Categories
Artikkelit

Lähelläsi 15 ihmettä

Kierros Karjalan kesään paljasti parhaat kesäkohteet.

SUVI SINERVO

Ei sitä ikinä ajattele, mitä Etelä-Karjalassa on, kun on asunut täällä

aina, rautjärveläinen Marja Lempiäinen toteaa. Hän ei ole ainoa. Eräskin

nuorimies seisoo sillalla Imatrankosken yllä, eikä millään keksi, mitä

nähtävää Imatralla olisi. Imatrankoski on hänelle kuin liikennemerkki.

Siinä se on, joka päivä.

Maailmankuulu Imatrankoski tallennettiin liikkuvaksi kuvaksi elokuvan

alkumetreillä ensimmäisenä suomalaisena nähtävyytenä. Sitä sai ihailla

1900-luvun vaihteessa Keski-Euroopan elokuvateattereissa yhtenä huikeana

näkynä maailmalta.

Etelä-Karjalassa on muutakin ihmeellistä nähtävää. Ja ellei maailmankuulua,

niin ainakin maankuulua. Ei tarvitse karata Karjalasta Kanarialle. Voi

kurkata vaikkapa naapurikuntaan.

Via Karelia

­·Uukuniemellä on maailman paras uimaranta, kunnanjohtaja Sisko Rönkä toteaa.

Eri vaihtoehtoja punnittuaan Rönkä vei ulkomaalaiset vieraansa käymään

Venhovaaran kotimuseoon. Siellä on nähtävillä sadan vuoden ajalta

kodintöissä käytettyjä välineitä. Nepalilaisten vieraiden innostusta museo

ei herättänyt. Heillä kun on yhä käytössä samanlaiset aurat ja kulhot.

Papinniemen leirintäalueen kirkasvetinen uimaranta sulattaa

ulkopaikkakuntalaisten sydämet. Kantoon tai kiveen ei voi kolauttaa uidessa

polvea, mutta rannalla on uhrikivi ja onnenkouraisukivi. Kiven sisältä voi

hakea onnea omiin toiveisiin.

­·Ranta henkii suurta rauhaa, eläkeläinen Tenho Härkönen vahvistaa.

Papinniemellä sijaitsee myös arkeologisesti merkittävä ortodoksikylä. Se on

autioitunut jo 1600-luvulla.

Uukuniemen ja Saaren välillä on silmänkantamattomiin sekametsää. Välillä

eteen leviävät valtavat voikukka- ja niittyleinikkipellot. Luonnonhelmaan

muotoutunut Saari on kuin lintukoto. Kunnan opastaulun vieressä kurnuttaa

liiterilintu lapsineen.

Liisa Kosonen muistaa, miten hän nuorena karautti joka aamu mopolla

Pien-Rautjärven rantaan ja sai järveltä pesuvadillisen haukia, särkiä,

ahvenia ja lahnoja.

­·Kissat olivat vastassa kotiovella, Kosonen nauraa.

Kososen mielestä kannattaa vierailla Saaren kirkolla. Tiilirakenteiselta

kirkolta on upea näköala Suur-Rautjärvelle. Heinäkuun alussa vietetään

Saaren kirkon 70-vuotisjuhlaa. Elokuun puolessa välin kirkolle kokoontuu

tuhansia ihmisiä ympäri Suomen orpokotijuhlille.

Satakieliä ja karvanoppia

Parikkalan Siikalahdella sijaitsee maankuulu lintujen bongauspaikka. Siellä

pesii noin 70 lintulajia, kaikkiaan lintulajeja on tavattu yli 200.

Parikkalaan kokoontuu satakielten lisäksi treffikansa. Piikapitäjän Rehvit

vetää Kisapirtille kesäväkeä heinäkuun alussa. Tangon huumassa paikalla

pyörii myös parikkalalainen maanviljelijä Ari Valkeapää.

­·Käyn tanssimassa kesälavalla tangoa joka toinen viikko, Valkeapää

paljastaa ja karauttaa karvanopat heiluen kesäautollaan Siikalahden

markkinoille.

Moni rautjärveläinenkin vie vieraansa katsomaan Parikkalan patsaspuistoa.

Joogaava patsasjoukkio ei taukoja tarvitse.

On Rautjärvellä omaakin nähtävää: huikean korkea Haukkavuoren seinämä.

­·Haukkavuori on upea, mutta en pysty nauttimaan siitä. Kärsin

korkeanpaikankammosta, rautjärveläinen floristiopiskelija Krista Repo huokaa.

Haukkavuori kohoaa Sarajärven pinnasta liki 80 metrin korkeuteen.

Repo suosittelee kesäretkeä Miettilän reservikasarmialueelle. Siellä on

ennen sijainnut Rautjärven kuntakeskus. Nyt Miettilään on keskitetty

Rautjärven museotoiminta. Kotiseutunäyttelyyn on kerätty esineistöä

1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.

Repo muistaa, miten hän 25 vuotta sitten kävi Rautjärven ja Ruokolahden

välissä sijaitsevassa Raja-baarissa ostamassa eskimopuikkoja. Sinne

pikkuinen Repo sai kulkea yksin ja tuntea itsensä isoksi tytöksi.

Laguuneja lapsenlapsille

Lakkautetun Raja-baarin jälkeen avautuu kiireetön Ruokolahti. Kaukana

kukkuu käki.

­·Täällä kannattaa mennä järvelle. Sain hauen, joka jäi vain 90 grammaa

kymmenestä kilosta, puutarhuri Timo Uosukainen kertoo.

Uosukainen on saanut myös yli metrinmittaisen vonkaleen, joka ei meinannut

mahtua haaviin. Kalastaminen on Uosukaisen mielestä parasta vastapainoa työlle.

Rentoutua voi muillakin vesillä. Suikkalan lavalla järjestetään

kesätanssiaisia. Joka perjantai-ilta Ruokolahdella pidetään Rasilan

iltatori. Siellä kylien keskinäistä visailua siivittää paikallisten

solistien musiikki.

­·Tunnelma on rento. Siellä on hyvä olla, ei mitään väkinäistä, Uosukainen

sanoo.

Etelä-Savon puolella Puumalassa jos missä kannattaa suunnata vesille – tai

ainakin notkua elämää sykkivässä satamassa. Puumalan vesistöalueella on yli

tuhat saarta. Antti Pöntisen H-vene Rita asuu Hurissalon saaressa.

­·Rokansaari on hirmu hieno retkipaikka veneilijälle, Pöntinen sanoo.

Saimaan virkistysaluesäätiön huoltamassa Rokansaaren vierasvenesatamassa on

saunat, laituri ja tulentekopaikat. Puumalan satamasta saareen on matkaa

noin 5 meripeninkulmaa.

­·Se on aika erähenkistä touhua. Ellei olisi sellaisia paikkoja kuin

Rokansaari, niin huh-huh, Pöntinen toteaa.

Maailman paras luonnonrauha

Taipalsaari on kuin Etelä-Karjalan Puumala. Taipalsaarella on kapeita

salmia ja hyviä hiekkapoukamia. Riutansaaren ja Salaistensaaren korkeilta

kallioilta aukeaa uskomaton näköala Saimaalle.

­·Etsimme kesäisin Suvi-veneellämme lapsenlapsille sopivia laguuneja,

eläkeläinen Taisto Lehtinen kertoo.

Lapsenlapsille sopivaa nähtävää löytyy myös maalta. Lehtinen kiersi muutama

päivä sitten 10-vuotiaan pojanpojan kanssa Riutanniemen vaellusreitin.

Makkaranpaistotaukoineen reissuun meni alle kolme tuntia.

­·Reitillä on korpimetsää, puistomaista metsää, notkelmia ja järveä. Maasto

on niin vaihtelevaa, että lapsikin jaksaa kulkea reitin kiinnostuneena,

Lehtinen sanoo.

Taipalsaarelta päin ajaessa Savitaipale tervehtii kyltillä, missä

kehotetaan varomaan hautaussaattueita. Sitten vastaan tulee jyhkeä kirkko

ja sen jälkeen satumetsää. Erityisen mystiseltä näyttää Partakoski, jonka

yli kulkee vanhanajan kivisilta.

­·Aina, kun haluan jotain erityistä, menen Partakoskelle pitsalle ja

katselen koskea, kertoo savitaipalelainen tämän kevään ylioppilas Tiina Laari.

Suomenniemellä kulkee traktori verkkaan hiekkatietä. Lähiravintola

Märkintuvassa on punavalkoruudulliset verhot ja somat punavalkoiset

lampunvarjostimet. Ikkunoista näkyy punaisia mökkejä valkoisine

ikkunanpielineen. Ihmisiä ei juuri näy.

Suomijärven leirintäalueella on iloisia naisia: he ovat juuri palanneet

viikonlopun kestävältä melonnan alkeiskurssilta.

­·Tulin tänne asti voittamaan itseni, helsinkiläinen Merja Ristseppä kertoo.

Hän ei ole ennen melonut. Vastaopitussa lajissa hienointa Ristsepän

mielestä on veden läheisyys.

­·Melomalla täältä pääsee vaikka Australiaan asti, leirikeskuksen emäntä,

Suomenniemen päiväkodin johtaja Tarja Jokinen toteaa.

Jokisen mielestä Suomenniemellä on maailman paras luonnonrauha.

Ulkomaalaiset vieraat ovat ihmetelleet hiljaisuutta iltaisin

leirinuotiolla. Täyden hiljaisuuden tiellä on vain käki. Mutta kukkuu käki

Suomenniemen vaakunassakin.

Kiipeilyä ja kauniita kiviä

Lemille kannattaa vierailla nauttimaan yhdestä Suomen seitsemästä ihmeestä.

Lemin perinneruoka särä valittiin vuonna 1972 ainoana ruokana Suomen

ihmeeksi. Särä on kuuden tunnin ajan puukaukalossa haudutettua lammasta ja

perunaa. Mausteita ruoassa ei ole, ainoastaan suolaa ja puukaukalon alla

palavasta lepästä tarttuva savun maku. Museo Särätuvassa on elämää: se on

suosittu lemiläisen polttariväen herkuttelupaikka.

Luumäkeläinen Milla Kuutvuori, 8, nauttii kotipaikkakunnassaan eniten

linnoituksista, sillä siellä on ihana kiipeillä.

­·Vallit ovat hurjan korkeat. Kiipeileminen voi olla vähän vaarallistakin,

riippuu miten päin kiipeää, Kuutvuori kertoo.

Kuutvuoren äiti Anu Ovaska suosittelee kesäpaikaksi Taavetin lomakeskusta.

Siellä on uimaranta, kahvila, terassi, minigolf-rata ja sulkapallokenttä.

­·Ja hyvää pitsaa ja biljardipöytä. Käymme siellä helteellä joka päivä,

Kuutvuori lisää.

Ylämaalla houkuttelee kaikissa spektrin väreissä hehkuva

spektroliitti-kivi. Yrittäjä Tarja Tielinen on menettänyt sydämensä

hehkeälle luonnonkivelle.

­·Jokainen kivi on erilainen, vähän niin kuin jokainen ihminenkin, Tielinen

sanoo.

Ylämaan ykköspaikka on Ylämaan Jalokivikylä, jonka Jalokivimuseossa pääsee

kurkistamaan, miltä kivet näyttävät maailmalla. Asiakkaiden mielestä

Jalokivikylässä on Vaalimaantien parhaat itsepaistetut munkit.

Ihmiset tekevät kesän

Joutsenon paras kesäkohde on Korpikeitaan kotieläinpuistossa, ainakin jos

asiaa kysyy 13-vuotiaalta Jesse Björniltä.

­·Täällä on tosi hyvä trampoliini. Nyt olen pomppinut tunnin, Björn toteaa

jäyhästi.

Imatralaiseen Samu Summaseen,11, koskinäytös on tehnyt lähtemättömän

vaikutuksen.

­·On niin hienoa, kun vesi menee kivien yli, Summanen sanoo.

Summasesta on myös hienoa päästä itse veteen. Ukoskan uimarantaa poika

suosittaa lämpimästi, sillä siellä ei ole mutapohjaa.

­·En todella tiedä, missä muualla olisi niin hieno kylpylä kuin

satumetsäksi somistettu Imatran Kylpylä on, imatralainen Tarja Huttunen

muistuttaa.

Huttusen mukaan kylpylän ohittaa vain Big band -festivaalien aikaan

pidettävä yökoskinäytös. Samalla voi nauttia lasillisen hyvässä seurassa

viehättävällä Valtionhotellin terassilla.

Terassit houkuttelevat myös Lappeenrannassa. Opettaja Theo Steidelin

mielestä satama-alue on ehdottomasti parasta Lappeenrannan kesässä. Tämän

kesän uutuudet, hiekkalinna ja maailmanpyörä eivät Steideliä kiinnosta.

­·Maailmanpyörä on liian pieni. Puiden takaa ei juuri näe maailmaa,

saksalaissyntyinen Steidel toteaa.

Sataman terassit sen sijaan miellyttävät.

­·Siellä näkee ihmisiä. Kesäpaikka on ihmisistä kiinni, Steidel ynnää.

GRAFIIKKA SEPPO VAKKARI,

KUVAT SUVI SINERVO

Kirjoittaja:
Suvi Sinervo