TIINA PASANEN
Rakennusarkkitehti Juha Lankista (s. 1937) voi syystä kutsua Viipurin grand
old maniksi, niin paljon hän on tehnyt työtä kaupungin historian
taltioimiseksi.
Lankisen synnyintalo sijaitsi Pantsarlahdessa, mutta lapsuusvuotensa hän
vietti Punaisenlähteentorin laidalla, Viipurin maalaiskunnan talossa. Talo
löytyy tänä päivänä Leninin selän takaa.
Arkkitehti-isä Jalmari Lankinen piti huolen siitä, että perheen laaja
valokuva-arkisto pelastui evakkomatkalle. Negatiivit pakattiin huolella
taulujen väliin.
·Viipuri oli meillä kotona aina läsnä, sillä uuden kodin perustaminen oli
vanhemmille hyvin raskasta. Pääsimme vierailemaan Viipurissa ensi kertaa
1963. Ja seuraavana vuonna myö oltiin täällä yötä, vaikka se oli kiellettyä.
Reitti on sittemmin tullut tutuksi. Lankinen laskeskelee käyneensä
Viipurissa 350 kertaa. Tänä kesänä passia pukee kahdeksan tuoretta leimaa.
·Nykyisin liikun täällä enimmäkseen Monrepos´n puiston asioilla.
Mielellään hän myös luennoi lempiaiheestaan, Viipurin rakennushistoriasta.
Tervehtijöiden määrästä päätellen Lankinen on tuttu mies monille nykyisille
viipurilaisille. ·Tilaisuuksissa on aina hyvin positiivinen tunnelma.
Tosin olen pyrkinyt välttämään sota-aiheita, sillä niistä aina joku
provosoituu.
Työn alla
uusi kirja
Viipurin rapistuneisuus vetää mielen matalaksi. Erityisesti häntä kismittää
hutaisten tehty työ. Viime syksynä rapattu Viipurin linnan torni hilseilee
jo pahoin. Syykin on selvä: pietarilainen rakennusliike teki työt pakkasten
aikaan.
·Ihan käsittämätöntä, Lankinen päivittelee.
Paraikaa hänellä on työn alla kirja sodanaikaisesta Viipurista. Luvassa on
mielenkiintoista luettavaa ja jopa paljastuksia.
·Olen päässyt tutustumaan venäläisen miehityshallinnon asiakirjoihin, hän
myhäilee.
TIINA PASANEN
Kuvateksti
Historia tutuksi. Yksi Juha Lankisen merkkitöistä on Etelä-Karjalan
museossa sijaitsevan Viipurin pienoismallin rakentaminen.