Categories
Artikkelit

Lääninrovasti Erkki Lemetyinen vaatii kirkolta uskottavuutta

Seurakunnilta Parikkalan kirkkoherra toivoo käytännön muutosvalmiutta.

HELINÄ LEMINEN

Parikkalan kirkkoherra Erkki Lemetyinen tiesi etukäteen, että Parikkalan,

Saaren ja Uukuniemen seurakunnat eivät yhdisty kivutta. Lääninrovastina hän

tietää tätä laajemmalti, että hallinto- tai aluemuutokset panevat yleensä

pelon kellot soimaan. Hänen mielestään käytännön järjestelyt

ovat toissijainen asia ja kirkon toiminta oleellisinta.

­·Millaisen tunnekuohun saa aikaan oman kunnan tai seurakunnan menettämisen

uhka huolimatta taloudellisista tosiasioista! Mitä pienempi yhteisö on,

sitä suuremmat näyttävät olevat ennakkoluulot ja pelot.

Lemetyinen on huomannut, että itsenäistä seurakuntaa saatetaan puolustaa

sitkeämmin kuin kuntaa. Kunnan lakkautuessa ajatellaan, että jäähän sentään

seurakunta. Nekin, jotka eivät muuten juuri osallistu seurakunnan

toimintaan, lähtevät pontevasti puolustusrintamaan.

Kirkko

keskellä kylää

­·Jossakin syvällä meissä taitaa sittenkin asua tunto siitä, että

seurakunta kuuluu elämämme perusasioihin ja on merkittävä osa

kotipaikkakuntamme identiteettiä. Kirkko seisoo keskellä kylää, vaikka

siellä ei kovin usein tulisi käytyäkään. Sen pelkkä olemassaolo on jotenkin

turvallista. Tällaisiin tuntemuksiin emme seurakunnassa saa tyytyä,

Lemetyinen pohtii.

Kirkkoherra itse on huolestunut kirkon uskottavuudesta. Tämä huoli korostui

viime viikolla, kun Kirkon tutkimuslaitos julkaisi tietoa pappien ja muiden

työntekijöidensä henkilökohtaisesta suhtautumisesta uskontoon.

Tutkimustulokset osoittivat, että monet papit eivät usko siihen, mitä

työkseen opettavat. ­·Mitä on sanottava papista, joka messussa johtaa

seurakunnan uskontunnustusta uskomatta itse sen sisältöön, Lemetyinen kysyy.

Samaisen tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa seurakuntien hengellisistä

työntekijöistä on vakaasti sitoutunut kirkon uskoon. Lemetyisen mielestä

puuttuva neljäsosa on harmillisen suuri joukko, koska kirkon ääntä

odotetaan ja kuunnellaan eri tahoilla.

­·On äärimmäisen tärkeää, että ihmiset näkevät ympärillään uskon ja elämän

yhteyttä ja sitoutumista kirkon uskoon. Muuten emme voi vastata

rehellisesti aikamme ihmisen perimmäisiin kysymyksiin.

Hautapaikkamaksu

ei ratkaise maaseudulla

Muutama viikko sitten julkaistut tilastot osoittivat kirkosta eroamisen

lisääntyneen merkittävästi erityisesti suurilla paikkakunnilla. Maaseudun

seurakunnissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Monet ovat sanoneet

eroamisen syyksi uuden hautaustoimenlain, joka velvoittaa seurakuntia

perimään hautapaikasta samat maksut niin jäseniltään kuin kirkkoon

kuulumattomilta. Ikänsä veroja maksaneet jäsenet pitävät lakia

epäoikeudenmukaisena.

­·En itsekään toivota tälle laille pitkää ikää. Mutta ihmettelen, onko side

seurakuntaan yhtä kuin selän mitta maata, jonka arvo on parikymmentä euroa.

Hautaus seurakunnan palveluna näyttää saaneen tutkimusten mukaan keskeisen

aseman. Meidän pitäisi pystyä nostamaan esille seurakunnan muita

toimintoja, kokonaisuutta.

Kuvateksti

Asennetta. Lääninrovasti Erkki Lemetyinen toivoo, että kirkko toimisi joka

solullaan. Hallinnolliset rajat ovat sivuseikka.

Kirjoittaja:
Helinä Leminen