Kylvövakka kertaa maaseutuväestön vaiheita rajan pinnassa

Näytelmän punaisena lankana ovat oikeat henkilöt, on Suutarit, Naapurit ja Haakanat.

PÄIVI VENTO

Odottelemista, odottelemista on näytelmän tekeminen. Sen tietävät nyt

13-vuotiaat simpeleläispojat Valtteri Kokkonen ja Juhana Lankinen.

Sotilasvarusteissaan pojat istuivat torstai-iltana Simpeleen

nuorisoseurantalolla ja odottelivat jälleen omaa vuoroaan.

­·Välillä olen saanut käydä huhuilemassa poikia näyttämölle tuolta

Kivijärven koulun pihalta asti, naurahtaa ohjaaja Virpi Mielonen. Ei se

mitään, sillä nuoret näyttelijät, joita Kylvövakka -näytelmässä on useita,

antavat koko ryhmälle oman lisävärinsä.

Kylvövakka jatkaa Rautjärven kansalaisopiston näytelmäkerhon ja

Ristiretkeläiset kirjoittajaryhmän edellistä työtä. Se oli myös

kylänäytelmä kanta-Rautjärveltä, rajan tuntumasta.

­·Verenpisarat kuvasi kylän historiaa naisnäkökulmasta. Näytelmästä jäi

hurjasti materiaalia tähteeksi ja siitä päätimme työstää toisen näytelmän.

Tietoisesti miesnäkökulma on tässä korostetusti esillä, kertoo

kirjoittajaryhmän jäsen ja näytelmän tuotantoapulainen, kirjailija Sirkka

Laine.

Näytelmän tapahtumat lähtevät liikkeelle Iso-Ilmeeltä, ja sijoittuvat

nykyisten rajojen sisäpuolelle Metsäkylään ja Pajarinkylään.

Roolihenkilöiden pohjana ovat eläneet ihmiset, on Suutareita, Naapureita ja

Haakanoja. Näytelmän päähenkilö on Onni Suutari ja vaimonsa Linda. ( Joiden

poika Seppo viettää eläkepäiviä Laikossa, Sepon poika Kai perheineen

viljelee sukutilaa Metsäkylässä.)

Sirkka Laine kertoo näytelmän pitävän sisällään monia tyylilajeja. Tai

kuten kerhoneuvoja Kermistä näyttelevä Teija Pajari kuvailee.

­·Näytelmä on sekä viihdyttävä että vakava.

Verenpisarat sai viime kesänä hyvän suosion. Kylvövakalle on varattu

kymmenen esityskertaa, joista ensimmäinen eli ensi-ilta on jo 9.5.

­·Kyllä ohjaaja on joutunut pähkäilemään tämän kanssa, on sen verran

haastava, Sirkka Laine toteaa.

­·Ja joutuu pähkäilemään edelleenkin, Virpi Mielonen täydentää ja on hetken

paniikissa. Näytelmässä on yli 20 näyttelijää, heistä joillakin on jopa

kolme roolia. Juonessa mennään välillä menneisiin aikakausiin takautuvasti,

jopa 1700 -luvulle asti.

­·Nämä taaksepäin paluut toteutetaan hyvin viitteellisesti, koska ei kukaan

pysty vaihtamaan sekunnissa vaatteita, Mielonen linjaa.

Lisäksi näytelmään kuuluu runsaasti joukkokohtauksia ja musiikkia.

Orkesterissa soittavat Nina Mangström, Reijo Sikiö, Risto Sillanpää ja

Pentti Toiviainen. Mangström on koonnut esitettävän musiikin vanhoista

runosävelmistä. Taiteilija Marjaana Tykkyläinen on avustanut lavastuksessa.

Maaseudun

muutos

Näytelmä kuvaa sitä, kuinka maaseutu ja maanviljelys on ajansaatossa

muuttunut. Aina joku on käskyttänyt, nyt EU.

­·Kerromme siitä, kuinka paljon viljelijä on saanut tehdä työtä sen eteen,

että on saanut jyväsensä kylvövakkaan, Laine sanoo.

Työtä ovat tehneet myös Rautjärven teatterinharrastajat. Tammikuusta

lähtien on harjoiteltu aina torstaisin.

­·Myös perjantai-iltaisin on ollut harjoituksia ja joskus sunnuntaisin,

Kokkonen ja Lankinen kertovat. Pojille kokemus näytelmän syntymisestä on

ollut myönteinen, siitä odottelusta huolimatta.

­·Kivaa ja hauskaa on ollut. Se on tylsää, kun usein jankataan samaa monta

kertaa. Sotilaiden lisäksi pojilla on monta muutakin roolia. Lankinen on

muun muassa Onni Suutari pienenä. Lisäksi on rooleja, joilla ei ole

repliikkejä, kuten metsästäjä ja susi. Kokkonen on myös orja, Martti ja lehmä.

Sitoutuminen näytelmäharrastukseen ei ole harmittanut poikia. Aikaa on

jäänyt myös muihin harrastuksiin, kuten lasketteluun.

III

Ensi-ilta 9.5.2004 klo 18.00 Simpeleen nuorisoseurantalolla.

PÄIVI VENTO

Kuvateksti

Uusi harrastus. Juhana Lankinen (vas.) ja Valtteri Kokkonen lähtivät

näytelmään mukaan Juhanan isän kannustamana. Poikia ei ole kaduttanut.

Kirjoittaja:
Päivi Vento