ANTTI MUNNUKKA
Imatralainen toimitusjohtaja Juha Kekäle purki viime tiistaina yrityksensä kaivinkoneella Sarvijoen entisen rautatiesillan. Siinä elettiin ihan viimeisiä hetkiä lähes päivälleen 119 vuotta sitten valmistuneen Simolan radan historiaa. ·Niinkö vanha tämä rata oli, ihmetteli Kekäle ja ihasteli taiten rakennetun kivisillan muotoja.
Nyt ei radasta ole jäljellä kuin ratapohja, jolla näillä näkymin ei ole mitään käyttöä.
Kekäleen firma poisti varsinaiselta ratalinjalta kiskot ja pölkyt jo viime syksynä. Rautatavaran vei kierrätykseen, ratapölkyt ongelmajätteeksi.
Kevääksi jäi neljän sillan purku ja penkkojen kaivaminen auki rumpujen kohdalta. Näitten töiden myötä katosi historiaan myös mahdollisuus ratapohjan käyttämiseksi jonkinmoiseen liikenteeseen.
Sillat purettiin turvallisuussyistä, rummut avattiin, jottei tulisi myöhemmin turhia kunnossapitolukuluja.
Ei edes kevyttä
liikennettä
Hytin kylätoimikunta olisi toivonut, että ratapohjan päälle vielä joskus rakennettaisiin kevyen liikenteen raitti. Siltojen purkamisen ja rumpujen avaamisen jälkeen tämän toiveen voi lopullisesti haudata.
Ratapohjalle ei hevin muutakaan käyttöä löydy. Hankalan muotoinen, lähes 20 kilometriä pitkä ja 30-50 metriä leveä, hiekkapenkan sisältävä metsäpalsta ei ole järin helposti myytävissä.
·Lappeenrannan kaupungin kanssa on muistaakseni neuvotteluja käyty, mutta tuloksia ei ole tullut, toteaa ylitarkastaja Ilkka Saari ratahallintokeskuksesta.
·Näin on, vahvistaa Lappeenrannan teknisen toimialan johtaja Ensio Koikkalainen.
Hänen mukaansa asiasta keskusteltiin myös tielaitoksen kanssa viimeksi keväällä. Neuvotteluissa todettiin, ettei pyörätiehanke ole realistinen. Edes oletettu käyttäjämäärä suhteessa kustannuksiin ei tiehallintoa sen paremmin kuin kaupunkiakaan kannustanut.
ANTTI MUNNUKKA
Kuvateksti
Komea silta. Simolan rata ylitti Raipossa Sarvijoen pariinkin otteeseen. Nyt kaikki sillat on purettu.