Missa Adriana, ehkä finale

Adriano Vinciguerra kävi vielä kerran messussaan. Hänestä on tekeillä tv-dokumentti.

ANTTI MUNNUKKA

Ensimmäiset kyyneleet tulivat Adrianon Vinciguerran (kohta 73), silmiin

heti, kun sopraano Jonna Imeläinen, (ehkä 23), joulupäivänä aloitti Ave

Marian. Oltiin olutravintola Oluen, italiaksi Birran ensimmäisessä Missa

Adrianassa.

Ja kostui jo sinä hetkenä monien 60- ja 70-lukulaisten Adrianon ystävienkin

silmä. Heitä oli Birra pullollaan, eikä varmaan siksi, että tilaisuus

televisioitiin.

Nenäliinoja tarvittiin vielä useaan otteeseen, vaivihkaisia nyyhkäyksiä

kuului pitkin matkaa.

Missa Adrianan toinen ylösrakentaja Matti J. Kuronen kutsuu Missa Adrianaan

tulevia yhteisnimellä niiksi, ”jotka rakastavat Jeesusta salaa”.

Adrianoa kyllä rakastettiin julkisesti, niin moni häntä halasi. Luultavasti

kyynelöitiin eniten Adrianon, mutta varmaan myös messun varsinaisen aiheen

eli Jeesus-lapsen, kauniin musiikin ja etenkin yhteisyyden tunteen takia.

Se kai sitä ekumeniaa on.

Missa Adriana

alkoi 1969

Upeaäänisestä sopraano-Jonnasta ei vielä ollut tietoakaan, kun Adriano

ystävineen järjesti samalla paikalla ensimmäisen Missa Adrianan,

ekumeenisen joulumessun. Vuosi oli muistitietojen mukaan 1969. Ravintolan

nimi oli silloin Adriano Bar, tuttavallisemmin Antti.

Siinä samassa ravintolassa Adriano Vinciguerra alkoi vuonna 1964 paistaa

pizzoja lappeenrantalaisille. Hän oli tullut sattumalta turistina Suomeen

1955, ajautunut ensin muusikoksi ja baarimestaritaustaltaan sitten

ravintoloitsijaksi.

Adriano ja hänen pizzansa ja etenkin hänen persoonansa alkoivat alkoivat

ihmisten mielissä elää omaa elämäänsä niin, että ihmiset useimmiten

mainitsevat juuri hänet mieheksi, joka toi pizzan Suomeen.

Tämä mieltä on myös MTV3:sta tuttu Lappeenrannan poika Päiviö Pyysalo. Hän

päätti, että on aika tehdä tästä huomattavasta kansallisesta ilmiöstä

dokumenttiohjelma. Alkavana vuonna Adriano Barin perustamisesta on kulunut

40 vuotta.

Ja siksi Adriano oli taas joulunsa Lappeenrannassa, lukemassa italiaksi

jouluevankeliumia, La Nascita di Gesúa, halaamassa ystäviään ja

vuodattamassa kyyneleitä heidän kanssaan.

­·Juolahti vaan mieleen, että pitäisi tämä dokumentti tehdä. Kovin paljon

ei Adrianosta vanhaa filmimateriaalia ole, mutta jotain sentään, kertoi

Pyysalo.

Ydinjoukot

ennallansa

Edellisen kerran Missa Adriana järjestettiin Lappeenrannan Raatihuoneella

kaksi vuotta sitten, sitä edellisestä kerrassa Adrianon toisessa

ravintolassa Casa Nostrassa Kauppakadulla jo reilut 20 vuotta.

Kaava on ollut alusta lähtien sama. Matti J. Kuronen ja kulloinenkin

Lappeenrannan ortodoksipappi ovat lausuneet ekumeeniset tervehdyksensä ja

saarnansa, Tellervo Kuronen lukenut viisaita sanoja (olisiko ollut taas

Ylva Eggehornia), Mauri Hannikainen Lappeenrannan musiikkiopistolta on

tuonut mukanaan muusikot.

Sitten on nautittu alkuseurakunnassa tapana ollut agape, rakkauden ateria,

jolla on tarjolla siunattua leipää, viiniä ja öljyä. Ruuan siunasi tällä

kertaa Isä Markus (Petsalo).

Matti J. Kuronen puhui saarnassaan mahdottoman mahdollisuudesta,

esimerkiksi siitä. miten jouluna 1914 Flanderissa saksalaiset ja

englantilaiset sotajoukot viettivät yhteistä joulua ja suostuivat vasta

tapanina tappamaan toisiaan.

Kuuluu sitä mitä

vanhalle miehelle

Adriano asuu edelleen Desenzano del Gardassa, on niin hyvässä kunnossa kuin

kuusi isoa leikkausta ja uuden teflon-aortan saanut mies nyt voi olla.

­·Nyt olis miun vuoro puhua, aloitti Adriano jouluevankeliuminsa.

Hän hän kiitti Matti J. Kurosta, jonka sanoi Missa Adrianan varsinaiseksi

iäksi, kiitti kaikkia nyt ja aiemmin mukana olleita, sanoi, että

Lappeenrannassa olo oli hänen elämänsä ihanin vaihe.

­·Mutta kaikella on alku ja loppu, sic transit gloria mundi, myönsi Adriano

ja luki sen odotetun evankeliumin.

Lopussa vielä Matti J. ilmoitti, että tämä oli nyt vihoviimeinen Missa

Adriana, kertakaikkiaan finale.

Tiedä häntä. Jotenkin tuntuisi että Grande finale olisi sopivampi lopetus.

Ehkä koemme sen parin vuoden kuluttua, tai myöhemmin?

Poliitikko Kuronen oli myös Lappeenrannan kaupunginjohtaja Markku

Anderssonin lähettinä, toi Adrianolle lahjaksi kaupungin kalvosinnapit.

Sanoi, että itse oli ostanut kravatin, kun sai samanlaiset napit.

­·Miun pitää varmaan ostaa kauluspaitakin, arveli Adriano.

Mutta entäpä

Giovanni ja Enrico?

Pari toivomusta voisi tähän loppuun pistää. Ensiksi, että ei taas

aloitettaisi keskustelua siitä, kuinka paljon Adrianoa aikaisemmin muuan

don Giovanni alkoi valmistaa pizzaa Suomessa. Giovannin ravintola sijaitsi

Haminassa ja pizzat olivat ihan hyviä.

Ja se toinen toive: ehtisipä Adriano lähteä Suomesta, ennen kuin kuulee

vantaalaisesta Pizza Enricosta. Joulun aikaan sitä ”Mita mita mita sina

sanoa” -sekoilua ei sentään kovin usein ainakaan televisiosta tainnut tulla.

Adriano saapui Lappeenrantaan aatonaattona, lähti eilen.

III

Päiviö Pyysalon ohjaama dokumenttiohjelma miehestä, joka toi pizzan

Suomeen, nähdään MTV3:lla tiistaina 17.2. klo 20.00.

ANTTI MUNNUKKA

Kuvatekstit

Sinäkö se… Erja Vakkila on tuntenut Adrianon kuusivuotiaasta. Halaukset

tulivat sydämestä.

Agape. Rakkauden aterialla tarjotaan leipää, viiniä ja öljyä. Ateriaa

aloittamassa Isä Markus (vas.), Adriano ja Matti-pappi.

Olisiko…? Adriano ja Päiviö Pyysalo keskustelevat. Tv-dokumentti

Adrianosta esitetään helmikuussa.

Kirjoittaja:
Antti Munnukka