Kiiskisen veljekset metsässä kuin ilvekset

Ari Kiiskinen karkasi koulusta metsään vanhemman veljensä Pertin kaveriksi.

TENHO TIILIKAINEN

Ari ja Pertti Kiiskinen ovat asuneet varmaan puolet elämästään metsässä,

tai pikemminkin tehneet puolet elämästään työtä metsässä. Viimeiset runsaat

30 vuotta oman osakeyhtiön Metsäkone Ari ja Pertti Kiiskinen Oy:n

omistajina ja ainoina työntekijöinä.

Veljeksistä vanhempi, Pertti, sanoo aloittaneensa metsätyöt jo

kansakoulussa olleessaan. Puunajoon Pertti ehätti jo hevosreen kanssa,

myöhemmin hän rämpi metsässä ”harmaan Ferkun” ja Zetorin kanssa.

­·Ajoin kuorma-autolla puita pudotus- ja niputuspaikoille, kun Ari pääsi

pois viimeiseltä luokaltaan. Nuorempi veli lähti suoraan koululta

ajohommiin, Pertti muistelee.

Myöhemmin Kiiskiset ajoivat puita lähinnä Hackmanille juontokoneella ja

sittemmin ajokoneella. Kesällä 1972 Kiiskiset olivat korjaamassa suuren

Turon päivän myrskyn satoa ja kun Hackmanin myrskysavotta päättyi sattui

Enso-Gutzeitin Olli Teittinen soittamaan ja kysymään Kiiskisiä kuukauden

keikalle. Kun Hackmanilla ei ollut juuri silloin ajoja Kiiskiset lähtivät

Ensolle ja jäivät sille tielleen. Nykyisin he urakoivat ainoastaan

Stora-Ensolle ja Tornatorille.

­·Kaukopään pitkän piipun ympärillä on pyöritty yli 30 vuotta. Kiitettävän

hyvin Enso on pystynyt meidät työllistämään aliurakoitsijoina.

Työnantajafirman nimi on vaihtunut, miehet samoin ja kiire on lisääntynyt,

Ari Kiiskinen kuvailee.

Vakiintunut

työnjako

Veljeksillä on ollut jo vuosien ajan vakiintunut työnjako. Ari pui

hakattavat kohteet motolla, Pertti ajaa hakatun puutavaran tienvarteen.

­·Ari on taitanut ajaa viimeksi ajokonetta yli 10 vuotta sitten. Molemmat

koneet ovat sen verran erilaisia, että turha niihin on hetkeksi kyytiin

hypätä. Parempi tuotos ja jälki tulee kun alla on tuttu kone, Pertti

Kiiskinen sanoo.

Kun työtä tehdään omalle yritykselle, niin työaika on silloin suhteellinen

käsite.

­·Aamulla tullaan metsään ja illalla lähdetään pois. Ei työaika tahdo

kymmeneen tuntiin pysähtyä, Ari Kiiskinen tunnustaa.

Hakkuukoneet ja ajokoneet ovat muuttuneet vuosien aikana paljonkin. Uutta

tekniikka ja erityisesti tietotekniikkaa on tullut koko ajan lisää. Moton

puomin pituus on pidentynyt. Uusissa suurissa koneissa on 12 metrin puomi,

Ari Kiiskisen ajamassa Valmetissa on kymmenen metrin puomi.

Pitkällä puomilla pääsee, ainakin teoriassa, vähän harvempaan

ajouratiheyteen. Ajouran leveyden taas määrää hyvin pitkälle ajokone ja sen

vaatima tila.

­·Ruokolahden ja Imatran alueella ovat hyvät ajomaastot. Täällä ei ole

sellaisia kallioryteikköjä kuin rannikolla tai vaikkapa Puumalassa ja

Sulkavalla, Pertti Kiiskinen sanoo.

Aliurakoitsijoiden taksat ovat jatkuvan puheen aiheena, puun kantohinnan

lisäksi. Taksat tipahtivat suuren laman aikaan 1990-luvun alussa jopa 30-­40

prosentilla, eivätkä ole koskaan palanneet lamaa edeltäneelle tasolleen.

­ Jos tänä päivänä lähtisi leikkiin tyhjästä, niin huonosti voisi käydä,

Pertti Kiiskinen tunnustaa.

TENHO TIILIKAINEN

Kuvateksti

Lepohetki. Pertti ja Ari Kiiskinen ehtivät työpäivän lomassa aina silloin

tällöin istahtaa myös nuotion ääreen.

Metsätyö Ari ja

Pertti Kiiskinen Oy

¤·Kotipaikka Ruokolahti, vuoden 2003 yrittäjäpalkinnon saanut yritys.

¤·Toimialana puun hakkuu ja kuljetus.

¤·Aliurakointia Stora Ensolle ja Tornatorille.

¤·Osakeyhtiöksi vuonna 1972.

¤·Omistajina tasaosuuksin Ari ja Pertti Kiiskinen

¤·Kalustona monitoimiharvesteri, ajokone ja koneiden siirtämiseen sopiva

kuorma-auto.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen