SUVI SINERVO
Ei sitä ikinä ajattele, mitä Etelä-Karjalassa on, kun on asunut täällä
aina, rautjärveläinen Marja Lempiäinen toteaa. Hän ei ole ainoa. Eräskin
nuorimies seisoo sillalla Imatrankosken yllä, eikä millään keksi, mitä
nähtävää Imatralla olisi. Imatrankoski on hänelle kuin liikennemerkki.
Siinä se on, joka päivä.
Maailmankuulu Imatrankoski tallennettiin liikkuvaksi kuvaksi elokuvan
alkumetreillä ensimmäisenä suomalaisena nähtävyytenä. Sitä sai ihailla
1900-luvun vaihteessa Keski-Euroopan elokuvateattereissa yhtenä huikeana
näkynä maailmalta.
Etelä-Karjalassa on muutakin ihmeellistä nähtävää. Ja ellei maailmankuulua,
niin ainakin maankuulua. Ei tarvitse karata Karjalasta Kanarialle. Voi
kurkata vaikkapa naapurikuntaan.
Via Karelia
·Uukuniemellä on maailman paras uimaranta, kunnanjohtaja Sisko Rönkä toteaa.
Eri vaihtoehtoja punnittuaan Rönkä vei ulkomaalaiset vieraansa käymään
Venhovaaran kotimuseoon. Siellä on nähtävillä sadan vuoden ajalta
kodintöissä käytettyjä välineitä. Nepalilaisten vieraiden innostusta museo
ei herättänyt. Heillä kun on yhä käytössä samanlaiset aurat ja kulhot.
Papinniemen leirintäalueen kirkasvetinen uimaranta sulattaa
ulkopaikkakuntalaisten sydämet. Kantoon tai kiveen ei voi kolauttaa uidessa
polvea, mutta rannalla on uhrikivi ja onnenkouraisukivi. Kiven sisältä voi
hakea onnea omiin toiveisiin.
·Ranta henkii suurta rauhaa, eläkeläinen Tenho Härkönen vahvistaa.
Papinniemellä sijaitsee myös arkeologisesti merkittävä ortodoksikylä. Se on
autioitunut jo 1600-luvulla.
Uukuniemen ja Saaren välillä on silmänkantamattomiin sekametsää. Välillä
eteen leviävät valtavat voikukka- ja niittyleinikkipellot. Luonnonhelmaan
muotoutunut Saari on kuin lintukoto. Kunnan opastaulun vieressä kurnuttaa
liiterilintu lapsineen.
Liisa Kosonen muistaa, miten hän nuorena karautti joka aamu mopolla
Pien-Rautjärven rantaan ja sai järveltä pesuvadillisen haukia, särkiä,
ahvenia ja lahnoja.
·Kissat olivat vastassa kotiovella, Kosonen nauraa.
Kososen mielestä kannattaa vierailla Saaren kirkolla. Tiilirakenteiselta
kirkolta on upea näköala Suur-Rautjärvelle. Heinäkuun alussa vietetään
Saaren kirkon 70-vuotisjuhlaa. Elokuun puolessa välin kirkolle kokoontuu
tuhansia ihmisiä ympäri Suomen orpokotijuhlille.
Satakieliä ja karvanoppia
Parikkalan Siikalahdella sijaitsee maankuulu lintujen bongauspaikka. Siellä
pesii noin 70 lintulajia, kaikkiaan lintulajeja on tavattu yli 200.
Parikkalaan kokoontuu satakielten lisäksi treffikansa. Piikapitäjän Rehvit
vetää Kisapirtille kesäväkeä heinäkuun alussa. Tangon huumassa paikalla
pyörii myös parikkalalainen maanviljelijä Ari Valkeapää.
·Käyn tanssimassa kesälavalla tangoa joka toinen viikko, Valkeapää
paljastaa ja karauttaa karvanopat heiluen kesäautollaan Siikalahden
markkinoille.
Moni rautjärveläinenkin vie vieraansa katsomaan Parikkalan patsaspuistoa.
Joogaava patsasjoukkio ei taukoja tarvitse.
On Rautjärvellä omaakin nähtävää: huikean korkea Haukkavuoren seinämä.
·Haukkavuori on upea, mutta en pysty nauttimaan siitä. Kärsin
korkeanpaikankammosta, rautjärveläinen floristiopiskelija Krista Repo huokaa.
Haukkavuori kohoaa Sarajärven pinnasta liki 80 metrin korkeuteen.
Repo suosittelee kesäretkeä Miettilän reservikasarmialueelle. Siellä on
ennen sijainnut Rautjärven kuntakeskus. Nyt Miettilään on keskitetty
Rautjärven museotoiminta. Kotiseutunäyttelyyn on kerätty esineistöä
1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.
Repo muistaa, miten hän 25 vuotta sitten kävi Rautjärven ja Ruokolahden
välissä sijaitsevassa Raja-baarissa ostamassa eskimopuikkoja. Sinne
pikkuinen Repo sai kulkea yksin ja tuntea itsensä isoksi tytöksi.
Laguuneja lapsenlapsille
Lakkautetun Raja-baarin jälkeen avautuu kiireetön Ruokolahti. Kaukana
kukkuu käki.
·Täällä kannattaa mennä järvelle. Sain hauen, joka jäi vain 90 grammaa
kymmenestä kilosta, puutarhuri Timo Uosukainen kertoo.
Uosukainen on saanut myös yli metrinmittaisen vonkaleen, joka ei meinannut
mahtua haaviin. Kalastaminen on Uosukaisen mielestä parasta vastapainoa työlle.
Rentoutua voi muillakin vesillä. Suikkalan lavalla järjestetään
kesätanssiaisia. Joka perjantai-ilta Ruokolahdella pidetään Rasilan
iltatori. Siellä kylien keskinäistä visailua siivittää paikallisten
solistien musiikki.
·Tunnelma on rento. Siellä on hyvä olla, ei mitään väkinäistä, Uosukainen
sanoo.
Etelä-Savon puolella Puumalassa jos missä kannattaa suunnata vesille – tai
ainakin notkua elämää sykkivässä satamassa. Puumalan vesistöalueella on yli
tuhat saarta. Antti Pöntisen H-vene Rita asuu Hurissalon saaressa.
·Rokansaari on hirmu hieno retkipaikka veneilijälle, Pöntinen sanoo.
Saimaan virkistysaluesäätiön huoltamassa Rokansaaren vierasvenesatamassa on
saunat, laituri ja tulentekopaikat. Puumalan satamasta saareen on matkaa
noin 5 meripeninkulmaa.
·Se on aika erähenkistä touhua. Ellei olisi sellaisia paikkoja kuin
Rokansaari, niin huh-huh, Pöntinen toteaa.
Maailman paras luonnonrauha
Taipalsaari on kuin Etelä-Karjalan Puumala. Taipalsaarella on kapeita
salmia ja hyviä hiekkapoukamia. Riutansaaren ja Salaistensaaren korkeilta
kallioilta aukeaa uskomaton näköala Saimaalle.
·Etsimme kesäisin Suvi-veneellämme lapsenlapsille sopivia laguuneja,
eläkeläinen Taisto Lehtinen kertoo.
Lapsenlapsille sopivaa nähtävää löytyy myös maalta. Lehtinen kiersi muutama
päivä sitten 10-vuotiaan pojanpojan kanssa Riutanniemen vaellusreitin.
Makkaranpaistotaukoineen reissuun meni alle kolme tuntia.
·Reitillä on korpimetsää, puistomaista metsää, notkelmia ja järveä. Maasto
on niin vaihtelevaa, että lapsikin jaksaa kulkea reitin kiinnostuneena,
Lehtinen sanoo.
Taipalsaarelta päin ajaessa Savitaipale tervehtii kyltillä, missä
kehotetaan varomaan hautaussaattueita. Sitten vastaan tulee jyhkeä kirkko
ja sen jälkeen satumetsää. Erityisen mystiseltä näyttää Partakoski, jonka
yli kulkee vanhanajan kivisilta.
·Aina, kun haluan jotain erityistä, menen Partakoskelle pitsalle ja
katselen koskea, kertoo savitaipalelainen tämän kevään ylioppilas Tiina Laari.
Suomenniemellä kulkee traktori verkkaan hiekkatietä. Lähiravintola
Märkintuvassa on punavalkoruudulliset verhot ja somat punavalkoiset
lampunvarjostimet. Ikkunoista näkyy punaisia mökkejä valkoisine
ikkunanpielineen. Ihmisiä ei juuri näy.
Suomijärven leirintäalueella on iloisia naisia: he ovat juuri palanneet
viikonlopun kestävältä melonnan alkeiskurssilta.
·Tulin tänne asti voittamaan itseni, helsinkiläinen Merja Ristseppä kertoo.
Hän ei ole ennen melonut. Vastaopitussa lajissa hienointa Ristsepän
mielestä on veden läheisyys.
·Melomalla täältä pääsee vaikka Australiaan asti, leirikeskuksen emäntä,
Suomenniemen päiväkodin johtaja Tarja Jokinen toteaa.
Jokisen mielestä Suomenniemellä on maailman paras luonnonrauha.
Ulkomaalaiset vieraat ovat ihmetelleet hiljaisuutta iltaisin
leirinuotiolla. Täyden hiljaisuuden tiellä on vain käki. Mutta kukkuu käki
Suomenniemen vaakunassakin.
Kiipeilyä ja kauniita kiviä
Lemille kannattaa vierailla nauttimaan yhdestä Suomen seitsemästä ihmeestä.
Lemin perinneruoka särä valittiin vuonna 1972 ainoana ruokana Suomen
ihmeeksi. Särä on kuuden tunnin ajan puukaukalossa haudutettua lammasta ja
perunaa. Mausteita ruoassa ei ole, ainoastaan suolaa ja puukaukalon alla
palavasta lepästä tarttuva savun maku. Museo Särätuvassa on elämää: se on
suosittu lemiläisen polttariväen herkuttelupaikka.
Luumäkeläinen Milla Kuutvuori, 8, nauttii kotipaikkakunnassaan eniten
linnoituksista, sillä siellä on ihana kiipeillä.
·Vallit ovat hurjan korkeat. Kiipeileminen voi olla vähän vaarallistakin,
riippuu miten päin kiipeää, Kuutvuori kertoo.
Kuutvuoren äiti Anu Ovaska suosittelee kesäpaikaksi Taavetin lomakeskusta.
Siellä on uimaranta, kahvila, terassi, minigolf-rata ja sulkapallokenttä.
·Ja hyvää pitsaa ja biljardipöytä. Käymme siellä helteellä joka päivä,
Kuutvuori lisää.
Ylämaalla houkuttelee kaikissa spektrin väreissä hehkuva
spektroliitti-kivi. Yrittäjä Tarja Tielinen on menettänyt sydämensä
hehkeälle luonnonkivelle.
·Jokainen kivi on erilainen, vähän niin kuin jokainen ihminenkin, Tielinen
sanoo.
Ylämaan ykköspaikka on Ylämaan Jalokivikylä, jonka Jalokivimuseossa pääsee
kurkistamaan, miltä kivet näyttävät maailmalla. Asiakkaiden mielestä
Jalokivikylässä on Vaalimaantien parhaat itsepaistetut munkit.
Ihmiset tekevät kesän
Joutsenon paras kesäkohde on Korpikeitaan kotieläinpuistossa, ainakin jos
asiaa kysyy 13-vuotiaalta Jesse Björniltä.
·Täällä on tosi hyvä trampoliini. Nyt olen pomppinut tunnin, Björn toteaa
jäyhästi.
Imatralaiseen Samu Summaseen,11, koskinäytös on tehnyt lähtemättömän
vaikutuksen.
·On niin hienoa, kun vesi menee kivien yli, Summanen sanoo.
Summasesta on myös hienoa päästä itse veteen. Ukoskan uimarantaa poika
suosittaa lämpimästi, sillä siellä ei ole mutapohjaa.
·En todella tiedä, missä muualla olisi niin hieno kylpylä kuin
satumetsäksi somistettu Imatran Kylpylä on, imatralainen Tarja Huttunen
muistuttaa.
Huttusen mukaan kylpylän ohittaa vain Big band -festivaalien aikaan
pidettävä yökoskinäytös. Samalla voi nauttia lasillisen hyvässä seurassa
viehättävällä Valtionhotellin terassilla.
Terassit houkuttelevat myös Lappeenrannassa. Opettaja Theo Steidelin
mielestä satama-alue on ehdottomasti parasta Lappeenrannan kesässä. Tämän
kesän uutuudet, hiekkalinna ja maailmanpyörä eivät Steideliä kiinnosta.
·Maailmanpyörä on liian pieni. Puiden takaa ei juuri näe maailmaa,
saksalaissyntyinen Steidel toteaa.
Sataman terassit sen sijaan miellyttävät.
·Siellä näkee ihmisiä. Kesäpaikka on ihmisistä kiinni, Steidel ynnää.
GRAFIIKKA SEPPO VAKKARI,
KUVAT SUVI SINERVO