HELINÄ LEMINEN
Parikkalan Siikalahti on 77-vuotiaalle Viljo Heinoselle kotoinen
taistelutanner. Työikäisenä hän viljeli itsekin rantapeltoja. Kun
Siikalahti muuttui luonnonsuojelualueeksi, hän otti sydämen asiakseen
puolustaa kaikkia paikallisia viljelijöitä, kalastajia ja metsästäjiä.
Siikalahtea vähemmän tuntevalle kerrottakoon, että kyseessä on
Simpelejärven kapea lahti, joka sijaitsee Parikkalan asemalta noin kolme
kilometriä itään. Simpelejärveä on historian aikana laskettu useita kertoja
viljelymaan lisäämiseksi, viimeksi vuosina 1939-1943. Viimeisen laskun
jälkeen Siikalahti mataloitui niin, että sen pohja paljastui suurelta osin.
Heinonen muutti perheensä mukana evakkona Siikalahden rantamaille vuonna 1940.
·Olin silloin 15-vuotias, ja veljeni Väinö oli vuotta vanhempi.
Valmistimme Väinön kanssa talvella useita rysiä ja keväällä veimme ne
veteen. Haukia ja ahvenia tuli paljon.
Kalanmyyntituloillaan pojat ostivat muun muassa polkupyörän ja vaatteita.
Nuoremmalle, Viljolle, ostettiin hänen omilla rahoillaan tumma rippipuku.
·Juhannuksen alla 1941 jouduimme lähtemään Siikalahden maisemista
jatkosotaa pakoon. Syksyllä 1944 palasimme taas.
Siitä lähtien Heinonen on elänyt tiiviisti lahden tuntumassa, viljellyt
peltoja ja seurannut lahden ja sen rantamaiden vaiheita.
Tulvavedet pelloille,
kalat jäivät jumiin
Lahden mataloituminen ei vielä sitä pilannut. Se pilaantui, kun Parikkalan
kunta laski siihen parinkymmenen vuoden aikana taajaman likavedet. Tämä
alkoi 1960-luvulla ja päättyi 1980-luvulla. Lahti rehevöityi ja ojat
tukkeutuivat. Ensin oli aikomuksena kaivaa kanava ja ohjata siten vesi
kulkemaan Simpelejärveen. Näin olisi saatu rantametsät kasvuun ja pellot
viljelykelpoisiksi, kevättulvilta suojaan.
·Luonnonsuojelijat hylkäsivät yhteisen ojitussuunnitelman ja alkoivat
sitten vaatia vesipiiriä laatimaan padotussuunnitelmaa, jolla vettä
nostettaisiin Siikalahdella, Heinonen palaa 1980-luvulle.
Seurasi pitkä oikeudenkäyntiprosessi. Siikalahden viljelijät, kalastajat ja
metsästäjät valtuuttivat Heinosen pitämään puolia. Oikeus ehti muuttua
vuosikymmenten aikana monta kertaa. 1950-luvulla Siikalahden
kuivatushanketta käsitteli vesistötoimikunta. Vuonna 1962 viranomainen oli
vesioikeus. Uusin päätös keväällä 2003 tuli ympäristölupavirastolta.
Heinonen ei epäröinyt käydä kirjuriksi, koska kynä on aina pysynyt kädessä.
·Olen huvikseni osallistunut joihinkin kirjoituskilpailuihin ja saanut
niistä kannustusta. Lakia ja oikeutta tuli myös harrastetuksi.
Viljelijät ja kalastajat saivat loppujen lopuksi Heinosen mielestä
kohtuulliset korvaukset menetyksistään.
Kirjaa painettiin omakustanteena 500 kappaletta, ja sitä myy Parikkalassa
toimiva kirjakauppa Kärki-Kirja.
HELINÄ LEMINEN
Kuvateksti
Vene kasvaa sammalta. Viljo Heinonen ei enää kalasta Siikalahdella.
Pyydysmaksut ovat suojelualueella kalliit.
¤·vuonna 1986 vesioikeus päätti vedenpinnan nostamisesta, joka ei saanut
aiheuttaa tulvia
¤·ympäristökeskus ei hoitanut sille määrättyjä tehtäviä
¤·vesioikeus määräsi v. 1997 paikallisen väen hakemuksesta loppukatselmuksen
¤·oikeusprosessi päättyi keväällä 2003