ESA VILENIUS
Kimpisen yläasteella on käytössä kaikkiaan 111 euroa oppilasta kohti
esimerkiksi kirjoihin, koulutarvikkeisiin, käsityömateriaaleihin ja
kotitalouden raaka-ainesiin ja tarvikkeisiin. Summalla pitäisi maksaa myös
opettajien koulutusta, monistus- ja puhelinkulut.
·Tämä vuosi saattaa vielä mennä, mutta ensi vuonna raha ei
yksinkertaisesti riitä, koulun rehtori Leena Kohvakka-Turja sanoo.
Pari vuotta sitten summa oli noin 160 euroa.
Kohvakka-Turjalla ei ole mitään sitä vastaan, että esimerkiksi kirjoja
kierrätetään tai ylipäänsä tarvikkeita käytetään säästeliäästi. Mutta
kaiken läpikäyvä säästäminen on kaikkia kuluttavaa ja vaikeuttaa jo
selvästi opetusta.
Viime vuosina on puhuttu paljon taitoaineiden merkityksestä ja niiden
uudelleentulemisesta. Mutta esimerkiksi kotitaloutta varten Kimpisessä on
oppilasta kohti parikymmentä euroa. Siihen pitää sisältyä kaikki. Silloin
häviää esimerkiksi oppiaineen ravintokasvatuksellinen ulottuvuus.
Vihanneksia ei ole varaa ostaa valmistettaville aterioille, ruokajuomana ei
ole varaa käyttää maitoa.
Tavallaan on pikkuasia, että esimerkiksi mausteisiin ei ole varaa, mutta
kaiketi kaneli kuuluisi myös peruskoululaisen korvapuustiin? Kotitaloudessa
on ruuanvalmistusta korvattu myös teoriaopetuksella.
Noin 260 oppilaan Kimpisen yläasteella näitä käyttömenoja on tälle vuodelle
budjetoitu yhteensä vajaat 29 000 euroa, toissa vuonna oli summa oli vielä
runsaat 39 000 euroa.
Esimerkiksi mihinkään kalustohankintoihin ei yksinkertaisesti ole varaa.
Kimpinen on Lappeenrannan viidestä yläasteesta pienin. Esimerkiksi
Lauritsalassa ja Armilassa on yli 400 oppilasta. Ala-asteilla mennään
käyttömenoissa jo alle sadan euron.
Muu kuin perusopetus
ajaa aina ohi
Kohvakka-Turjan mukaan nykyisessä säästämisessä on jo selvää arvovalinnan
tuntua. Lasten ja nuorten perusopetusta ei ilmeisesti pidetä niin tärkeänä
kuin muuta koulutusta. Lappeenrannassa on oppilaitoksia peruskouluista
yliopistoon. Vertailukohteita riittää. Jo rakennusten yleisilmeeltä muut
oppilaitokset ovat paremmassa kunnossa. Käyttömenoja ei kannata vertaillakaan.
Yhteiskunta satsaa esimerkiksi tohtoriputkiin.
·Minun arvojärjestyksessäni lasten ja nuorten perusopetus tulee ennen
ammatillista tai aikuiskoulutusta.
Kohvakka-Turja ei olisi viemässä resursseja esimerkiksi
ammattikorkeakoululta, mutta ihmettelee minkä varaan niidenkään opetusta
rakennetaan ilman perusopetuspohjaa.
Kysymys ei ole pelkistä tarvikkeista tai käyttömenoista. Opetuksen määrästä
säästetään myös.
Kimpinen kuten monet muutkin peruskoulut alkavat rakennuksina ränsistyä.
Samaan aikaan tekninen yliopisto rakentaa jatkuvasti uusia tiloja.
Kaupunki teki Kimpisen tiloista noin kuukausi sitten ”opiskeluympäristön
laatuarviointiprojektiin” kuuluvan selvityksen. Tilanahtaus tuntuu joka
puolella. Luokkatilat ovat niin tarkkaan käytössä, ettei minkäänlaisiin
muutoksiin tai yllätyksiin ole varaa. Monet tilat ovat tarkoitukseensa
sopimattomia. Ruokalassa on pulaa istumapaikoista, sen valaistus on
riittämätön ja melutaso liian korkea
Kohvakka-Turjan kaupunki kyllä osoittaa varoja yli valtionosuuksien
perusopetukselle. Varsinainen ”sylttytehdas” on hänen mielestään Helsingissä.
Etelä-Karjalan kuntien opetusmenoissa on kuitenkin selviä eroja. Pienissä
summissa erot korostuvat. Talous- ja kehittämispäällikkö Tuula Salovuori
kertoo, että Imatralla peruskoulun yläasteen oppilasta kohti lasketut
käyttömenot ovat 166 euroa.
Opetushallituksen tietopalveluyksikön mukaan peruskoulujen
oppilaskohtaisissa menoissa on Etelä-Karjalan kunnissa huomattavia
heittoja. Maakunnassa peruskoulun kustannukset ovat selvästi pienimmästä
päästä koko maassa.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Valo-oppia. Mikko Sipiläinen ja Mikko Lankinen tutkivat prismaa, opettaja
Kaija Kangas seuraa. Fysiikan ja kemian luokat ovat kaupungin selvityksen
mukaan saneeraustarpeessa.
Kaksi neliötä per opettaja. Kimpisen opettajainhuoneessa työskentely kysyy
rehtori Leena Kohvakka-Turjan mukaan asennetta.