Toivoa turisteista, pelkoa suojelusta

Kulttuurikohteet eivät pääse mukaan tähän tarjoukseen.

LEENA SALLINEN

Saimaan tai Pielisen alueen maiseman mahdollisuuksia päästä Unescon

maailmanperintölistalle väläyteltiin jo vuonna 1976. Silloin

kansallispuistokomitea näki potentiaalisina kohteina Kolin ja Koloveden.

­·Virallisesti asiasta puhuttiin ensi kerran vuonna 1996 Pohjoismaiden

ministerineuvoston työryhmän kokouksessa, kertoo Jukka-Pekka Flander.

Silloin esillä oli Olavinlinnan, Pihlajaveden sekä Linnansaaren ja

Koloveden yhdistelmäkohde.

Sittemmin nostettiin taas esiin Koli ja Pielinen ja vähitellen mukaan

tulivat myös Saimaa ja Lappeenrannan Linnoitus.

Viimeisen vuoden aikana on tuntunut siltä, että koko Vuoksen

vesistöalueelle halutaan saada maailmanperintöstatus.

Sen hankkimista on siivittänyt toivo saada matkailutuloja alueelle.

Toisaalta sitä on jumittanut maanomistajien pelko luonnonsuojelun

lisävelvoitteista.

Kulttuuurimaisema

karsiutui järvimaisemaksi

Saimaan ja Pielisen alueella

maailmanperintöhanketta on valmisteltu viime

ajat tiivistyvään tahtiin monin voimin.

Mukana on ollut Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos, Geologian

tutkimuskeskus, Etelä-Savon ympäristökeskus ja joukko kuntia,

aktiivisimpina Lieksa, Savonlinna, Puumala, Ristiina ja Rantasalmi.

Myös ympäristöministeriön ja Museoviraston edustajat ovat seuranneet

hanketta, osin kriittisesti.

He karsivat pois hankkeesta pois kulttuurikohteet, joiksi oli tarjolla

Heinäveden reitin kulttuuriympäristö, Olavinlinna, Ristiinan Astuvansalmen

kalliomaalaukset ja Lappeenrannan Linnoitus.

Niistä Astuvansalmi pääsee tosin aieluetteloon erillisenä

kulttuuriperintökohteena.

­·Museovirastossa katsoimme, että muiden kulttuurikohteiden osalta hanketta

ei oltu kylliksi valmisteltu, kertoo Margareta Ehrström.

Tällä karsinnalla suunniteltu Saimaa-Pielisen kulttuurimaisema muuttui

Saimaa-Pielisen järvimaisemaksi. Sellaisenakin sillä on Jukka-Pekka

Flanderin mukaan hyvät mahdollisuudet päästä aikanaan

maailmanperintöluetteloon.

Jääkauden jälkiä,

rantaviivan runsautta

­·Alueella on geologisia arvoja monelta aikakaudelta, pääasiassa jääkauden

jäljiltä, mutta on myös muinaisten mullistusten jälkiä esimerkiksi Kolilla.

Geologisen taustan sillä on ihan mitattavia maisemallisia arvoja kuten

saarten lukumäärä, rantaviivan runsaus ja reittiveden luonne, Flander sanoo.

Mitattava ainutlaatuisuus on hänen mukaansa tärkeää, kun eri maiden

tarjouksia maailmanperintöluetteloon verrataan keskenään. Kilpailevia

järvimaisemia on monissa maissa, tietää Flander.

Linnoitukset ehkä

omiin ketjuihinsa

­·Saimaa-Pielisen kulttuurikohteita ei ole unohdettu. Niillä aluetta

voidaan myöhemmin täydentää kulttuurimaisemaksi tai ne voidaan yhdistää

muuhun kokonaisuuteen. Katsotaan, mihin konseptiin ne parhaiten sopivat,

optiot ovat avoinna, Margareta Ehrström puolestaan muistuttaa.

Olavinlinnaa on hänen mukaansa sovitettu Linnasta linnaan -ketjuun.

Lappeenrannan Linnoituskin sopisi siihen tai Kaakkois-Suomen ja

Luoteis-Venäjän linnoitusketjuun.

Molempia ketjuja kootaan maailmanperinnön aieluetteloon pitemmällä tähtäimellä.

Kirjoittaja:
Leena Sallinen