Masinistien järeät aarteet on tehty raudasta ja messingistä

Joutsenolainen miesporukka pelastaa kuusten juurella ruostuvia maamoottoreita silkasta rassaamisen ilosta. Samalla he tulevat tallentaneeksi katoavaa maatalouskulttuuria.

SARI PULLINEN

Sieltä niitä vielä löytyy, kuusten juurelta, latojen seinustoilta ja

risukasoista: maamoottoreita, joilla vuosikymmeniä sitten pyöritettiin

puimakoneita ja pärehöyliä. Viitisenkymmentä vuotta sitten niiden paikan

veivät traktorit, ja ne työnnettiin unohduksiin riihien kupeille.

Kunnes saapuivat nämä uuden ajan masinistit, tonkivat moottorit esiin,

porasivat, koneistivat venttiilit, hankkivat tietoa puuttuvista osista ja

tekivät niitä itse, ellei valmiita ollut, hiekkapuhalsivat ja päräyttivät

lopulta koneen käyntiin.

Nimenomaan siinä piilee se vaivannäön ja rahanmenon palkinto: kun kuuluu

papatus koneesta, joka on viimeksi käynyt kymmeniä vuosia sitten.

­·Joku kerää perhosia, me kunnostamme näitä koneita, tuumaa Juhani Ahonen.

Hän on yksi niistä viidestä joutsenolaismiehestä, jotka viime marraskuussa

löysivät toisensa yhteisen harrastuksen kautta. Vuosia he olivat kaikki

tahoillaan etsineet ja laitelleet näitä entisaikojen tarvekaluja kuntoon.

Nyt sitä tehdään porukalla.

Ahosen autotallissa on porukan vanhin kone, vihreä Wickström vuodelta 1928.

­·Kilpiänsaaresta kuusen alta se löytyi muutama vuosi sitten. Puuosat

olivat lahonneet, ne piti tehdä uusiksi. Reilu puoli vuotta meni

kunnostamisessa, savut olen siitä jo saanut, Ahonen hymyilee tyytyväisenä.

Maamoottorit ovat raskaita liikutella, ja siksi Ahonen uudisti omaansa sen

verran, että rakensi siihen pyörät, vaikkeivät ne alkuperäiseen kuuluneetkaan.

Moottorit esillä

maatalousmarkkinoilla

Kalliimpiakin harrastuksia varmasti on, mutta kyllä tähänkin rahaa saa

uppoamaan.

­·Kaikki eläkerahat menee, Kalevi Ponkkonen tunnustaa.

Myllärilässä, kotimaatilansa navetan vintillä Ponkkosella on sateilta

suojassa oma aarre, BMW vuodelta 1936 tai 1937; tarkka vuosimalli on vielä

selvittämättä. Kuulasytytyskone, käy polttoöljyllä. Ja mäntä on 130-millinen.

BMW-moottoreita oli vielä 1950-luvulla yleisesti käytössä. Aiempina

vuosikymmeninä se siirsi voimaa tyypillisesti tappurille eli riihikoneelle

ja klapisirkkelille.

­·En tarkkaan tiedä, missä hommissa juuri tätä moottoria on käytetty.

Puumalasta tämän hain, Ponkkonen kertoo.

Sen koneen restaurointiurakka on jo pitkällä. Enää ei tarvitse kuin ruuvata

sylinteri ja pari muuta puuttuvaa osaa kiinni ja tohottaa moottori käyntiin

puhalluslampulla.

Näitä restauroituja kaunottaria saa suuri yleisö näillä näkymin ihastella

keväällä Joutsenon maaseutumarkkinoilla. Markkinoilla on näytillä myös Ismo

Truhposen omistama Teijon tehtaan vuoden 1947 malli, joka sekin talvehtii

Ponkkosen navetassa.

Ellei osia löydy,

ne tehdään itse

Koko maassa on ainakin sen verran vuosikymmenten takaisten

maatalousvehkeiden ihailijoita, että Weteraanimoottorikerho Wanha woima voi

hyvin. Se julkaisee omaa lehteä, Woimansiirrintä, joka on kullanarvoinen

tietolähde moottoreiden restauroinnissa.

Ja joutsenolaisilla on vielä oma kullanarvoinen tietopankki, Hyvösen Harri.

­·Hän on se meidän porukan päämekaanikko, jolta aina kysytään, ellei muuten

tiedetä, Veikko Pätilä kiittelee.

Tällaisiin laitteisiin ei välttämättä löydy enää varaosia, joten toisinaan

ne on tehtävä itse.

­·Sitten joutuu vaan rautalangasta vääntämään, Juhani Ahonen tuumaa.

Ennen vanhaan esimerkiksi useat kaasuttimet ja hanat tehtiin messingistä.

Ne ovat säilyneet hyvin, kun ei niihin ruoste pysty.

­·Nämä ovat vesijäähdytteisiä moottoreita, ja joskus ne ovat menneet

pilalle siksi, ettei vesisäiliötä ole muistettu tyhjentää ennen talvea.

Nämä moottorit ovat olleet vain kesäkäytössä, Pätilä kertoo.

Maamoottoreiden valmistus loppui joskus vuoden 1955 tienoilla. Niitä

käytettiin vielä 1960-luvunkin puolella jonkin verran. Juhani Ahonen

kiteyttää moottoreiden restauroinnin museotoiminnaksi.

­·Ollaan pelastettu ne moottorit, mitä on vastaan tullut. On sellaisiakin

isäntiä, jotka eivät halua laitteistaan luopua. Sanovat, että mahtuuhan tuo

tuossa olemaan.

Mahtuvat olemaan, kun ovat mahtuneet tähänkin saakka, vuosikymmeniä. Sen

todistaa yksikin löytö Salosaaresta. Maamoottorin vesipöntön ja moottorin

välistä kasvoi vähintään 30-vuotias koivu. Siinä piti ryhtyä ensin

metsurinhommiin ennen kuin Juhani Ahonen sai laitteen mukaansa.

­·150 kilometrinkin päästä olemme koneita hakeneet, Ponkkonen paljastaa.

Rautalammilla on käyty Rautaa ja petroolia -tapahtumassa, ja ensi kesänä

mennään Oulaisiin konepäiville, tapaamaan muita samanmielisiä.

Joka paikka

täynnä tavaraa

Kalevi Ponkkonen ja kumppanit ovat aina valmiita tulemaan katsomaan, jos

jollakulla yhä lojuu joutilaita koneita nurkissaan. Miehet arvelevat, että

maamoottoreita löytyy enintään muutamia kymmeniä Joutsenon lähitienoilta.

Monet on kuskattu jo ajat sitten romunkeräykseen.

­·Kaikki vanhat moottorit ja traktorit ovat meille tervetulleita, Ahonen

vinkkaa.

Miehillä on jo ”joka paikka täynnä tavaraa”, nämä harrastuksen kohteet kun

eivät ole ihan miniatyyrikokoa, maamoottoritkin satojen kilojen painoisia

möhkäleitä, saati sitten traktorit. Ahosella seisoo pihassa äskettäin

Simpeleeltä hankittu vanha traktori. Ponkkosella on varastonaan se vanha

navetta, ja sinne mahtuu hyvin hänen sininen Fordson-traktorinsa.

Jokaisella on takana jo vuosikymmenten rakkaus koneiden kunnostamiseen,

myös Luukkosen Ilkalla, joka hänkin kuuluu tähän porukkaan.

­·Olen kaikenlaisia värkkejä kunnostellut koko ikäni, Veikko Pätilä sanoo.

­·Rassaaminen on verissä. Työksenikin korjasin autoja, entinen

autokorjaamoyrittäjä Ahonen kertoo.

Ponkkonen aloitti koneiden korjaamisen jo teinipoikana. Naisten osa tässä

harrastuksessa taitaa olla rasvaisista käsipyyhkeistä huomauttelu.

Masinisti oli

tärkeä mies

Juhani Ahonen analysoi harrastustaan mutteri mutterilta:

­·Kun se kone ensin revitään jostain risukasasta, se on ensinnäkin valtava

haaste. Ja sitten tulee nautinto, kun sen saa pyörimään. Olen aina ollut

tuohikulttuuriukko, ja tässäkin on historiallinen puoli, sillä mehän

säilytämme katoavaa kansanperinnettä. Kun nämä moottorit häviävät, uusia

samanlaisia ei enää tehdä.

Maamoottoreita käytettiin maaseudulla eniten heti sodan jälkeen.

­·Kylä osti porukalla yhden maamoottorin ja puimakoneen, ja sitten

kierrettiin niiden kanssa talosta toiseen. Saatettiin puida kuutamossa

yölläkin, kun kerran ilmoja piisasi, Ahonen tietää.

Ja koneen mukana kulki masinisti, tärkeä henkilö·­·vähintään yhtä tärkeä

kuin pappi, apteekkari ja nimismies. Eikä ihme, sillä maanviljelijät eivät

itse välttämättä ymmärtäneet lainkaan koneen päälle. Masinistit pitivät

koneesta tarkan huolen, siihen eivät ulkopuoliset saaneet edes koskea.

Olivathan ne tuohon aikaan myös kalliita.

­·Oma enoni oli masinisti, Ahonen muistaa.

­·Hänellä roikkui Työmies suunpielessä ja ruudullinen lippalakki korvalla,

ja hän oli kovasti tärkeää sen koneensa kanssa. Siinä oli ensin kaikki ne

manööverit, sitten tempaistiin, ja siitä se kone lähti käyntiin.

SEPPO RAUTIOVAARA

SARI PULLINEN

Kuvatekstit

BMW. Kalevi Ponkkosen BMW:stä puuttuu enää muutama osa ennen kuin sen voi

päräyttää käyntiin.

Woimansiirrin. Vanhojen laitteiden restauroijien apuna on oma lehti

Woimansiirrin. Siitä Kalevi Ponkkonenkin hakee tärkeää tietoa.

Olympia. Veikko Pätilä omistaa tämän 7-9 hevosvoiman Olympian vuodelta 1954.

Veteraani. Juhani Ahosen ylpeys on Kilpiänsaaresta löytynyt Wickström

vuosimallia 1928, tämänhetkisistä löydöistä vanhin.

Nippelitietoa. Veikko Pätilä (vas.), Kalevi Ponkkonen ja Juhani Ahonen

tutkivat tietoja vanhoista moottoreista. Joskus tietojen etsintä on

varsinaista salapoliisityötä.

Tervaa. Veikko Pätilän Olympia vuodelta 1954 pantiin kuntoon marraskuussa.

Puuosat ovat vielä tervaamatta.

Fordson-club Finland

¤·Suomen ensimmäinen traktorikerho aloitti 1997.

¤·Tarjoaa vanhojen koneiden entisöintiin tarvittavaa yksityiskohtaista tietoa.

¤·Tarvittaessa ilmestyy jäsentiedote sekä Fordson-Farming-erikoislehti:

vanhasta Fordson Majorista kertova Mörkö-Special, vuosien 1929-45 Fordson

N-mallia käsittelevä Ännä-Special ja viimeisimpänä Amerikan Fordsonista

kertova Äffä-Special.

¤·Jäseniä 220.

¤·Nettisivut osoitteessa www.masinistit. com

Maamoottorit

¤·Maamoottoriksi kutsutaan moottoria, jota käytettiin vuosikymmeniä sitten

siirtämään voimaa maatalouskoneille kuten puimureille ja sirkkeleille.

¤·Koneet pitkäiskuisia ja matalakierroksisia.

¤·Käytössä 1950-60-luvulle saakka, traktoreiden tuloon asti.

¤·Yleisimpiä moottoreita Suomessa ovat BMW (Björneborg Mekaniska

Verkstaden) ja Wickström, joita kumpaakin on valmistettu yli 15 000.

¤·Nettiosoitteesta www.student.oulu. fi/~turytky/maam/historia1.htm löytyy

tietoja maamoottoreiden merkeistä.

¤·Tietoa maamoottoreiden ohjekirjoista nettiosoitteessa

www.sunpoint.net/~maamoottori/ ok.htm

¤·Kannattaa myös kurkistaa Kowan teknolokian museon nettisivuille. Museo

sijaitsee Vesilahden Rämsössä. Nettiosoite on www.koneistusalho.com/

Kirjoittaja:
Sari Pullinen