Categories
Artikkelit

Pohjanmaa-näytelmä nauraa kaikella rakkaudella suomalaisen miehen uholle

RIINA NOKSO-KOIVISTOPohjanmaalla viisaus asuu vanhoissa naisissa. Miehissä asuu hulluus.

RIINA NOKSO-KOIVISTO

Pohjanmaalla viisaus asuu vanhoissa naisissa. Miehissä asuu hulluus.

Kauhavalaisen Hakalan mummon lausahdukseen olisi ollut hyvä päättää

Pohjanmaa-näytelmä, joka sai ensi-iltansa Imatran kesäteatterissa

keskiviikkoiltana. Sen sijaan loppua pitkitettiin, eikä katsojalle jäänyt

näytelmästä aivan niin hyvää tunnetta, kuin muuten olisi ollut mahdollista.

Onneksi Teatteri Imatran Pohjanmaa on hyvää teatteria ilman jämäkkää

loppuakin. Vaikka pohjalaisen tarinan tuominen eteläkarjalaiseen

kesäteatteriin saattaa tuntua hieman oudolta valinnalta, ensi-illan

perusteella ennakkoluuloista voi luopua. Antti Tuurin mainio teksti näyttää

toimivan yleisön murre- ja kulttuuritaustasta riippumatta, sillä Tuuri

kuvaa paikallista identiteettiä tavalla, josta muutkin kuin pohjalaiset

voivat tunnistaa itsensä. Pohjanmaa-näytelmä on kertomus yhdestä

kesäpäivästä Kauhavalla, jonne Hakalan perhe kokoontuu jakamaan isoisän

Amerikan-perintöä. Vaikka lähtökohta ei kuulosta järin vauhdikkaalta, Pekka

Laasosen ohjauksessa turha tyhjäkäynti on karsittu kokonaan pois ja

kohtaukset etenevät alusta asti niin tiiviisti, että yleisö tempautuu heti

mukaan. Mukaan mahtuu hyviä oivalluksia, kuten se, millaiselta

pohjalaisessa tuvassa kuulostaa, kun meneillään on vakava juhlahetki.

Kukaan ei puhua pukahda, vaan lusikat kalisevat kuppiin korostuneen

voimakkaasti. Pieni hauska yksityiskohta oli myös pistää nuori

kukkopoikapoliisi puhumaan pohjalaisten mielestä kummallista Simpeleen

murretta. Yksinkertaisen lavastusratkaisun kulmakivenä ovat kymmenet

räsymatot, jotka rajaavat ulkoilmanäyttämön tehokkaasti, luovat näytelmään

pohjalaista henkeä ja sopivat hyvin mattokutomoon liittyvään juoneen.

Mattoja käytetään myös toimivasti hyväksi sisääntuloissa ja ulosmenoissa.

Huvittavaa ja liikuttavaa uhoa

Näytelmässä eletään 70-luvun loppua, jolloin yhteiskunnallinen murros on

yltänyt myös Pohjanmaan maaseudulle. Hakalan veljeksistä Paavo on jäänyt

isännöimään kotitaloa, jota todellisuudessa hallitsevat naiset: mummo, äiti

ja Laina-vaimo, joiden rooleissa Imatralla nähdään Sirpa Valtonen,

Ulla-Maija Järnstedt ja Laura Huhtamaa. Vaikka etenkin Huhtamaa vakuuttaa

vahvana pohjalaisemäntänä, tässä näytelmässä miehet jättävät naiset

varjoonsa. Kenties hulluus on kiinnostavampaa kuin viisaus. Hakalan

veljesten roolitus on varsin onnistunut. Matti Ristinen on on salskea

tehdastyöläinen Erkki, jota vanha suola janottaa. Vanhassa suolassa on

riskinsä, kun entinen heila on nykyisin nurmolaisen painijan vaimo. Seppo

(Marko Kurikka) on noussut ylempään sosiaaliluokkaan kouluttautumalla

insinööriksi, talon rahoilla niin kuin veli Veikko jaksaa muistuttaa. Panu

Vauhkosen esittämä Veikko itse on menettänyt rahansa mattotehtaan

konkurssissa, minkä ympärille näytelmän hauska, mutta myös surullinen

tapahtumasarja rakentuu. Suomalaiseen tapaan tapahtumat saavat rasvaa

rattaisiin, kun esiin kaivetaan kanisteri kiljua. Sen kautta insinöörit ja

kansakoulun opettajat tippuvat nopeasti muiden rinnalle tasaveroisiksi

painimaan ja ammuskelemaan hiekkakuopalla. Antti Tuurin tekstissä

pohjalaisen ja ylipäätään suomalaisen miehen karskiutta ja uhoa

tarkastellaan vähän naureskellen, mutta toisaalta lähestymistapa on myös

äärimmäisen lämmin ja ymmärtävä. Ristinen, Kurikka, Vauhkonen, Jari

Hietanen ja opettajaa esittävä Esko Keinänen onnistuvat tekemään tekstille

oikeutta lähes moitteetonta murretta myöten.

Imatran toteutuksessa on otettu huomioon myös se yleisö, joka on lukenut

Antti Tuurin tuotannon ja katsonut moneen kertaan esimerkiksi

Pohjanmaa-elokuvan. Näytelmä on onneksi oman näköisensä ja siihen voi

keskittyä ilman jatkuvaa vertailua.

KAI SKYTTÄ

Kuvateksti

Tappelun nujakka. Hakalan veljeksiä esittävät Imatralla Panu Vauhkonen,

Marko Kurikka, Jari Hietanen ja Matti Ristinen.

TEATTERI

¤·Antti Tuurin Pohjanmaa. Teatteri-Imatran ensi-ilta 23.6.

¤·Ohjaus Pekka Laasonen, puvustus Marja Liukkonen, lavastus Mirva Mustonen.

¤·Päärooleissa Matti Ristinen, Jari Hietanen, Panu Vauhkonen, Matti

Kurikka, Esko Keinänen.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto