MATTI SAARELA
Valokuvaaja Mari Vilpponen tarkistaa mittakepin avulla, että seinälle
ripustetut valkokuvansa ovat oikeassa linjassa. Koska näyttelyn nimi on Voi
olla totta, kaiken pitää myös olla tip top.
Vilpposen ja kymmenen muun Imatran taidekoulun opiskelijan lopputyönäyttely
avattiin perjantaina Imatran taidemuseossa. valokuvia, grafiikkaa,
installaatioita ja öljyvärimaalauksia.
·Valokuvani kertovat ihmisten tekemistä seinäkirjoituksista ja
piirroksista Espanjassa ja Venäjällä. Olen kiinnostunut kulttuurivaihdosta
eri maiden välillä. Uskon sen vähentävän ennakkoluuloja, Vilpponen sanoo.
Näyttelyn toinen valokuvaaja, Satu Juutilainen opiskeli Vilpposen tavoin
reilut puoli vuotta vaihto-opiskelijana Espanjassa. Hän löysi lopputyönsä
aiheen läheltä, ystävänsä kotikunnasta Enosta.
·Tämä on pieni dokumentti suomaisuudesta. Haluan välittää kuvillani
katsojille sitä lempeyttä, jota löysin Enosta palattuani ulkomailta, hän
kertoo.
Johanna Hakalahdelle taide on runoutta. Hänen lopputyönsä Perhoseksi on
suuri, perhosaiheinen installaatio, johon hän sai inspiraation itse
kirjoittamastaan runosta.
·Halusin siihen iloa. Siksi siinä on kirkkaat värit ja halusin toteuttaa
sen ompelemalla, jotta siitä tulisi mahdollisimman todellinen, hän sanoo.
Pauliina Jokela on taitava piirtäjä, joka on näyttänyt taitojansa myös
Etelä-Saimaan kuvittajana. Sarjakuvataiteilija Ville Pirisen ohjaaman
lopputyön kuvista on syntynyt pieni tarina.
·Lopputyöni on installaatio, joka koostuu viidestä paperiveistoksesta,
kuudesta kollaasista, pöydästä, kukkaruukusta ja vieraskirjasta, hän kertoo.
Näyttelyn toinen piirtäjä on Jani Jokela, jonka lopputyön nimi kertoo
hyvin, miten työläitä näiden konstailemattomien tussipiirrosten tekeminen
on: Helvetisti pieniä viivoja. Samaa lakonista tyyliä hän harrastaa myös
lopputyönäyttelyn lehdistötiedotteessa.
·Kymmenen kappaletta mustalla huopakynällä piirrettyjä muotokuvia
valkoiselle papereille.
Imatralla osataan
grafiikan keinot
Grafiikka on Imatran taidekoulun erikoisosaamisen vahvaa aluetta, ja se
näkyy näyttelyssä.
Kivipiirros on grafiikan laji, joka vaatii varmaa kättä ja
peräänantamattomuutta. Kalle Kurkisen lopputyön nimi on Mystalgia, ja sen
esittävien kivipiirrosten aiheet on ammennettu mielikuvituksesta.
·Tämä on sellaista satujen maailmaa. Yritän selittää tuttuja asioita ja
ilmiöitä jostakin toisesta näkökulmasta, hän sanoo töistään.
Myös Ville Kamppisen lopputyön kuvat on tehty kivipiirrostekniikalla.
Kamppisen muotokieli on hyvin pelkistynyttä ja tähän viittaa myös lopputyön
nimi Alkutila.
·Työskentelyni periaate on yksinkertainen: lisään ja poista kunnes ei ole
enää mitään lisättävää tai poistettavaa, Kamppinen sanoo kuvistaan.
Visuaaliset elementit toimivat hänen mukaansa jossain tietoisuushorisontin
takana, mutta niiden aiheuttaman kitkan voi aistia.
Näyttelyn pelkistyneintä tyyliä edustavat Ville Rossin työt, joille hän on
antanut nimen Hetken varjoja. Rossi on käyttänyt hyvin monimutkaista
tekniikkaa, jonka lopputukoksena katsoja saa ihailla kauniita
polymeerigravyyreja.
·Kuvat ovat syntyneet nokeamalla, jonka jälkeen ne on siirretty
tietokoneelle ja tulostettu filmille.Filmiltä kuvat valotetaan laatalle ja
laatan syövytyksen jälkeen ne vedostetaan paperille perinteisin
syväpainografiikan menetelmillä, Rossi kuvaa tekniikkaansa.
Rossin mukaan kuvat toimivat mielleyhtymien kautta.
·Minua itseäni kiehtoo kuvien moniselitteisyys, hän sanoo.
Oma minä on
aina mukana
Jaakko Rankka innostui opiskeluaikana Bysantin tyyliin tehdyistä vanhoista
mosaiikkitöistä. Hänen lopputyönsä Pyhät kuvat korostavat sitä, että
uskonnolla on ollut suuri merkitys taiteessa kautta aikojen.
·En ole uskonnollinen. Tavoitteeni saavuttamiseen en löytänyt muita
keinoja kuin tehdä hieman muunneltuja uskontoaiheisia kuvia, hän kertoo.
Sonja Kujansuu valitsi pääaineekseen taidegrafiikan ja toteutti lopputyönsä
serigrafiana. Kujansuuta kiinnostivat värit, pinnat ja niiden raja-alueet.
·Kuvani ovat pieniä hetkiä, näkymiä mielestä ja arjesta. Omat tunteet
antavat näille hetkille omat värinsä. Värit rakentavat erilaisia tiloja.
Viiva on itsestään kaunis ja rajaa oman tilansa, hän sanoo töistään, joissa
katsoja näkee paljon elämäniloa ja positiivisuutta.
Heli Östman on toisen lopputyönäyttelyn ainoa maalari. Hänen
lopputyönäyttelynsä nimi on Yölento. Se koostuu suurista, värikylläisistä
öljyvärimaalauksista.
·Nimi viitta piilotajuntaan ja matkustamiseen. Piilotajunta on elämän
aikana koettuja tuntoja ja kokemuksia. Elämme ne uudestaan ja ymmärrämme
niiden merkityksen unissa saduissa ja tarinoissa, hän sanoo.
III
Imatran taidekoulun neljännen vuosikurssin opiskelijoiden lopputyönäyttely
Voi olla totta on esillä Imatran taidemuseossa 14.5-29.5.
MATTI SAARELA
Kuvatekstit
Linjat suoriksi. Mari Vilpponen viimeisteli perjantaina omaa lopputyötään.
Vilpposen valokuvista koostuvan lopputyön nimi on Designated graffiti
area – Määrittelemätön graffitialue.
Sadun maailmaan. Pauliina Jokela on tehnyt paljon kuvituksia. Lopputyöstä
Tarinoita pupukuningattaren valtakunnasta syntyi oikea satu.
Paljon pieniä viivoja. Jani Jokelan lopputyö kertoo taitavasta piirtäjästä.