SARI PULLINEN
Viikkoa ennen juhannusta Erja Värtö valmistelee Porinkujalla kaksostensa
Ollin ja Ellin rippijuhlia. Vieraita on tulossa talo täyteen. 25 vuotta
sitten tällä kadulla valmistauduttiin hiki hatussa varsinaiseen
väenpaljouteen: heinäkuussa alkoivat asuntomessut.
Erja Värtö tunnustaa huvittuneena, ettei hän ole itse koskaan käynyt
asuntomessuilla.
·Koska messualueen tietävät kaikki, tänne on helppoa neuvoa ihmisiä
tulemaan, Värtö on huomannut.
Erja ja Juha Värtö muuttivat Lampikankaan messualueelle kolmetoista vuotta
sitten. Silloin kaikki kolme lasta olivat pieniä ja naapureissa riitti
leikkikavereita.
Nyt juuri ajokortin saanut Jenni Värtö muistaa, kuinka hän pienenä leikki
messualueen keskeisellä paikalla, tiilitorilla. Messujen avautuessa
pohdittiin, tuleekohan tiilitorista kyläläisten yhteinen tila vai koirien
pissipaikka.
Ei tullut kumpaakaan. Ilkivallan tekijät rikkoivat sen tiili kerrallaan, ja
lopulta se jouduttiin muutama vuosi sitten purkamaan kokonaan.
Tiilirakennelmista kertovat yhä jäljet nurmikossa.
Ihmetystä kolmessa tasossa
Tiilitorin surkea kohtalo on kuitenkin vain poikkeava yksityiskohta.
Messukylän asukkaat pitävät nimenomaan alueen rauhallisuudesta. Plussaa
tulee myös sijainnista lähellä kuutostietä. Värröt käyvät molemmat
Lappeenrannassa töissä. Työmatkaan kuluu Erja Värrön mukaan nyt vähemmän
aikaa kuin aikoinaan Lappeenrannan Huhtiniemestä, mistä he tänne muuttivat.
Porinkujan päässä on sekin talo, mistä messuaikaan kohistiin eniten.
Arkkitehtiylioppilas Ilpo Väisänen voitti 120-neliöisellä Kolmen tason
yhteydellä rinnetalojen suunnittelukilpailun. Neljännesvuosisata sitten
talo tuntui erikoiselta, mutta tänään sen arkkitehtuurissa mikään ei pistä
silmään.
Nykyiset asukkaat ovat parannelleet kotiaan itselleen sopivammaksi muun
muassa rakentamalla autotallin ja katoksen oleskelua varten.
Lasten kokoista asumista
Kesäisenä arkipäivänä kapeilla kaduilla on hiljaista. Moottoripyörä
kyyhöttää sateessa erään oven edessä. Yhdellä reunalla on se talo, jota
lämmitettiin oljella. Ei lämmitetä enää. Leikkipuistossa mäntyjen ja
koivujen lomassa kiikut roikkuvat tyhjinä, vaikka pikkulapsiakin lähistöllä
yhä asuu.
Suunnittelijat pyrkivät perhemiljööseen, mitä se sitten tarkoittikaan.
Varmaankin lapsiystävällisyyttä, mitä asukkaat myös kiittelevät.
Mynämäenkujalla rivitalokodissa asuvan Tarja Kangaspunnan suojaisa takapiha
on monen asunnon yhteinen. Siitä lapset tykkäsivät.
Pienet korttelit tuovat kodikkuutta. Ja koska rakennettaessa osa puista
jätettiin pystyyn, ei tarvinnut odottaa kymmentä vuotta ennen kuin
ympäristö muuttui vehreäksi. Myös puutarhoista kulmia jätettiin
luonnontilaan, niin kuin esimerkiksi Marjatta Toivasen kotipihalla.
Toivasen perhe löysi kodin Porinkujan päästä vähän messujen jälkeen. Talo
ei ehtinyt messuille aivan valmiiksi, ja siitä esiteltiin vain pihaa. Se
olikin uutta: aiemmin ei pihoihin ollut kiinnitetty kovin suurta huomiota.
·Ainakin kolme kertaa käytiin katsomassa taloa. Oltiin varmoja, että tämä
me halutaan. Joitakin istutuksiakin on pihalla vielä siltä ajalta. Paikka
on aivan mahtava, ympäristö on kaunis ja rauhallistakin on, kun meillä on
reunimmainen talo, Toivanen kehuu.
Lampikankaalla perheen kaksi lasta saivat kumpikin omat huoneet, mikä
tuntui rivitalon jälkeen ylelliseltä. Moni messualueen lapsista kävi koulua
Pulpilla valtatien takana, joten alikulkukäytävän saaminen kuutostien
risteykseen 1980-luvun loppupuolella oli suuri helpotus.
·Täällä on lasten hyvä asua, kun ei ole läpikulkuliikennettä. Pidän myös
siitä, että lenkkipolut ovat lähellä. Kotikujan päästä pääsee suoraan
hiihtämäänkin, Erja Värtö sanoo.
Suuren urheilujuhlan tuntua
·Ei messuista voi olla niin kauan, Tarja Kangaspunta huudahtaa, kun tulee
puheeksi asuntomessujen vuosipäivä.
Niin huudahtelee moni muukin. Joutsenolaisista tuntuu kuin messut olisivat
olleet äskettäin. Ehkä siksi, että ne olivat Joutsenon siihen asti suurin
tapahtuma.
Tarja Kangaspunta työskenteli apulaisena messutoimistossa Mynämäenkujan päässä.
·Joutsenon mittakaavassa tämä oli iso projekti, johon satsattiin vuosia.
Messuilla oli suurta urheilujuhlan tuntua.
Etukäteen aprikoitiin, näinköhän yleisö pitää aluetta liian suppeana.
·Mielikuvani on, että yleisö oli tyytyväistä. Alueelle pyrittiin saamaan
yhtenäisyyttä esimerkiksi tarkkaan säädellyillä kattokaltevuuksilla.
Hän muistaa oikein. Ainakin arkkitehti Seppo Aho antoi muutamaa päivää
ennen avajaisia ilmestyneessä Etelä-Saimaassa messualueelle kiitettävän
arvosanan.
Kun Kangaspunta oli apuna lipunmyynnissä, kuulutti kadonneiden lasten
vanhempia ja autoon helteeseen jätettyjen koirien omistajia, hän ei
arvannut, että seitsemän vuotta myöhemmin hänen oma muuttokuormansa
kurvaisi Pulpilta Mynämäenkujalle.
·Mahdottoman usein eivät asukkaat täällä vaihdu, hän tietää.
Huhtikuussa harmi unohtuu
Heti messujen jälkeen alueelle muuttaneet asukkaat toivoivat lähipalveluja.
Oma posti Lampikankaalla olikin, mutta tänään palveluista vastaavat
ainoastaan elintarvikekioski ja seurakunnan kerhotila.
·Käyn keskustaajamassa töissä, ja hoidan asiat siellä. Täällä asuu
enimmäkseen työssä käyviä ja useimmilla on oma auto. Kioski on, enkä kaipaa
muuta, Kangaspunta sanoo.
Joutsenon messualue on pieni, eikä siellä tavoiteltu arkkitehtonisia
erikoisuuksia. Ainakin tänään tarkasteltuna se on lähellä sitä, mitä
tavallinen asuja kodiltaan hakee. Silti suunnittelu ei aina kohtaa arjen
vaatimuksia.
·Muutaman kerran talvisin lumia kolatessa tulee sellainen olo, että tästä
ei tule mitään, kun lumet eivät kapeilla kaduilla mahdu mihinkään.
Autoillekin pitäisi jäädä tilaa. Mutta kun huhtikuu koittaa, se harmi
unohtuu taas, Kangaspunta hymyilee.
Messualuetta moitittiin aikoinaan tilan tuhlailusta autokatoksiin, sillä
energiakriisin jälkimainingeissa arveltiin, että kymmenessä vuodessa
asenteet autoja kohtaan muuttuvat kriittisemmiksi. Toisin kävi.
Messualueellakin monissa perheissä on kaksi autoa.
Joillekin taas neljän kilometrin matka kirkolle on hyvä kuntolenkki.
Marjatta Toivanen kulki ennen kävellen töissä Enson keittiössä Honkalahdessa.
·Koukkasin töihin monesti kirkonkylän kautta, kun halusin tehdä oikein
kunnon lenkin, hän muistelee.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Luonnonläheistä. Erja Värrön pihasta osa on luonnontilaista.
Kolmen tason yhteys. Arkkitehtioppilas Ilpo Väisäsen suunnittelemasta
rinnetalosta kohistiin messuilla eniten.
Pori ja Vantaa. Kadunnimistöstä syntyi kunnassa kädenvääntöä. Lopulta
valittiin entisistä messupaikkakunnista kertovat tiennimet.
Neljännesvuosisata. Joutsenon asuntomessuista on kulunut 25 vuotta.
Tiilitori on purettu. Mikä lie iso paha susi puhkunut ja puhissut
tiilitorin rikki niin, että se piti lopulta purkaa. Rakennelmista kertovat
jäljet nurmikossa.
Messutyöntekijä. Tarja Kangaspunta työskenteli Joutsenon asuntomessuilla
toimistoapulaisena nykyisen kotikujansa päässä.
Pitkäaikainen asukas. Tarja Kangaspunta on viihtynyt Mynämäenkujalla 18 vuotta.