RIINA NOKSO-KOIVISTO
Europaeus-musiikkinäytelmä Savitaipaleen kirkossa tekee sen, minkä hyvä esitys katsojassa usein aiheuttaa: herättää kiinnostuksen aiheeseen niin, että siitä tekisi mieli tietää enemmän.
Kotimatkalla perjantai-iltana moni katsojista varmasti pohdiskeli, millainen mies D.E.D. Europaeus todella aikanaan oli tai miten oikeutettua oli hänen kritiikkinsä Elias Lönnrotin toimintatapoja kohtaan.
Anna-Mari Kaskisen käsikirjoittama musiikkinäytelmä antaa D.E.D Europaeuksesta mielenkiintoisen, monitahoisen kuvan. Europaeus oli syvästi sivistynyt ja monipuolinen lahjakkuus: kansanrunouden tutkija, sanakirjan tekijä, lehtimies, kansanvalistaja ja paljon muuta. Näytelmä luo kuvan humanistista, joka eli monessa mielessä aikaansa edellä. Hän puhui kansainvälisyyden puolesta, solmi suhteita ulkomaille ja ajoi rauhan aatetta. Toisaalta Europaeus näyttäytyy myös mieleltään epävakaana, hivenen suuruudenhulluna oman tiensä kulkijana, joka näytti aikalaistensa silmissä monessa mielessä kummajaiselta. Joka tapauksessa Europaeukselle ei annettu sitä arvostusta, mikä hänelle olisi kuulunut. Näytelmästä viesti välittyi, eikä siihen olisi välttämättä edes tarvittu lopun hieman alleviivaavaa hautajaiskohtausta.
Musiikki teki vaikutuksen
Europaeus-näytelmän musiikki on nautittava yhdistelmä vanhoja kansansävelmiä ja Pekka Simojoen säveltämiä uusia, haikean melodisia kappaleita. Näytelmän kohokohdiksi nousivat kuorokohtaukset, joissa monikymmenpäisen sekakuoron puhdas ja vahva laulaminen teki esityksistä vaikuttavia. Niin vaikuttavia, että myös esityksen lopun olisi suonut huipentuvan kuorolauluun. Hyvältä kuulosti myös osaava bändi, jossa monitaitoinen viulisti vaihtoi välillä soittimekseen trumpetin.
Arto Myllärisen ohjauksessa näytelmän musiikki ja puheosuudet oli rytmitetty tavalla, joka vei kokonaisuutta mukavan jouhevasti eteenpäin. Kirkon hyvä akustiikka teki oikeutta musiikille, mutta hiljaisimmissa puheosuuksissa takapenkkiläisillä saattoi olla vaikeuksia saada selvää. Tunnelmallisella valaistuksella ja tilankäytöllä luotiin esitykseen onnistuneesti lisää vaikuttavuutta. Ääni tuli välillä salin eri laidoilta ja esiintyjät kulkivat pitkin käytäviä, nousivat saarnastuoliin ja parvelle. Tämä oli katsojaystävällistä, sillä muuten kirkko pylväineen ei ole katsojien näkyvyyden kannalta paras mahdollinen.
Hyvää roolityötä
Europaeus-näytelmässä ilahdutti myös harrastajanäyttelijöiden osaaminen. Tärkein tehtävä oli tietenkin Europaeusta esittävällä Timo Mikkolalla, joka oli luonteva ja taitava sekä puheosuuksissa että laulajana. Muutenkin näytelmän eri roolisuorituksista ja musiikki- ja tanssiesityksistä syntyi kokonaisuus, joka synnytti vaikutelman ammattimaisesti suunnitellusta, hyvin harjoitetusta ja viimeistellystä esityksestä. Noin 100 savitaipalelaisen yhteistyönä tehdystä Europaeus-musiikkinäytelmästä välittyy mukava ja vahva kotiseutuhenki, mutta ilman kotikutoisuuden makua. Tyylikäs esitys, jonka voi nähdä vielä tänään kahdessa esityksessä. Olisikohan mahdollista viedä näytelmää joskus tulevaisuudessa myös maakunnan kaupunkeihin?
RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kuvateksti
Syvällisiä sanoja ystävälle. Emmi Mäkinen esittää Europaeuksen (Timo Mikkola) ystävää.
NÄYTELMÄ
¤·Europaeus-musiikkinäytelmä Savitaipaleen kirkossa. Kantaesitys 27.2.
¤·Käsikirjoitus: Anna-Mari Kaskinen, sävellys: Pekka Simojoki, ohjaus: Arto Myllärinen, sovituksen ja musiikin johto: Taisto Taalikainen, koreografia: Elsi Hirvi, valot: Janne Pajarinen, puvustus: Onerva Hemmilä ja työryhmä, maskeeraus: Mari Pakkanen, asiantuntija: Pertti Jurvanen.
¤·Pääroolissa Timo Mikkola, muita puherooleja lähes 30.