TUOMO TAMMINEN
Kirjailija Taavi Soininvaaran mielestä rikosromaanissa pitää olla uskottava
juoni – vaikka sitten hieman kaukaa haettukin. Eikä imatralaissyntyinen
Soininvaara aivan arkisia aiheita käsittelekään: ebola-viruksia,
kansainvälisiä salaliittoja ja geeniteknologiaa.
Soininvaara kuitenkin käsittelee aiheitaan lakimiehen
täsmällisyydellä – hän jätti työnsä juristina neljä vuotta sitten
ryhtyäkseen täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Myös miehen uusin teos,
geeniteknologian uhkia käsittelevä Ikuisesti paha vaati kuukausitolkulla
taustatyötä, hän kertoo.
Fiktiokin häviää uutisille
·Muistan sen hetken, jolloin aiheesta kiinnostuin. Katsoin BBC:n
dokumenttia, jossa haastateltiin ykkösluokan tiedemiehiä. Kaverit olivat
sitä mieltä, että 20 vuodessa ihmisen elinikä tulee pidentymään 20-30
vuodella ja niin edespäin, ja että meidän elinaikanamme fyysinen
kuolemattomuus tulee lähes varmasti olemaan saavutettavissa, Soininvaara
innostuu.
·Minä olin, että ”ei voi olla totta, nämä kaverit ovat tosissaan”. Sen
jälkeen rupesin tutkimaan geeniteknologiaa, ja kyllä ne tulevaisuuden
skenaariot ovat aivan uskomattomia.
Soininvaara alkaa selvittää geeniteknologian ja bioaseiden uhkia
innostuneesti, eikä tunnu tarpeelliselta varmistaa, ovatko uhat hänen
mielestään uskottavia. Mutta toisaalta, kuka olisi kolme vuotta sitten
pitänyt syyskuun 11. päivän terrori-iskuja mahdollisina?
·Tapahtumasarja juonena on aina itse keksitty, mutta niin uskomattomia
juttuja uutisissakin näkee, että kyllä tosielämä voittaa aina fiktion. On
vaikea keksiä mitään niin pahaa, etteikö sitä todellisuudessakin tehtäisi.
Uskottava
pahuus
Sepitteen ja tosielämän vertailusta nousee esiin myös kysymys kirjailijan
vastuusta: mitä jos kirjan tapahtumista tulee syystä tai toisesta totta?
·Ei se varmaan häiritsisi, jos joku tällainen iso kuvio toteutuisi, mutta
mikä arveluttaa on se, että joku yksittäinen ihminen saisi idean tehdä
jotain kirjojen perusteella. Siinä täytyy kantaa tietty vastuu, Soininvaara
toteaa.
Soininvaara painottaa useaan otteeseen, miten tärkeää kirjan henkilöille,
etenkin pahoille, on luoda uskottava tausta. Kukaan ei ole väkivaltainen
sadisti syntyjään – ainakaan Soininvaaran kirjoissa.
·Olen yrittänyt tehdä niiden sairaimpienkin murhaajien taustan
ymmärrettäväksi; miten ihmisestä muodostuu psyykkisesti sellainen.
Vaikka yhteiskunnallisia asioita romaaneissaan käsitteleekin, kirjailija
Soininvaara ei halua tuoda tekstissään omia mielipiteitään julki.
Kansalainen Soininvaaraa tämä ei kuitenkaan estä.
·Mikä tässä arvojärjestelmässä on, että Suomenkin kokoisesta maasta alkaa
löytyä aika merkillisiä murhaajia, myyrmanneja ja paloittelusurmia ja
vastaavia, Soininvaara pohtii.
·Hyvinvointi on materiaalisesti korkeinta mitä se on koskaan ollut, mutta
samalla tilastollisesti suurimmillaan on myös henkinen pahoinvointi.
Ulkomailla
pysytään
Vaikka elämänmeno paikoin on hurjaa jo Suomessakin, ei Soininvaara aio
jättää kansainvälisiä salajuonia ainakaan lähitulevaisuudessa. ·Niin kauan
kuin tämäntyyppisiä trillereitä kirjoitan, kaikki tapahtumat tuskin tulevat
sijoittumaan Suomeen, Soininvaara sanoo.
·Tässä tullaan taas siihen, etten itse hyväksy juonirakennelmaa, mikä ei
ole uskottava. Me olemme viisimiljoonainen kansa Euroopan pohjoisreunalla,
enkä näkisi että al-Qaida lähtisi ensimmäisenä tähtäilemään Keilalahden
torneja.
Toisaalta kokonaan ulkomaisillekaan näyttämöille Soininvaara ei ole
siirtymässä. Seuraavasta romaanista on valmiina jo toista sataa liuskaa, ja
mukana on ainakin suomalaista tiedemaailmaa ja sotahistoriaa, kirjailija
suostuu paljastamaan.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Tarinaan on voitava uskoa. Taavi Soininvaara ei halua lukea eikä kirjoittaa
tarinoita, joita ei voi kuvitella tapahtuviksi elävässä elämässä.