HELINÄ LEMINEN
Parikkalan kirkkoherra Erkki Lemetyinen tiesi etukäteen, että Parikkalan,
Saaren ja Uukuniemen seurakunnat eivät yhdisty kivutta. Lääninrovastina hän
tietää tätä laajemmalti, että hallinto- tai aluemuutokset panevat yleensä
pelon kellot soimaan. Hänen mielestään käytännön järjestelyt
ovat toissijainen asia ja kirkon toiminta oleellisinta.
·Millaisen tunnekuohun saa aikaan oman kunnan tai seurakunnan menettämisen
uhka huolimatta taloudellisista tosiasioista! Mitä pienempi yhteisö on,
sitä suuremmat näyttävät olevat ennakkoluulot ja pelot.
Lemetyinen on huomannut, että itsenäistä seurakuntaa saatetaan puolustaa
sitkeämmin kuin kuntaa. Kunnan lakkautuessa ajatellaan, että jäähän sentään
seurakunta. Nekin, jotka eivät muuten juuri osallistu seurakunnan
toimintaan, lähtevät pontevasti puolustusrintamaan.
Kirkko
keskellä kylää
·Jossakin syvällä meissä taitaa sittenkin asua tunto siitä, että
seurakunta kuuluu elämämme perusasioihin ja on merkittävä osa
kotipaikkakuntamme identiteettiä. Kirkko seisoo keskellä kylää, vaikka
siellä ei kovin usein tulisi käytyäkään. Sen pelkkä olemassaolo on jotenkin
turvallista. Tällaisiin tuntemuksiin emme seurakunnassa saa tyytyä,
Lemetyinen pohtii.
Kirkkoherra itse on huolestunut kirkon uskottavuudesta. Tämä huoli korostui
viime viikolla, kun Kirkon tutkimuslaitos julkaisi tietoa pappien ja muiden
työntekijöidensä henkilökohtaisesta suhtautumisesta uskontoon.
Tutkimustulokset osoittivat, että monet papit eivät usko siihen, mitä
työkseen opettavat. ·Mitä on sanottava papista, joka messussa johtaa
seurakunnan uskontunnustusta uskomatta itse sen sisältöön, Lemetyinen kysyy.
Samaisen tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa seurakuntien hengellisistä
työntekijöistä on vakaasti sitoutunut kirkon uskoon. Lemetyisen mielestä
puuttuva neljäsosa on harmillisen suuri joukko, koska kirkon ääntä
odotetaan ja kuunnellaan eri tahoilla.
·On äärimmäisen tärkeää, että ihmiset näkevät ympärillään uskon ja elämän
yhteyttä ja sitoutumista kirkon uskoon. Muuten emme voi vastata
rehellisesti aikamme ihmisen perimmäisiin kysymyksiin.
Hautapaikkamaksu
ei ratkaise maaseudulla
Muutama viikko sitten julkaistut tilastot osoittivat kirkosta eroamisen
lisääntyneen merkittävästi erityisesti suurilla paikkakunnilla. Maaseudun
seurakunnissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Monet ovat sanoneet
eroamisen syyksi uuden hautaustoimenlain, joka velvoittaa seurakuntia
perimään hautapaikasta samat maksut niin jäseniltään kuin kirkkoon
kuulumattomilta. Ikänsä veroja maksaneet jäsenet pitävät lakia
epäoikeudenmukaisena.
·En itsekään toivota tälle laille pitkää ikää. Mutta ihmettelen, onko side
seurakuntaan yhtä kuin selän mitta maata, jonka arvo on parikymmentä euroa.
Hautaus seurakunnan palveluna näyttää saaneen tutkimusten mukaan keskeisen
aseman. Meidän pitäisi pystyä nostamaan esille seurakunnan muita
toimintoja, kokonaisuutta.
Kuvateksti
Asennetta. Lääninrovasti Erkki Lemetyinen toivoo, että kirkko toimisi joka
solullaan. Hallinnolliset rajat ovat sivuseikka.