Kun talosta tulee koti

Imatran taidemuseo esittelee 18 kuvataiteilijan näkemyksen kodista.

TIINA PASANEN

Imatran taidemuseossa tiistaina avattu TALOKoti-näyttely kokoaa yhteen kahdeksantoista kuvataiteilijan näkemykset kodista.

Yhdelle koti on työn ja arjen täyttämä paikka. Toiselle se merkitsee osallisuutta esi-isien ketjussa. Kolmas kantaa kotia kaikkialle kehossaan.

Näyttelyn kuraattori, kuvataiteilija Susanna Judin kertoo, että idean takana oli ajatus talosta ihmisen kuvana.

­·Vähän samoin kuin taiteilijat ovat kautta historian maalanneet itsestään muotokuvia. Kiinnostavaa on myös se, koska talosta tulee ihmiselle koti.

Näyttelyä kootessaan hän halusi saada tekijät miettimään, minkälainen merkitys kodille annetaan. Onko tärkeintä ylellisen komeat puitteet vai kenties ihmisten välinen vuorovaikutus.

­·Kodit ovat kovin erilaisia. Monet lapset elävät tänä päivänä kahden kodin elämää, jossa ei ole oikein aikaa pysähtyä minnekään. Toisaalta osa ihmisistä joutuu elämään kokonaan ilman kotia.

Judin haluaa haastaa myös katsojat pohtimaan suhdettaan omaan kotiinsa. ­·Ihmiset valittavat usein, että nykytaide on jotenkin ”kauhean vaikeaa”. Näyttelyn aihepiiri on arkinen ja kaikille tavattoman läheinen, siksi toivoisin, ettei kynnys tulla tänne ole kovin korkea.

Näyttelyssä on esillä grafiikkaa, maalauksia, valokuvia ja tilateoksia. Ennen Imatraa se ollut esillä Kouvolassa, Suomenlinnassa Helsingissä sekä Nastolassa. Joulukuussa osa teoksista matkaa vielä Firenzessä järjestettävään Nykytaiteen 4. biennaaliin.

­·Alun perin tarkoitukseni on koota näyttely vain 10-­12 taiteilijan töistä, mutta lopulta ryhmä laajeni. Oleellista on, että jokaisella tekijällä on oma vahva näkemyksensä aiheesta.

Raamit

eivät ratkaise

Omissa näyttelytöissään Judin on valokuvannut afrikkalaisia savimajoja ja kylänäkymää. Paikkoja, joissa ihmisten arkea leimaavat yhteisöllisyys ja huolenpito toisista.

­·Elämä voi olla ulkoisesti hyvin köyhää, mutta muutoin onnellista. Huomasin, että myös minulle itselleni asunnosta tuli koti oikeastaan vasta lapsen syntymän jälkeen.

Järvenpääläisen Pertti Toikkasen lattialle levittyvä tilateos, Ympyrä, kiinnittää huomion kodinrakentamiseen. Pääosassa ovat rukkaset. Kyse ei kuitenkaan ole ihan mistä tahansa työhanskoista, vaan muottiin on valettu maitohappokäytettyä idätettyä vehnämassaa.

­·Olen viime aikoina tehnyt lähinnä tilateostyyppisiä töitä. Ruoka on ollut mukana kaikissa jutuissani 1992 alkaen, omaperäisiä ruokaperformanssejakin järjestänyt taitelija kertoo.

Vastikään Lappeenrantaan muuttaneen Paula Tellan utuinen valokuvasarja, Inkarnaatio, tutkii ihmisen henkistä kotia. Hänelle tärkein koti on keho. Eletty elämä on siten läsnä koko ajan.

­·Kaikki kokemamme ajat ja paikat elävät meissä kuin kerroksina. Kolmen omakuvan sarjan päättää yhteiskuva 4-vuotiaan tyttären kanssa.

­·Olen asunut paljon ulkomailla, joten minulle koti on kai senkin vuoksi ollut enemmän henkinen tila. Lapselle se on kuitenkin hyvin konkreettinen asia, jonka avulla hän luo järjestystä ja turvallisuutta elämään.

III

TALOKoti-näyttely Imatran taidemuseossa 5.9.-27.9. Esillä on maalauksia, valokuvia, grafiikkaa ja tilataidetta 18 kuvataiteilijalta.

TIINA PASANEN

Kuvatekstit

Tekijöitä. Paula Tellan (vas.), Pertti Toikkasen ja Susanna Judinin työt pohtivat kodin merkitystä. Taustalla Merita Koskimiehen teos, Väinön ja Masan vihdat.

Aikakerrostumia. Paula Tellan kuvasarjan, Inkarnaatio, kolme ensimmäistä omakuvaa.

Vehnäveistos. Pertti Toikkasen tilateoksessa, Ympyrä, vehnämassasta valmistetut rukkaset tuovat arjen kotiin.

Isä ja maa. Entinen maanisä vaeltaa Jouni Salosen fotoetsauksessa.

Yhdessä.. Anna Seppälän Henkien talo.

Kirjoittaja:
Tiina Pasanen