ILKKA POHJALAINEN
Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jukka Kärri julisti
perjantaina aamukymmeneltä Lappeenkadun virallisesti avatuksi. Hankkeen
ohjausryhmän johtajana hän kiitteli Kansalaistorin laitaan tuodusta
puhujapöntöstä kaikkia hankkeeseen osallistuneita onnistuneesta työstä sekä
kaupunkilaisia, jotka ovat ihmeen ymmärtävästi ja ilman suurempia nurinoita
sopeutuneet jatkuviin liikennejärjestelyihin sekä mylläämisiin.
Eteläkarjalaiset ovat ehkä jahkailijoita ja pähkäilijöitä, mutta kun
päätökset on tehty, toimeen ryhdytään ripeästi, Kärri luonnehti.
Lappeenkatu siihen liittyvine silta- ja väylähankkeineen on kaupungin
lähihistorian mittavin katurakennustyö, eikä vastaavia ole
odotettavissakaan. Kärrin mukaan nyt edetään pienin askelin, joskin
käyttäen voimavarat suunnitellusti eikä sinne tänne roiskien.
Syksyisen kaunis ilma, Ratsuväen perinnesoittokunta ja hernerokka sekä
pieni historian lehtien havina oli houkutellut paikalla muutama sata
henkeä, enimmäkseen iäkkäämpää väkeä.
Kärrin lyhyen puheen jälkeen kaupungin sekä rakentajien edustajat kävivät
rapsaisemassa tuoreen kadun ylle viritetyn sinivalkoisen silkkinauhan
pieniin pätkiin. Nauhaan oli vertauskuvallisesti sidottu umpisolmu
kuvastamaan sitä, että eräs liikenteellinen umpisolmu lienee poistumassa.
Kaupungin tekninen johtaja Ensio Koikkalainen arvioi, että moni palanen
loksahtaa Lappeenkadun ja siihen liittyvien järjestelyiden myötä
paikalleen. Kaupunki saa nyt sisäkehän, jota pitkin pääsee lähelle
haluamiaan palveluita, voi jalkautua ja hoitaa ostoksensa tai muut asiansa.
Kaupunkiin saapuva joutuu myös automaattisesti sisäkehälle, joten varsinkin
turisteja kiusannut liikenteen sekavuus saanee helpotusta. Pysäköintiin
sekä kevyen liikenteen sujuvuuden kehittämiseen on kiinnitetty
suunnittelussa erityistä huomiota.
Vanha idea
sai vauhtia
Lappeenkadun ja samalla kehäväylän idea sisältyi jo 40 vuotta sitten Erkki
Juutilaisen laatimaan, silloisen arkkitehtikilpailun voittaneeseen
ehdotukseen. Kunnolla hanke sai vauhtia vasta 2000-luvun taitteessa. Ajatus
rakentaa koko alue yhtenä pakettina sekä siihen liittyvät
rahoitusjärjestelyt saivat laajaa poliittista kannatusta, ja myös
kaupunkilaiset ovat Kärrin sekä Koikkalaisen käsityksen mukaan olleet
yllättävän myötämielisiä.
Kaupunginvaltuusto päätti huhtikuussa 2002 töiden aloittamisesta. Työt
aloitettiin syyskuussa 2002 maanrakennustöillä. Maamassoja siirrettiin noin
30 000 kuutiota, josta osa käytettiin kiertotien pengermateriaaliksi. Kärri
kiitteli pengertietä neronleimaukseksi, joka tuli yrittäjien taholta.
Liikenne saatiin sen avulla sujumaan kohtuullisen hyvin koko töiden ajan.
Pääosa sorasta hyödynnettiin Karhuvuorenkadun katupohjan rakennuskerroksiin.
Viemäri- ja vesijohtokaivantoja kertyi puolitoista kilometriä.
Huonokuntoiset vesi- ja viemäriputket päätettiin uusia sitä mukaa kun niitä
paljastui maan povesta. Putkien huono kunto oli osin yllätys, niiden piti
olla kunnossa. Työ oli haasteellista, koska kaiken piti pelata koko ajan.
Kaapeleiden tai putkien katkeaminen olisi pimentänyt tai kylmentänyt tai
kuivattanut puoli kaupunkia.
Vaativa työvaihe oli Kauppakadun alle osin jopa seitsemän metrin syvyyteen
rakennettu kaksi sataa metriä pitkä 800 millin sadevesiviemäri. Uutta
kaukolämpöverkkoa rakennettiin 300 metriä ja vanhaa uusittiin 400 metriä.
Sähkökaapeleita piti tukea ilmasiltojen avulla. Venäläistä
muovikassiporukkaa pyöri työmaalla etsimässä kirpputoria, työvaiheiden
haasteellisuutta kuvailtiin.
Rahoitus
tonttikaupoista
Uunituoreita suunnitelmia juoksutettiin työmaalle koko ajan töiden
edetessä. Koikkalaisen mukaan työt haluttiin tehdä kerralla loppuun,
viheristutuksia myöten, vaikka se näyttääkin hassulta talven tehdessä tuloaan.
Lappeenkadun rakentamisen, Kauppakadun sillan rakentamisen,
liikennejärjestelyiden sekä vanhan linja-autoaseman purkuun laskettiin
kuluvan rahaa enintään 4,4 miljoonaa euroa. Siitä on nyt käytetty 3,2
miljoonaa, joskin rahaa tarvitaan vielä pienempiin jatkotöihin. Koko alueen
rakennushankkeiden yhteisarvo maakunta- ja asuintalohankkeineen pyörii 60
miljoonassa eurossa.
Euroja ei ole otettu investointibudjetista, vaan tavallaan ne ovat lainassa
kaupungilta. Ne kuitataan jälkikäteen alueen tonttien myyntituloista.
Koikkalainen harmitteli, että alueelle tulevien asuintalojen rakentamisesta
on tehty valitus, joka siirtää töiden aloittamista, vaikka rakentajalla
olisi valmius aloittaa vaikka heti. Kaupungille eli viime kädessä
veronmaksajille tulee kuluja väliaikaisrahoituksesta. Valittaja on
yksityinen kaupunkilainen.
Nauhan leikkaaminen oli vielä kesken, kun hernekeittopisteen eteen kuhahti
jo melkoinen jono. Kyllä siinä varmaan muutama pelti vielä ruttaantuu
ennen kuin opitaan, kuului soppajonossa kansalaiskommenttia tuoreista
liikennejärjestelyistä.
MIKA STRANDEN
Kuvatekstit
Tuuletus. Kaupunginjohtaja Markku Andersson sai oman pätkänsä avausnauhasta.
Juhlat. Yleisö otti hernesopan omakseen.