa on koulu, opettajat, leikkipuisto ja kaverit, kaksi

vuotta sitten Siperiasta Imatralle muuttanut Aleksandr luettelee.

­·Mut on miulla vielä ikävä sukulaisia ja kavereita, hän myöntää.

Kieliharjoittelua Aleksandr saa koulussa ja kavereiden kanssa. Sen sijaan

kotona puhutaan vain venäjää.

­·Äiti osaa vähän suomea, mutta isä ei. Isovelikään ei oikein halua puhua

suomea, se on hänelle vaikeaa. Mut miulla on täällä jo aika paljon

kavereita, joiden kanssa pelaan jalkapalloa, virkeä nuorimies kertoo.

TIINA PASANEN

Kuvatekstit

Opettaja. ”Suomen kielen oppiminen on paljon helpompaa, jos lapsi osaa

kunnolla oman äidinkielensä”, sanoo Julia Virolainen. Hän oppi suomen

kielen aikoinaan Petroskoin yliopistossa.

Kahdella kielellä. Yhdeksänvuotiaat Ljuba Kinnunen (vas.) ja Aleksandr

Lipatenko oppivat Linnalan koulussa sekä suomea että venäjää. Ljuba on

lisäksi englanninkielisellä luokalla.

Kirjoittaja:
Tiina Pasanen