TUULI LEHTO
Luumäellä Suo-Anttilassa jatketaan viime kesänä aloitettuja arkeologisia
kaivauksia. Reijonkankaan kaivuualue on ikivanha asuinpaikka, jossa on
asuttu jo kivikaudesta pronssikauden alkuun. ·Alustavasti näyttäisi siltä,
että löydöt ovat ajalta 4500-2000 eKr, sanoo kaivuuta valvova arkeologi
Timo Jussila.
Kuvaa menneisyydestä rakennetaan pienistä palasista. Luumäen tapauksessa
erittäin pienistä, sillä löydöt ovat hyvin sirpaleisia.
Seulotusta maasta kerätään talteen saviastioiden ja kiviesineiden palasia
sekä palaneita riistaeläinten luita.
Muinainen asuinpaikka on sijainnut järven rannalla.
·Tämä oli aikanaan kyläkeskus eikä mikään syrjäinen paikka, Jussila
muistuttaa.
Vastaavia muinaisia asuinpaikkoja on löydetty Luumäellä toista sataa.
Aktiivisten harrastajien ansiosta löytöjä tulee koko ajan lisää. Harvaa
paikkaa kuitenkaan tutkitaan.
Reijonkankaan kaivuupaikalla on todennäköisesti sijainnut jonkinlainen talo.
·Tässä on niin monta tuhatta vuotta päällekkäin, että vanhimpia asumuksia
on vaikea saada selville, Jussila kertoo.
Kivikautisten jäänteiden lisäksi maasta löytyy merkkejä myös läheisemmästä
historiasta. Kaivajat ovat saaneet selville, että paikalla on ollut vuoden
1933 paikkeilla suojeluskunnan harjoituksia. Vuonna 1944 alueella oli
saksalaisen Grief-divisioonan hevoshaka. Maasta löytyneiden jäänteiden
lisäksi löytöjä tukevat muistitiedot.
Työ tehdään vapaaehtoisvoimin
Kaivaukset jatkuvat tällä kertaa sunnuntaihin asti. Se, jatketaanko
kaivauksia ensi kesänä, ratkeaa talven aikana.
Kaivaukset ovat vain pieni osa työstä, Jussila muistuttaa. Myöhemmin
kaikki löydöt tutkitaan tarkkaan, luetteloidaan ja luovutetaan
Kansallismuseoon.
Kaivaukset toteutetaan harrastajien vapaaehtoisvoimin. Kaivauksia johtava
Jussila on ainoa palkattu työntekijä. Hän toimii Karjalaisen kulttuurin
edistämissäätiön apurahalla. Vapaaehtoiset voivat tulla ja lähteä omien
mahdollisuuksien mukaan.
Lappeenrantalainen Hilkka Harmaala on yksi vapaaehtoisista.
·Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut historiasta ja arkeologiasta,
Harmaala kertoo.
Varsinainen harrastustoiminta alkoi Harmaalan käytyä arkeologian
peruskurssin. Vuonna 1997 hän oli ensimmäistä kertaa mukana kaivauksilla.
Arkeologiaharrastukseen kuuluu kaivaminen kesällä ja opiskelu talvella.
Työn iloa ei tarvitse hakea, kun tekeminen antaa paljon.
·Saan tästä suunnattoman tyydytyksen, Harmaala toteaa sydämensä pohjasta.
·On aivan ihanaa, että saa tehdä elämässään sellaista, mitä on aina halunnut!
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Mukavaa työtä. Hilkka Harmaala nauttii vapaaehtoisesta työstä
arkeologisella kaivuualueella.