LEENA SALLINEN
Karjalan susitilanteen selvittämisessä hakeudutaan maakuntarajat ylittävään
yhteistyöhön. Etelä-Karjalan pohjoispään kunnat Ruokolahtea myöten saavat
ehkä edustajansa Pohjois-Karjalan suurpetoneuvottelukuntaan, kertoo
Etelä-Karjalan liiton suunnittelujohtaja Arto Hämäläinen.
Hänestä tulee mahdollisesti neuvottelukuntaan Etelä-Karjalan liiton edustaja.
Hämäläisen mukaan neuvottelukunnan toiminnan laajentamisesta etelään päin
keskusteltiin hiljattain Pohjois-Karjalan maakuntahallituksen vierailulla.
Suurpetoneuvottelukunta on pohjoiskarjalaisten luonnonkäyttäjien
yhteisfoorumi, jossa on eri organisaatioiden kuten tutkimuslaitosten,
metsästäjien, luonnonsuojelijoiden ja hallinnon edustajia.
Sen jäsenet nimeää Pohjois-Karjalan liitto, jonka kehityspäällikkö Hannu
Huikuri kertoo neuvottelukunnan toiminnasta olleen paljon hyötyä. Se on
hänen mukaansa tuonut asiallisuutta maakunnan suurpetokeskusteluun ja
edistänyt myös väestön sopuisaa suhtautumista susiin.
Lait ja ongelmat
reunaehtoina
Arto Hämäläisen mukaan susiasioihin haetaan yhteistuumin linjaa myös
Etelä-Karjalan liitossa.
·Ei meillä niistä tukkanuottasilla olla, hän vakuuttaa.
Hämäläisen mielestä suhtautumista susiin pitää sovittaa lainsäädännön ja
susialueen asukkaiden näkemysten ja kokemusten väliin.
·Susi on Suomessa tiukasti suojeltava laji, toisaalta se on itärajan
asukkaille ongelmia aiheuttava laji, Nämä ovat reunaehdot. Mitä niiden
välillä voidaan tehdä, sitä pitää nyt pohtia, Hämäläinen sanoo.
Tutkimusprojekti
saatava itärajalle
Hänen mukaansa pohdinnassa ja siitä seuraavassa tekemisessä pitää olla
vankka tietopohja. Hän toivoo laajentuvan petoneuvottelukunnan antavan
vauhtia itärajan susitutkimusprojektille, joka on ollut vireillä.
Hämäläinen katsoo, että se voisi täydentää kansallista susikannan
hoitosuunnitelmaa.
·Siinä pitää saada geneettisen tason selvitystä myöten kuva tämän seudun
susipopulaatiosta. Tutkimuksen toisessa osiossa pitää selvittää
päivänpolttavien susiongelmien hoitoa.
Kokemuksia muista
EU:n susimaista
Ongelmien ratkaisun keinovalikoimaa pitää Hämäläisen mukaan hakea Euroopan
unionin laajuudelta.
·EU:n susikanta lisääntyi reilusti vappuna. Yksin Baltiassa on varmaan
600-700 sutta, Espanja lienee EU:n varsinainen susikuningaskunta; lajin
kanta on siellä pari tuhatta yksilöä. Jotenkin väestö muuallakin susiensa
kanssa elää. Ei me olla täällä yksin susiongelmien kanssa. Hyviin tuloksiin
päästään vain kun otetaan asia kunnolla hoitoon.
Hämäläisen mukaan akuuteimmat ongelmat pitää hoitaa ikään kuin palokuntatyönä.
·Ennalta ehkäisevääkin työtä tarvitaan, vaikka susiaitoja rakentamalla.
Ampumisen tavoite
ei aina toteudu
Vahinkoja aiheuttavien susien ampumisen Hämäläinen hyväksyy edellyttäen,
että syyt ja seuraamukset tunnetaan.
Odottamattomista seuraamuksista Hämäläinen kertoo esimerkin Joutsenon
Kukkuroinmäen aluejätelaitokselta. Siellä parveilevien harmaalokkien on
pelätty aiheuttavan hygienistä haittaa lähiseudulla, ja luvan perästä
lokkeja ammuttiin. Sen seurauksena lokit vain levisivät lähipelloille.
·Tämä ei tietenkään ole suoraan sovellettavissa susiin, mutta kannattaa
tarkkaan harkita niidenkin ampumista. Hyvä tarkoitus voi kääntyä
päinvastaisekseen, Hämäläinen muistuttaa.
Biologina hän pohtii myös susien aiheuttamien ongelmien suhteellisuutta.
·Kun koira jää auton alle, se on ikään kuin luonnollista. Kun susi käy
koiran kimppuun, se ei ole luonnollista. Ihmisten maailma alkaa kääntyä
ihan kummalliseen suuntaan.
Sivistysvaltio hoitaa
sudet ja ongelmat
Toisaalta Hämäläinen toteaa asenteiden muuttuneen sitten 1970-luvun.
·Silloin eräs kansanedustaja totesi, että niin kauan kuin Suomen metsissä
liikkuu yksikin susi, Suomea ei voi kutsua sivistysvaltioksi. Minusta asia
on pikemminkin päinvastoin. Kyllä se nimenomaan on sivistystä, että susien
aiheuttamat ongelmat pystytään hoitamaan, Hämäläinen sanoo.
Arto Hämäläinen kertoo kerran nähneensä neljä sutta luonnossa. Se tapahtui
Katosselällä Puumalan ja Ruokolahden rajamailla kun Hämäläinen piti
koiransa kanssa hiihtoreissun nuotiotaukoa.
·Siinä ne jolkottelivat välillä leikkien sadan metrin päästä
vastarannalle. Se on ollut minulle hienoin luontoelämys näillä rannoilla.
·Se oli myös niitä harvoja kertoja kun luonnossa liikkuessa olen vähän
pelästynyt. Kokemus auttaa ymmärtämään susialueiden asukkaita, joiden
asuinpiirissä sudet liikkuvat.