LEENA SALLINEN
Pizza Napoletana täytti eilen 40 vuotta syntymäkaupungissaan Lappeenrannassa.
Maailmassa on muitakin pizza Napoletanoja, mutta nyt on kyseessä se pizza Napoletana, jonka Adriano Vinciguerra ja Raimo Kietäväinen kehittivät Adriano Bar -ravintolaansa. Se avattiin Lappeenrannan Kauppakadulla 24. tammikuuta 1964.
Adriano Bar ei voi juhlia pyöreitä vuosiaan, sillä se lopetettiin aikoja sitten. Sen paikalla on nyt Etelä-Karjalan osuuskaupan olutravintola Birra.
Adriano Vinciguerrakin on muuttanut takaisin kotimaahansa Italiaan. Raimo Kietäväinen, tuttujen kesken Kietsu, sen sijaan syö pizza Napoletanaa Kourulan Cup-kahvilassa ja muistelee sen vaiheita.
Muistelot vierähtävät vuoteen 1959, jolloin Kietsu oli Lappeenrannassa Opelan leivissä ja ryhtyi opiskelemaan Italiaa. Hän aikoi lähteä Rooman olympialaisiin vuonna 1960 ja menikin.
Pois tultuaan hän silloin tällöin tavatessa heitti muutaman sanan italiaa Adriano Vinciguerralle, joka oli siihen aikaan levymyyjänä Lappeenrannan Saimaan Sävelessä.
·Adriano alkoi opettaa miulle lisää italiaa ja kerran hän ehdotti, että pannaan baari pystyyn ja mie sanoin joo, Kietsu kertoo.
Baarin paikan etsinnässä vierähti kolmisen vuotta. Paikka löytyi lopulta Kauppakadulta liiketilasta, joka vapautui vuokralle nurin menneeltä pukuliikkeeltä.
Siihen Adriano ja Kietsu perustivat italialais-suomalaisen kahvila-ravintolan nimeltä Adriano Bar.
Ohuempi pohja,
enemmän täytettä
Sillä ei aluksi ollut anniskeluoikeuksia, mutta ruokalistalla oli italialaisia herkkuja liharuuista spagettiin ja sitten tämä pizza: pizza Napoletana.
·Adriano kertoi, että napolilainen pizza on alunperin köyhemmän kansan välipala, jossa taikinan osuus on iso ja sisustaa vähemmän. Mie sanoin, että tehdään suomalainen ruuaksi käypä pizza, jossa on ohut pohja ja täytettä enemmän, Kietsu kertoo.
Näistä lähtökohdista miehet kehittivät Kietsun mukaan yhdessä pizza Napoletanan.
·Ainekset olivat samat kuin italialaisessa napolilaisessa pizzassa. Pohjan koostumus on kyllä vieläkin salaisuus.
·Päällä on ensin leipäjuustoa siivuina, niiden päällä tahkojuustoa raasteena. Juuston päällä on murskattua tomaattia, joka on maustettu basilikalla, valkopippurilla, valkosipulilla ja oreganolla. Päälle pannaan vielä muutama kapris.
·Siinä koko hoito.
Koko hoito paistettiin teräsvuuassa. Pizzaan tuli pienet reunat, joiden sisällä sen runsas sisusta hyvin pysyi.
Paljon väkeä ja
pizzan menekkiä
Ruokalistalla kerrottiin, että kyseessä on Italian kansallispiirakka. Hyvin se lappeenrantalaisillekin maistui.
Pizza Napoletana oli aluksi useimmin Adrianon käsialaa, mutta pian Kietsukin sai sitä urakalla vääntää.
·Sitä meni hirveesti, hän kertoo.
·Siihen aikaan oli erikoista mennä pizzalle, muistelee Liisa Ikävalko, joka tuli Adriano Bariin tarjoilijaksi vuonna 1964 tai 1965.
Ravintolan väki lisääntyi tiskin molemmin puolin. Jossain vaiheessa Adriano Barissa oli 28 hengen henkilökunta. Salin puolelle pesiytyi kaupungin nuoriso iltaa istumaan. Ruokailijoille oli pyhitetty alakerta, jonne Adriano Bar aikanaan levittäytyi.
Vuonna 1972 Kietsun ja Adrianon tiet erkanivat.
Kietsu ryhtyi laivanvarustajaksi ja mökkikylän pitäjäksi ja myi osuutensa Adriano Barista Adrianon vaimolle.
Adriano piti paikkaa noin vuoden ja kiersi sitten pizzakonsulttina ympäri Suomea. Ajastaan hän palasi Lappeenrantaan ja perusti Casa Nostra -ravintolan Kauppakadulle uuteen paikkaan.
Pizza Napoletana luonnollisesti kulki Adrianon mukana ja jalostui moniksi muiksikin pizzoiksi.
Toinen puolikas pizza Napoletanan perinteestä jäi Kietsulle ja muutti Väiskille. Sinne muuttui myös Liisa Ikävalkon työpaikka.
Väiski oli laiva nimeltä Väinämöinen, jonka Kietsu toi Saksasta Saimaalle. Talvet Väiski oli satamassa ravintolana, jossa pizza oli Kietsun ja Liisan mukaan suosittua ruokaa.
·Kerran tein Väiskillä yhtenä päivänä 102 pizzaa. En muista, teinkö Adriano Barin aikaan vielä enemmän, Kietsu muistelee.
·Väiskin diskoillan lipulla sai puolikkaan pizzan ja puolikkaita meni nuorille satoja illassa, kertoo Liisa.
Myös Väiskin listalla oli pizza Napoletanasta erilaisia variaatioita.
·Peruspizzan päälle alettiin laittaa kaikenlaista, Kietsu valottaa variointia.
Kietsun resepti
jäi Cup-kahvilaan
Ajastaan Kietsu lopetti Väiskin pidon, ja Liisa Ikävalko siirtyi vuonna 1984 pitämään Kourulan Cup-kahvilaa.
Kietsu tuli sinne pizzan paistajaksi. Hän kävi hommissa parina päivänä viikossa, kunnes päätti jäädä eläkkeelle siitäkin hommasta ja jätti pizzareseptin Cup-kahvilan henkilökunnan haltuun.
·Mie olen tehnyt eläissäni ainakin 100 000 pizzaa, Kietsu laskee.
Vieläkin hän tekee pizzoja kotonaan, vanhasta tottumuksesta useita kerrallaan. Osa pitää laittaa pakastimeen.
Cup-kahvilassa tehdään edelleen alkuperäistä pizza Napoletanaa, joka joskus oli nimeltään myös Kietsun pizza. Nykyisin se on Cup-kahvilan pizzalistalla nimellä peruspizza. Sen lisäksi on tarjolla viisi täytevaihtoehtoa.
Cup-kahvilassakin pizza paistetaan vuuassa, joka on nykyisin foliota. Pizzan reunat ovat perinteen mukaisesti koholla.
·Alkuun pizza Napoletana oli pienempi, mutta korkeampi, muistelee Kietsu.
Maku on Kietsun mukaan tallella ja hän väittää, että se on maailman paras.
·Pizza on viety kaupallisesti vikasuuntaan. Yritysketjut ovat menneet amerikkalaiseen systeemiin ja kaikki niiden pizzat ovat ykstotisen saman makuisia ja kuivia.
·Hyvännäköisiä ne kyllä ovat, Kietsu myöntää.
LAURA VESIKKO
RAIMO KIETÄVÄISEN ALBUMISTA
Kuvatekstit
Parasta pizzaa. Raimo Kietäväinen söi pizza Napoletanan Kourulan Cup-kahvilassa, jonne sen resepti häneltä aikoinaan jäi.
1960-luvulla. Adriano Barissa oli 1960-luvulla Raimo Kietäväisen ja Adriano Vinciguerran lisäksi töissä muun muassa Bertta Heletoja.
Vuosimalli 2004. Pizza Napoletana eli Kourulan Cup-kahvilan peruspizza.