EEVA SEDERHOLM
Mahtaako Lappeenrannan Linnoituksen valleilla viikonloppuja viettävä
nuoriso tietää, millaisella maaperällä kieriskelee? Voi tulla yllätyksenä.
Paikalla on nimittäin vietetty paheellista elämää jo männävuosina.
·Tässä oli Ruotsin vallan aikana pappilan pitämä kapakka, opas Raili Leino
osoittaa Viipurin portin kaupunginpuoleista vierustaa.
Hänen mukaansa ei ollut tavatonta, että pienipalkkaiset apupapit hankkivat
lisätuloja olutta panemalla. Villimiehen kaupungissa pappilan krouvi oli
kuitenkin erityisen huonossa maineessa.
·Muut kapakoitsijat valittivat siitä kruunulle asti, Leino kertoi
Linnoituksen päivänä sunnuntaina, kun kierrätti ihmisiä historiallisella
alueella.
Vallien rakentaminen alkoi Ruotsin aikana. Sitten isäntä vaihtui, ja työn
viimeistelivät venäläiset.
Valtataistelujen tantereen eteläpuolen rinteen menneisyyteen kuuluvat myös
punavankien teloitukset. Kun linnoitus menetti sotilaallisen tehtävänsä,
siellä pidettiin vankeja, myytiin tervaa ja palveltiin maaherraa.
Entä, jos siellä
olisi yliopisto?
Tuli on tuhonnut puurakennuksia Linnoituksesta, mutta uhkana on ollut myös
kaupunkisuunnittelu. 1960-luvulla kaupunki suunnitteli hävittävänsä
rakennuksia ja tekevänsä tilalle ainakin yliopiston ja hotellin.
·Onneksi ajat ovat muuttuneet, Leino siunailee.
Kierroksella mielenkiintoisista yksityiskohdista ei tule loppua.
Tiesittekö, että balettikoulun rakennus oli aikanaan punatiiltä? Entä, että
naisvankilassa ahkeralla kehräämisellä olisi voinut lyhentää tuomiota?
Oletteko kuullut, että Majurskan rakennuksessa on ehditty tehdä
sateenvarjoja sekä hoitaa kulkutauteja?
Kupolit pois
ja sali osiin
Länsi-Linnoitukseen näkyvä Lappeenrannan kirkko on oiva esimerkki kaupungin
monisyisestä menneisyydestä. Romanovien suvun kunniaksi aloitettu
rakennustyö jäi kesken, kun väliin tulivat ensimmäinen maailmansota ja
vallankumous.
·Sinänsä on hämmästyttävää, että kirkko sai jäädä, Leino sanoo.
Venäjän vallan muistomerkille oli kuitenkin käyttöä, ja Lappeenrannan
seurakunta sai rakennuksen käyttöönsä.
Kreikkalaiskatollisten krumeluurit sopivat huonosti vaatimattomille
luterilaisille. 28 metriä korkea sali piti jakaa kolmeen kerrokseen, ja
sipulikupoleista haluttiin pikimmiten eroon. Rakennuksen
kaksoisidentiteetti hämmensi myös Raili Leinoa tämän vieraillessa siellä
ensimmäistä kertaa.
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Matkalla menneisyyteen. Linnoituksen päivässä saattoi tutustua entisen
kasarmialueen saloihin.