ESA VILENIUS
Lappeenrannan ensimmäisellä paloautolla voitaisiin palomestari Mikko
Lehtosen mukaan aivan hyvin lähteä sammuttamaan vaikkapa nurmikkopaloa.
Tosin autoon pitäisi laittaa sitä ennen akku paikoilleen ja ilmaa renkaisiin.
Mutta varsinaisessa tehtävässään se ei olisi ollenkaan avuton. Siinä 800
litran vesisäiliö ja toimiva pumppu- ja letkukalusto.
Auto oli ruodussa peräti vuoteen 1968. Siis silloin se olisi voinut lähteä
vielä hälytykseen. Ja jos jos oikein paha paikka tulisi: sen pumput
olisivat edelleenkin kunnossa.
Se, että vuoden 1931-mallinen Ford AA on kunnossa ja säilynyt on paljolti
palomestari Lehtosen ja muiden pelastuslaitoksen työntekijöiden ansiota.
Vuonna 1996 he panivat korjausmestari Pauli Järvisen ja Lehtosen vetämänä
monissa varastoissa seikkailleen auton jälleen ajokuntoon ja
museokatsastivat sen.
Auto on alkuperäisessä kunnossa··sitä ei siis ole entisöity. Paloauton
punaisen alta pilkottaa Fordin perusmusta väri. Käytön jäljet näkyvät
autossa, mutta se on siistimmässä kunnossa kuin monet tämän vuosituhannen
perheautot. Kaikki toimii.
Lehtonen kertoo, että autosta vihjaistiin museokatsastuksen jälkeen kyllä
kaupungin johdolle pr-tilaisuuksia silmällä pitäen.
·Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut.
Edustamassa auto käynyt Palopäällystöliiton 50-vuotisjuhlilla Helsingissä
1982, jolloin sillä sai kyytiä silloinen sisäministeri Matti Ahde.
Tuhannen keikan
veteraani
Lappeenrannan vakinainen palokunta perustettiin 1. maaliskuuta 1932. Se sai
myös paloauton. Sitä ennen tulentorjujat liikkuivat hevospeleillä.
Uuden hyökkäysauton palokunta sai vasta 1950. Aktiivisimpana
palvelusaikanaan Ford osallistui yli tuhannen tulipalon
sammutukseen. Niistä noin sata oli naapurikunnissa. Vuonna 1933
Toikansuolla syttyi tulipalo, joka uhkasi esikaupunkialueita.
Sodan aikana auto oli armeijan palveluksessa, 310. ilmasuojelukomppanian
käytössä. Lappeenrantaa pommitettiin kiivaasti.
Kun vakinainen palokunta sai vuonna 1950 Patanokka-Volvon, Ford annettiin
Armilan-Kourulanmäen VPK:lle käyttöön.
Lappeenrannan toinen paloauto on nyt Nuijamaalla.
Vanhaa palokalustoa
vajasäilytyksessä
Mikko Lehtosen mukaan Lappeenrannassa on tallessa museoikäistä palokalustoa
400 vuoden ajalta viidestä eri maasta. Ajoneuvoja on neljä, hevospelejä
kahdeksan. Lisäksi kaikenlaista muuta palo- ja pelastusvarustusta.
Vanha kalusto on kierrellyt milloin missäkin, sen mukaan kun sille
”sopivaa” tilaa on löytynyt.
Nyt Ford on pelastuslaitoksen takana vajassa ja muu kalusto neljässä eri
paikassa eri puolilla kaupunkia. Mitään museotavaran säilytyspaikkoja ne
eivät ole.
Lehtonen tuntee Suomen vanhaa paloautokalustoa varsin hyvin. Lappeenrannan
Ford ei ole aivan maan vanhimpia, mutta se on hyvässä kunnossa. Maan
ensimmäinen sähkökäyttöinen paloauto otettiin käyttöön Helsingissä 1911. Se
kuljetti ainoastaan palomestaria ja miehistöä.
Ensimmäinen hyökkäysauto pumppuineen ja vesisäiliöineen tuli myös Helsingin
palokunnalle vuonna 1916. Maailmansodan vuoksi se joutui odottelemaan
renkaita vuoden, ennen kuin se voitiin ottaa käyttöön.
PEKKA HÖLKKI
Kuvatekstit
Lisäletkut peräkärryssä. Mikko Lehtonen tuntee Fordin laitteet ja historian
tarkoin.
Lempeää hälytystä. Palopaikalle kiirehdittiin messinkikelloa soittaen.
Alkuperäinen. Autoa ei ole entisöity, sitä on vain hoidettu.
Viimaista kyytiä. Palomiehet istuivat lavarakennelman laidoilla.
Ford AA, rek. MA-16
¤·Vuosimalli 1931, rakennettu paloautoksi Veljekset Kulmalan koritehtaalla
Helsingissä
¤·Kaikkia osia saa edelleen Yhdysvalloista
¤·Nelisylinterinen, bensiinikäyttöinen rivimoottori, 3,24 litraa, 40
hevosvoimaa (vastaavan nykymoottorin teho on 200-300 hevosvoimaa)
¤·Teräspalkkirunko, avoin ohjaamo, puurakenteinen varustus,1+7 paikkaa
¤·Pumpun voimanotto kardaaniakselilta, 800 litran vesisäiliö (nykyisin
paloautossa on noin 3 000 litran vesisäiliö), noin 500 metriä letkuja
¤·Kuuden voltin sähköjärjestelmä (kuorma-autoissa nykyisin yleisesti 24
volttia), hälytysäänenä messinkikello
¤·Matkamittarissa alle 8 000 kilometriä, lukema on todennäköisesti oikea