TIINA PASANEN
Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Ilmeisesti jossain Kannaksella meuhuava
ukkonen on katkaissut sähköt Alvar Aallon suunnittelemasta Viipurin
kirjastosta. Hukassa on myös diaprojektoriin sopiva jatkojohto. Vajaan
tunnin kuluttua täällä pitäisi alkaa suomalaisen Viipurin-tuntijan Juha
Lankisen esitys siitä, miten Viipurin keskiaikaisten muurien purkaminen
vaikutti kaupungin kehitykseen.
Helsingistä saapunut esitelmöitsijä ei ole millänsäkään vaan pistäytyy
kirjaston edustalla Torkkelinpuistossa tupakalla. Ovesta lappaa koko ajan
sisään ihmisiä viipurilaisia ja suomalaisia. Moni käy tervehtimässä
Lankista kädestä pitäen.
·No, hei-hei! Dobryi djen!
Vanha tuttu, Leningradin alueen historiallisten muistomerkkien
suojelukomitean puheenjohtaja Viktor Dimitrjev kuulee pulmista.
·Ei hätää, minä käyn kotona hakemassa sopivan johdon, hän sanoo ja
kipaisee matkaan.
Pian lainaussaliin syttyy valo. Asiat ovat taas järjestyksessä. Lankista
tosin vähän harmittaa, sillä hän oli unohtanut Aallon kattoikkunat.
·Tämä ei ole kyllä paras paikka diojen katseluun.
·Ei hätää, se sujuu hyvin, vakuuttaa Viipuri-keskuksen Alla Matvijenko.
Muurit rajasivat
elämää
Lankinen vie töpselin seinään ja alkaa kertoa, kuinka keskiaikaiset muurit
ympäröivät Viipuria aina 1800-luvulle asti.
·Muurit valmistuivat 1400-1500-luvuilla, ja niissä oli vain muutamia
kulkuaukkoja. Tunnetuin sijaitsi Pyöreän tornin vieressä.
Etenkin 1800-luvulla, kun muurien sotilaspoliittinen merkitys väheni,
niistä haluttiin eroon. Kaupungin isät kirjelmöivät asiasta Pietariin lähes
vuosittain.
·Näin haluttiin saada lisää tilaa satamalle ja samalla modernisoida
kaupunkia tulipalovaaran takia. Taustalla oli myös Saimaan kanava, jonka
rakennustyöt alkoivat 1846.
Viimein 1859 kaupunkimuurit siirtyivät Viipurin kaupungin haltuun. Kehnossa
kunnossa olevien muurien moukarointi maan tasalle alkoi samantien. ·Vauhti
oli huima, sillä uusi asemakaava hyväksyttiin jo parin vuoden kuluttua.
Kaavoitettu pinta-ala kasvoi viisinkertaiseksi.
Uusia asuinkortteleita syntyi nopeasti. Muurirakennelmien maamassoilla
täytettiin suuri kaistale Salakkalahtea, täyttömaalle rakennettiin myös
tie. Syntyi Torkkelinpuisto, useita kouluja ja paljon muuta.
Kolme tuntia myöhemmin Lankisen projektori heijastaa kankaalle illan
viimeisen dian. Alun perin tarkoituksena oli kiertää kävellen teemaan
sopiva reitti. ·Mutta eiköhän tämä riitä, Lankinen kyselee yleisöltä.
Vastaukseksi tulee hyväksyviä nyökkäyksiä.
Kansainvälinen
kotikaupunki
Aleksandr Stanislavski, 38, on kiinnostunut synnyinkaupunkinsa historiasta.
·Tiedän siitä aivan liian vähän, siksi käyn tällaisilla luennoilla aina,
kun se on mahdollista. Nyt minua kiinnostivat erityisesti vanhat kartat.
Stanislavski kertoo osaavansa myös suomen jonkin verran. Kieltä hän on
opiskellut omatoimisesti.
Aiemmin käytännön harjoitusta tuli työhön liittyvillä Suomen-matkoilla,
mutta nyt ne ovat jääneet.
·Viipurissa seuraan mielelläni Ylen tv- ja radio-ohjelmia, sillä etenkin
televisiosta tulee erinomaisia dokumentteja. Venäjän tv on nykyisin ihan
kaupallista höttöä, hän moittii.
Stanislavskin äiti on kotoisin Bashkirista ja isä on syntynyt Viipurissa.
·Mutta isän vanhemmat ovat Ukrainasta.
Hän korostaa, että Viipuri on aina ollut kansainvälinen kaupunki.
Nationalismista hän ei perusta.
·Sitä vastaan pitää taistella niin täällä kuin Suomessa.
TIINA PASANEN
Kuvatekstit
Herkeämättä. Suomalaisista ja venäläisistä koostunut yleisö seurasi
tarkkaavaisesti Juha Lankisen kuvaesitystä Viipurin historiasta.
Kosteusvauriot irvistelevät Aallon kirjaston seinillä.
Viipurilainen. Aleksandr Stanislavski on koulutukseltaan insinööri, mutta
mieleltään humanisti. Kotikaupunkinsa historian hän haluaa tuntea
mahdollisimman hyvin.
Viipuri-kävelyt
Viipuri-keskus järjestää loppukesällä kaksi kävelyretkeä.
¤·11. elokuuta teemana on Kalevalan kaupunginosa ja Torkkelinpuisto.
¤·2. syyskuuta Keskiaikainen Viipuri.
¤·Lisätiedot Viipuri-keskuksen Helsingin toimistosta.