SARI ANTTONEN
Heinjoen Vetokallion alue Karjalan kannaksella on moniulotteinen kohde
suomalaisten historian ja esihistorian tutkimuksessa.
Alueella on näkyvissä asumuspainanteita keraamiselta ajalta 5 000 vuotta
sitten. Lisäksi mäki on täynnä kesän 1944 juoksuhautoja kun suomalaiset
odottivat Heinjoelle tulevaa hyökkäystä.
Tärkeimmät alueen löydöistä ovat kuitenkin 10 000 vuoden takaa.
Arkeologiryhmä löysi alueelta tänä kesänä yhteensä pari tuhatta löytöä,
joista yli 50 oli piilöytöjä.
·Piimateriaalilöydöt, kvartsin, keramiikan ja kivilajilöytöjen lisäksi,
ovat ainutlaatuisia. Löydöt kertovat, että alue on pitkäaikainen
asuinpaikka. Asukkailla on ollut raaka-ainekappaleita mukanaan ja he ovat
työstäneet niitä paikan päällä, kertoo arkeologi Hannu Takala.
Heinjoelta löydetyt kolme asuinpaikkaa kuuluvat jääkauden jälkeiseen
ensimmäiseen asutusvaiheeseen. Vastaavia 10 000 vuotta vanhoja
asuinpaikkoja on Suomessa aikaisemmin tunnettu vain Lahden Ristola, joka on
Suomen vanhin asuinpaikka ja Joutsenon Kuurmanpohja, joka on toiseksi
vanhin asuinpaikka.
Heinjoen löydöt täydentävät kuvaa siitä, miten Suomi on jääkauden jälkeen
asutettu.
·On mietitty pitkään että onko Kannas ollut tuloreitti Suomeen. Nyt uudet
asuinpaikat todistavat niin. Aikaisemmin ajateltiin myös, että täällä ei
pioneerivaiheessa juuri ole voinut asukkaita ollakaan. Nyt selvisi, että
täällä on ollut pysyvästi paljon väkeä, toteaa Takala.
Suomalaislöydöt
veivät paikalle
Parinkymmenen hengen ryhmä suomalaisia ja venäläisiä arkeologeja ja
avustajia on parhaillaan lopettelemassa kymmenen päivän urakkaansa Heinjoen
kaivauksilla. Paikka sijaitsee Viipurista kolmekymmentä kilometriä vanhaa
Pietarintietä itään.
Paikalla oli suomalaisaikana asunut pienehkö kyläyhteisö. Tilan omistaja
oli löytänyt pelloltaan muutaman kivikirveen ja tehnyt jonkun verran muita
irtolöytöjä. Arkeologiryhmä tuli paikalle vuonna 1998 kun Lahden museo
aloitti tutkimushankkeensa.
·Löytöjen takia paikka vaikutti otolliselta. Tässä katseltiin
maisemaa – miten se kallistuu ja millä rantakorkeudella suurin piirtein
ollaan, näkyykö terassia tai muuta rantamuodostumaa. Sitten vain päätettiin
lyödä paikka juuri tuohon, kertoo Takala ja osoittaa kahdeksantoista neliön
kuoppaa.
Paikalta löytyi kolme asuinpaikkaa, jonka perusteella kaivaukset
aloitettiin viime vuonna.
Pii on
tuontitavaraa
Piilöydöt ovat löydöistä mielenkiintoisimpia, koska Suomen maaperässä sitä
ei ole. Piilöytöjen avulla voi selvittää mihin ihmisillä on ollut
kontakteja ja mistä päin he ovat tänne muuttaneet.
·Piimateriaalista pystytään selvittämään sen alkuperä, kun tiedetään missä
louhoksia on ollut eli Valko-Venäjän ja Liettuan alueilla. Musta pii kertoo
kontakteista etelän suuntaan. Vaalea pii kertoo toisaalta itäisestä
alkuperästä, vaikka sitä löytyy Virostakin. Yksittäiset piikappaleet ovat
saattaneet matkustaa tuhatkin kilometriä alkuperäalueeltaan, sanoo Takala.
Pii on ollut asukkaille otollinen materiaali sen takia, että kokenut
kiviseppä pystyy lohkaisemaan ja saamaan siitä aivan sen näköisen kappaleen
kun haluaa. Puu- ja luulöydöistä taas arkeologit voivat vain uneksia.
·Puu- ja luumateriaali ei säily Suomessa. Meille jäävät vain kiviesineet,
huokaa Takala.
Nyt tehdyt löydöt tosin jäävät Venäjälle, mutta kaivaukset ovat Takalan
mukaan vieneet arkeologiaa eteenpäin.
·Suomessa on kaivettu niin hirveän vähän ja Kannaksella vielä vähemmän.
Nyt on päästy kaivamaan ja yhteistyö venäläisten kanssa sujuu hyvin.
Löytöjä yritetään myöhemmin saada Suomeen lainana näyttelytarkoituksiin,
kertoo Takala.
SARI ANTTONEN
Kuvatekstit
Tarkkaa puuhaa. Kaikki kuopasta kaivettu maa seulotaan, jotta pienimmätkin
sirut saadaan talteen. Arkeologiopiskelija Tiina Äikäs pesee löydöt vedellä
ja hammasharjalla.
Löydöistä merkittävin. Mustaa piisäiettä on käytetty työkaluna,
mahdollisesti kaapimena tai sillä on leikattu puuta. Muovipurkkeihin on
koottu kvartsista iskosmateriaalia ja kvartsiytimiä.