Categories
Artikkelit

Lähes puoli miljoonaa suomalaista menetti kotinsa ja omaisuutensa 60 vuotta sitten

SARI ANTTONENTalvi- ja jatkosodan seurauksena Suomen Karjalasta, Kuusamosta, Petsamosta,

SARI ANTTONEN

Talvi- ja jatkosodan seurauksena Suomen Karjalasta, Kuusamosta, Petsamosta, Sallasta ja eräiltä Suomenlahden saarilta noin 430 000 suomalaista joutui jättämään kotiseutunsa, kotinsa ja lähes kaiken omaisuutensa.

Evakkomuutot tapahtuivat aalloissa. Kaksi päämuuttoa sijoittuivat talvisodan alkuun ja jatkosodan päättymiseen.

Ensimmäiset

hyvästit

Syksyllä 1939 Viro, Latvia ja Liettua menettivät suvereniteettinsa Stalinin miehittäessä maat. Sodan uhka kasvoi suureksi myös Suomessa. Ennen talvisodan puhkeamista 45 000 karjalaista oli lähtenyt evakkoon kotiseuduiltaan.

Talvisota alkoi Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Rauha solmittiin maaliskuussa 1940. Suomi menetti Viipurin ja maan kaakkoisosan. Noin 420 000 karjalaista joutui sanomaan hyvästit kodeilleen.

Karjalaisten evakuointia ei suunniteltu riittävästi ja evakkoon oli jouduttu lähtemään pikaisesti. Miehet olivat rintamalla, naiset usein raskaana ja heillä oli pieniä lapsia.

Mukaan otettiin yleensä se, mitä jaksettiin kantaa. Toiset pääsivät matkaan junan härkävaunuissa, useat joutuivat kävelemään.

Sota

jatkui

Sota jatkui syksyllä 1941 ja Suomi valtasi menetetyt alueet takaisin. Noin 280 000 karjalaista palasi koteihinsa talvisodassa menetetyille alueille.

Sodassa useat talot olivat tuhoutuneet ja Karjalaan jätetty omaisuus menetetty. Venäläisillä oli huutava pula rakennustarvikkeista ja he olivat välirauhan aikana vieneet taloista muun muassa hirsiä, tiiliä, ovia ja ikkunoita.

Kesäkuussa 1944 käydyn suurhyökkäyksen jälkeen Suomi vetäytyi Itä-Karjalasta. Syyskuussa raja palautettiin kulkemaan maaliskuun 1940 mukaista linjaa. Lisäksi menetettiin Petsamo. Karjalaiset joutuivat lähtemään viimeiselle evakkomatkalle.

Evakuointisuunnitelmaa ei taaskaan ehditty toteuttaa ja evakkoon lähdettiin pikaisesti. Useimmat karjalaiset joutuivat jättämään luovutetulle alueelle kotinsa ja omaisuutensa, vaikkakin väestö ja omaisuus siirtyivät paremmin kuin talvisodan alkaessa.

Uudet

asuinpaikat

Sodan päättyessä Suomeen piti sijoittaa yhteensä 11 prosenttia maan asukkaista. Heistä karjalaisia oli 407 000 ja lappilaisia noin 23 000.

Heille piti löytää uudet asuinpaikat ja elinkeinot. Sitä varten eduskunta sääti pika-asutuslain. Eduskunta sääti myös korvauslain, jonka mukaan siirtoväelle maksettiin korvauksia omaisuuden menetyksistä.

Siirtokarjalaiset olivat pääasiassa maanviljelijöitä ja karjankasvattajia. Maatalousväestön sijoittaminen oli monimutkainen prosessi, eivätkä he saaneet valita uutta asuinpaikkaansa.

Eduskunta sääti vuonna 1945 maanviljelysväestöä koskevan maanhankintalain. Sen mukaan sekä maatilan että asuntotontin tai kalastustilan Karjalassa omistaneille piti hankkia korvaavat tilat ja tontit Suomesta.

Siirtoväkeä asutettiin Haapamäki-Kajaani -linjan eteläpuolelle.

Samalta seudulta kotoisin olleet karjalaiset pyrittiin asuttamaan lähelle toisiaan. Niinpä eri puolille Suomea muodostui pieniä karjalaisyhdyskuntia.

Sijoituspaikat Suomessa heijastivat entisen asuinpaikan luonnetta. Kannakselaiset pyrittiin sijoittamaan samalle etäisyydelle Helsingistä kuin heidän tilansa olivat sijainneet Viipurista.

Laatokan Karjalan viljelijät sijoitettiin yhtä etäälle Jyväskylästä kuin heidän tilansa olivat olleet Sortavalasta.

Siirtokarjalaiset kalastajat menettivät eniten uudelleensijoittamisessa. Kalastustilojen luominen oli hankalaa, koska niin kutsutun ruotsalaispykälän mukaan suomenruotsalaisilta alueilta ei saanut lunastaa maata siirtolaiskarjalaisille.

Köyhyys tuotti

vieroksuntaa

Maata hankittiin siirtoväelle ensisijaisesti valtiolta, kunnilta, seurakunnilta ja yhtiöiltä. Lisäksi maata otettiin suurilta yksityisiltä maanomistajilta, jopa pakkotoimin.

Osa paikallisesta väestä vieroksui karjalaisia. Ne, joilta oli pakkolunastettu maata suhtautuivat usein nurjasti siirtoväkeen.

Paikalliset asukkaat myös saattoivat tuntea tilanteen epäoikeudenmukaiseksi sodan runtelemassa maassa, kun suurtilansa menettäneet karjalaiset saivat vastaavankokoisia viljelystiloja muualta Suomesta.

Kartanoiden ja seurakuntien niin sanottuja hyviä maita annettiin vieraille, samalla kun paikalliset asukkaat joutuivat taistelemaan köyhyyden kanssa. Sotahan oli vienyt perheenpäitä kaikkialta.

Välit kuitenkin paranivat aikaa myöten ja karjalaisista tuli tasavertaisia ja ahkeruudestaan tunnettu asukkaita.

¤·Lähde: Karjalan Liitto ry.

EKM kuva-arkisto, SA-kuva

EKM kuva-arkisto

Kuvatekstit

Kurkijoki 2.4.1944. Karjalaiset joutuivat lähtemään viimeiselle evakkomatkalle Suomen hävittyä jatkosodan.

Paluu kotiin. Evakosta palatessaan useat löysivät kotitalostaan vain kivijalan. Kuva otettu vuonna 1942.

Kirjoittaja:
Sari Anttonen