SARI PULLINEN
”Rakas Olga ja lapset. Lähdemme taasen liikkeelle lähemmäs Iivanoita, mutta
siitä huolimatta teemme työtämme nurkumatta, sillä yhteinen kutsumuksemme
olkoon Suomi Suuremmaksi. Toivon Teille Luojan varjelusta siellä
kotirintamalla taisteleville.”
Näin aloittaa kirjeensä Timo Lehtola heinäkuussa 1941. Hänen tyttärensä
Raili Järvinen saapui viime kesänä Joutsenoon etsimään tietoja Suokumaan
taisteluista, missä hänen isänsä haavoittui ja menehtyi kohta kirjeen
kirjoittamisen jälkeen.
Sota on monin tavoin läsnä yhä, 64 vuotta talvisodan syttymisen jälkeen.
Lehtolan kirje sisältyy kotiseutuneuvos Pertti Vuoren uuteen kirjaan Sotien
ajan Joutseno. Vihollispommittajien reitti sisä-Suomeen kulki Joutsenon
yli, ja Karjalan Kannakselta luonteva reitti sisemmälle Suomeen kulki
nykyistä Penttiläntietä pitkin. Leppälän koulu oli ensimmäinen suurempi
rakennus matkan varrella, ja siksi sopiva kenttäsairaala.
Sotien vuosina 1939 – 1944 Joutseno oli kahdesti sotatoimien kohteena.
Kolmesti Joutsenosta lähdettiin evakkoon. Kahdesti voitiin iloita
kotipitäjän säilymisestä isänmaassa, vaikka rajalinja alkuun häilyikin.
Rientolan katolle rakennetussa pienessä tornissa valvoivat
ilmavalvontalotat. Lotat myös muonittivat satoja sotilaita kouluilla ympäri
kuntaa. Kanttiineita he pitivät muun muassa Korvenkylän
suojeluskuntatalolla ja työväentalolla. Lottien työtuvilla ommeltiin
sotilaille lumipukuja ja alusvaatteita.
Kivisaaressa ja Muukonsaaressa vihollista harhautettiin puurunkoisilla
pahvilla päällystetyillä Fokker-hävittäjäkoneilla.
Maastossa on yhä nähtävissä sirpalesuojia, teltanpohjakuoppia ja
juoksuhautoja ainakin Suokumaalla, Leppälässä, Nevalassa, Hyvättilässä,
Kähärilässä, Ravattilassa, Anolassa ja Karsturannassa.
Uusi raja vedettiin
Pyyhtiän ja Liiran väliin
Joutsenolaisevakot ohjattiin talvisodan jaloista etupäässä Karvialle.
Vappuun mennessä he pääsivät palaamaan kotiin.
Rauhan tultua joutsenolaiset olivat ehtineet jo huokaista helpotuksesta,
kun kotikunta jäi juuri ja juuri Suomen puolelle. Perääntyvät sotilaat ja
evakuoimattomat siviilit karjoineen aiheuttivat kuitenkin pian kovan
paineen tukkimalla nykyisen Penttiläntien sekä Konnunsuon tiet.
Kirkonkylään oli majoitettu runsaasti armeijan yksiköitä, ja lotat
valvoivat soppatykkien ääressä.
Uuden valtakunnanrajan vetäminenkään ei onnistunut kerralla.
Sylvi Ruti muistelee kirjassa, että Suokumaalla raja kulki Pyyhtiän ja
Liiran välillä. Elokuuhun saakka raja pysyi nykyistä lännempänä, sitten
venäläiset tarkistivat rajan niin, että he saivat Enson ja Suomi Joutsenon
ja Nuijamaan alueilta maata, ja raja asettui nykyiselle paikalleen.
Talvisota teki Joutsenosta rajakunnan.
Rajan takana kuitenkin jyrähteli yhä. Moni hankki veneitä siltä varalta,
että joutuisi pakenemaan Saimaalle. Joutseno evakuoitiin jälleen
täydellisesti 19. kesäkuuta 1941.
Kesäkuun puolivälistä alkaen Joutseno oli kuin suurta sotilasleiriä.
Välillä rintamalinja siirtyi kauemmaksi, ja Joutsenoon päästiin palaamaan,
mutta uusi evakkoreissu oli edessä taas 1944.
Vuori kertoo teoksessaan laajalti myös lentolaivue 12:sta, joka saapui
talvisodan alkupuolella Kivisaareen, sekä Suomen suurimmasta
sotasairaalasta Tiurussa ja Rauhassa. Esimerkiksi Kannaksen suurhyökkäys
kesäkuussa 1944 heijastui suoraan Joutsenoon.
Yhdeksän kenttäsairaalaa ja 43. sotasairaala saivat muistolaatan viime
talvena. Myös Kähärilän koululla toimi kenttäsairaala, ja sekin saa oman
laattansa vielä tänä vuonna.
III
Sotien ajan Joutseno, Joutsenon kotiseutuyhdistyksen 25-vuotisjuhlakirja.
Tulentallojain tarinat XII, Joutsenon kotiseutuyhdistyksen julkaisu nro 12.
Kirjoittanut Pertti Vuori.
SARI PULLINEN
Kuvatekstit
Muistolaatta. Muun muassa kulkutautisairaala Honkalahden Kirjatiellä toimi
kenttäsairaalana.
Vale-Fokker. Kivisaaressa valmistettiin puurunkoisia, pahvipäällysteisiä
hävittäjäkoneita vihollisen harhauttamiseksi.
Ilmavalvontaa. Laina Miettinen kiikaroi ja Milja Tiimo puhuu puhelimessa
Joutsenon ilmavalvonnassa 17.5.1943.