SARI PULLINEN
Taiteilijat Soile Turkia ja Saara Pakarinen työskentelevät vierekkäisissä
työhuoneissa Joutsenon vanhalla rautatieasemalla. Ovea ei huoneiden välissä
ole, joten vaikutteet pääsevät esteettä kulkemaan edestakaisin. Siksi
heille oli myös luontevaa pystyttää yhteinen näyttely Tapiolan Vanhalaan.
·Emme ole työhuoneella juuri nähneet toisiamme, kun Soile opiskeli vielä
keväällä ja minä taas olin illat töissä. Piti sopia tapaaminen, jos halusi
nähdä, Pakarinen muistelee.
Turkian ja Pakarisen näyttely on ensimmäinen taidenäyttely entisöidyssä
Vanhalassa. Kesäkuun alusta valmistuneesta Vanhalasta tuli kertaheitolla
Joutsenon paras taidenäyttelytila, sillä tähän asti näyttelyitä on voinut
pitää melkeinpä ainoastaan pääkirjastossa.
·On tosi miellyttävää saada pitää näyttely joskus Joutsenossakin. Tämä
paikka hengittää, Pakarinen kehuu.
Mekkoja
ja muistoja
Kumpikaan ei työstänyt teoksia varta vasten tätä näyttelyä varten.
·Annoin hienon ja tunnelmallisen näyttelytilan vaikuttaa teosvalintoihini.
Valitsin hyvin henkilökohtaisia töitä. Siksi ne eivät ole myynnissäkään,
Pakarinen kertoo.
Soile Turkia toi Vanhalaan hempeäsävyisiä lapsuusmuistojaan ja teoksia,
joissa hän pohtii arkea mekkojen muodossa. Valtava sininen mekko vangitsee
tulijan katseen ensimmäiseksi saliin astuessa. Kun valot palavat Vanhalan
tornissa öisin, Turkian valkoiset mekkoteokset voivat vaikuttaa kummituksilta.
Turkia ja Pakarinen hoitavat näyttelynsä omin voimin, eli istuvat
vuoronperään lauantaipäivät pitämässä Vanhalan ovia auki.
Kunta vuokraa Vanhalaa näyttelyihin sekä esimerkiksi perhejuhliin,
konsertteihin ja kokouksiin. Näyttelyvarauksia ei syksyksi ole toistaiseksi
vielä tehty, mutta muutoin Vanhala on ollut vilkkaassa käytössä.
III
Saara Pakarisen ja Soile Turkian taidenäyttely Teoksia Tapiolan Vanhalassa,
Rantatie 354, Joutseno, 4.9. asti. Avoinna lauantaisin klo 9-13 ja
sopimuksen mukaan, puh. 040 584 3118.
SARI PULLINEN
Kuvateksti
Kaksi ässää. Saara Pakarisen (vas.) ja Soile Turkian taustalla on Turkian
teos Elämä lyhyt, kärsivällisyys pitkä…vai oliko se sittenkin toisinpäin.