Lapsiperheiden ongelmat varjostavat Etelä-Karjalaa

Läänin vertailussa lastensuojelun tarve kasvaa täällä nopeimmin.

ANNE KOTIHARJU

Vaikka lapsiperheiden määrä vähenee, lastensuojelun asiakkaiden määrä vain

kasvaa – ja kovaa vauhtia. Etelä-Karjalassa kasvuvauhti on erityisen nopea.

Etelä-Suomen lääninhallituksen tekemän peruspalvelujen arviointiraportin

mukaan huostaanotettujen lasten määrä on lisääntynyt Etelä-Karjalassa

vuodesta 1998 vuoteen 2002 35 prosenttia. Koko läänissä kasvuprosentti on

ollut 22 ja koko maassa 24.

Etelä-Karjalassa yhdeksän tuhannesta alle 18-vuotiaasta lapsesta tai

nuoresta oli vuonna 2002 otettu huostaan. Koko läänissä vuonna 2002

huostaanotettuja oli 4 343, mikä on 784 lasta enemmän kuin vuonna 1998.

Raportin mukaan sijoitetut lapset ovat entistä huonokuntoisempia ja

tarvitsevat vaativaa hoitoa. Tilanne kertoo myös avohoidon

terapiapalvelujen riittämättömyydestä.

Etelä-Karjalaa leimaa myös lapsiperheiden väheneminen. Lapsiperheiden osuus

kaikista perheistä oli vuonna 2002 runsaat 39 prosenttia kun osuus oli koko

läänissä 43 prosenttia.

Lääninhallituksen mukaan raportti osoittaa kaiken kaikkiaan, että erityistä

tukea ja kasvatusta tarvitseville lapsille ja nuorille on liian vähän

palveluja. Lasten ja lapsiperheiden tukeminen varhaisessa vaiheessa

ehkäisee tehokkaimmin ongelmien kärjistymistä.

Kaupungeissa isoin

palvelutarve

Lapsiperheisiin kohdistuvien palvelujen runsas käyttö keskittyy noin

kolmasosaan läänin kunnista. Näitä palvelujen suurkuluttajakuntia ovat

tyypillisesti kaupungit, muun muassa Lappeenranta ja Imatra. Kummasakin

niin avohuollon piirissä olevia kuin sijoitettujakin lapsia on selvästi

maan keskiarvoa enemmän.

Suurin osa Etelä-Karjalan kunnista sijoittuu valtakunnan keskitasoa

vähemmän palveluja käyttävien joukkoon. Näitä kuntia ovat Lemi, Uukuniemi,

Taipalsaari, Savitaipale, Suomenniemi, Ruokolahti, Luumäki ja Ylämaa.

Vaikka toimeentulotukea saavien lapsiperheiden osuus on laskenut koko

läänin alueella, on tuo osuus ruvennut suurenemaan Etelä-Karjalassa ja

Uudellamaalla vuodesta 2000 lukien. Raportin mukaan lapsiperheistä 12,2

prosenttia sai Etelä-Karjalassa toimeentulotukea. Osuus on suurin vertailussa

Toimeentulotukea saavien yksinhuoltajaperheiden osuus on kasvanut

voimakkaasti ja on nyt 57 prosenttia kaikista tukea saavista lapsiperheistä.

Avohuollossa

40 prosentin kasvu

Avohuollossa olevien lasten määrä on kasvanut vuosina 1998-­2002 koko

läänissä runsaat 40 prosenttia. Vuonna 1998 avohuollossa oli tuhatta alle

18-vuotiasta kohti 5,6 lasta ja vuonna 2002 jo 50,8. Eniten avohuollossa

oli lapsia Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa.

Lääninhallitus toteaa, että läänissä vain joka kolmas kunta pysty

järjestämään erityispäivähoitopalvelut kaikille tarvitseville. Vaikka

Etelä-Karjalassa erityistä tukea tarvitsevien lasten osuus on vertailussa

suuri, oli maakunnassa erityislastentarhanopettajia vähiten koko läänissä

eli 0,6 opettajaa tuhatta 1­6-vuotiasta kohti. Keskimääräinen luku läänissä

on 3,2.

Lääninhallituksen suositukset

¤·Ennaltaehkäisevä toiminta on tärkeintä.

¤ Avohuoltoon ja sijaishuoltoon tarvitaan kuntien yhteistyötä.

¤·Perhehoito pitäisi saada sijaisperheitä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

¤·Yksinhuoltajaperheiden toimeentulotuen lisäosan, ehkäisevän

toimeentulotuen ja sosiaalisen luototuksen määrää pitäisi lisätä.

¤·Lapsiperheiden kotipalvelua pitäisi lisätä.

¤·Erityispäivähoidon laatu ja saatavuus pitäisi taata.

¤·Ympärivuorokautista sosiaalipäivystystä on lisättävä alueellisena

yhteistyönä.

¤·Perhe- ja kasvatusneuvolan työtä on vahvistettava.

¤·Perhetyön mitoitukseksi sopisi viidestä kymmeneen perhettä työntekijää kohti.

Avohuolto ja sijoitus

¤·Lastensuojelun avohuollon työmuotoja ovat mm. kasvatus- ja perheneuvolan

ohjaus- ja terapiapalvelut, taloudellinen tuki, kotipalvelu, loma- ja

virkistystoiminta, tukihenkilön tai -perheen järjestäminen sekä koko

perheen kuntoutusjakso.

¤·Sijoitetulla lapsella tarkoitetaan lasta, joka on sijoitettu kodin

ulkopuolelle joko avohuollon tukitoimena tai huostaanoton perusteella.

Sijaishuolto voi olla perhe- tai laitoshoitoa.

Kirjoittaja:
Anne Kotiharju