Categories
Artikkelit

Saimaan sävel palkitsee uusia ideoita

Ossi Runteen johtama tuomaristo etsii parasta sävellyksen ja sanoituksen kokonaisuutta.

MATTI SAARELA

Ihminen on sitä, mitä hän esittää. Siksi myös nuoren, uraansa aloittavan

artistin kannattaisi tarkasti harkita sitä, mitä hän esittää. Näin kovia

ovat viihdemaailman lait.

­·Siinä on se taito, ja tässä asiassa myös useimmin mennään metsään, kun

tehtaillaan uusia solisteja. Ei mietitä yhtään sitä, mikä tämän nuoren

ihmisen oma ajatus ja tulkinta voisi olla, säveltäjä-tuottaja Samuli Laiho

muistuttaa.

Arvokkuutta ja kokemusta Saimaan sävelen tuomaristolle antaa sen

puheenjohtaja Ossi Runne. Maarit Hurmerinta puolestaan sädehtii muidenkin

edestä hienon taiteilijan karismaa. Myös huippukitaristina tunnettu Laiho

puolestaan onnistuu jo parilla lauseella määrittelemään sen mihin Saimaan

sävelen kaltaista kilpailua tarvitaan ja mihin ei. ­·Ensivaikutelma on

tärkeä. Tehdään yksi biisi, joka breikkaa, ja sen varaan rakentuu sitten

jopa koko elämänura. Artisti voi joutua kantamaan läpimurtobiisinsä lyömää

leimaa koko elämänsä ajan, hän jatkaa kritiikkiään.

Laihon mukaan tässä piilee myös Idols-tyyppisten kilpailujen moraalinen

ongelma. Nuori artisti ei välttämättä koskaan pääse määrittelemään itse

itseään, vaan julkisuus leimaa hänet loppuiäkseen.

­·Tämä on hirveän pieni maa. Täällä on hirveän vaikea vaihtaa tyylilajia,

johon sinut on julkisuudessa lokeroitu. Se on toki mahdollista, mutta hyvin

hankalaa, hän muistuttaa.

­·Nuoret alalle pyrkivät penskat eivät välttämättä tajua, mitä he ovat

tekemässä. Heidän avullaan kerätään vain fyrkat pois. Parin vuoden päästä

sama tyhjiin imetyn skidin pitäis itse keksiä, mitä hän isona oikein

tekisi. Se on minusta vähän vastuutonta. Tämä on se ainoa moraalinen

pointti siinä Idols-touhussa, Laiho painottaa.

Tällaista foorumia

tarvitaan kipeästi

Ossi Runteen mukaan Saimaan sävelen olemassaolon idea on antaa

populaarimusiikin säveltäjille ja sanoittajille mahdollisuus tuoda esiin

omia töitään. ­·Nyt ei olla liikkeellä tähtikultin ympärillä, vaan kysymys

on siitä, että kotimaiset säveltäjät ja sanoittajat ovat saaneet uuden

mahdollisuuden tuoda töitään esille., Runne sanoo

Suomalaiset populaarimusiikin säveltäjät eivät Runteen mukaan vuole kultaa

teoksillaan. Jo julkaisukynnys on aika korkea.

­·Säveltäjän työ populaarimusiikin saralla ei välttämättä ole kovin

tuottavaa, ellei hän paneudu säveltämään yksinomaan pop-musiikkia. Meillä

on kuitenkin suuri joukko kunnianhimoisia ja osaavia säveltäjiä, joille ei

tahdo löytyä foorumia, jolla he saisivat töitään esille, hän perustelaa

Saimaan sävelen tarpeellisuutta..

­·He eivät ole kaupallisesti ehkä tarpeeksi valovoimaisia, mutta saattaa

olla, että heidän töissään sävellys ja siihen kirjoitettu teksti

muodostavat hyvin ansiokkaan kokonaisuuden. Tällaisia teoksia kannattaa

tuoda esiin, ja tässä suhteessa Saimaan sävel -kilpailu on paikallaan,

Runne jatkaa.

Suomessa etsitään melkein joka vuosi uutta euroviisua tai syksyn säveltä.

Runteen mukaan Saimaan sävelen tyyppistä kilpailua ei kuitenkaan ole koko

maassa.

­·Tässä kilpailussa tullaan huomioimaan sanoitusten osuus erityisen

huolellisesti. Sävellys ja sanoitus muodostavat aina kokonaisuuden. Toivon,

että tässä kilpailussa juuri tämä niiden ykseys korostuu, Runne sanoo.

Neljä solistia ja

iso orkesteri

Runteen, Hurmerinnan ja Laihon ohella loppukilpailun tuomaristossa istuvat

A.W. Yrjänä ja Anna-Mari Kähärä. Kapellimestari Jere Laukkanen on

sovittanut loppukilpailun 12 kappaletta solistille ja 13 soittajan

orkesterille, jota hän myös itse johtaa.

­·Olemme saaneet kilpailukappaleiden esittäjiksi Stadian korkeatasoisia

laulajia ja muusikoita. Se nostaa tämän loppukilpailun arvoa, Runne suitsuttaa.

Runne toivoo myös lappeenrantalaisilta päättäjiltä pitkämielisyyttä Saimaan

sävelen rahoituksen suhteen.

­·Lappeenrannassa on perinteitä musiikkikilpailujen järjestäjänä. Toivon,

että tästä Saimaa sävel -kilpailusta tulee yksi lisä tähän perinteeseen. Se

korostaa Lappeenrannan merkitystä merkittävänä musiikkikaupunkina, Runne

jatkaa. Runteen mukaan artisti tekee biisin. Kilpailukappaleet illan

konsertissa tulkitsevat Riitta Keränen, Raili Ruutu, Antti Koivula ja Timo

Mäkelä. Esitettävät kappaleet jaettiin laulajien kesken hyvässä

yhteisymmärryksessä. ­·Meillä oli keväällä yhteinen kokous, jossa

kuuntelimme niitä yhdessä ja jaoimme ne keskenämme, Koivu kertoo.

­·Osa biiseistä tuntui enemmän omilta kuin muut, mutta ihan hyvin saimme ne

jaettua. Mitään kiistaa ei tullut, Keränen täydentää.

­·Niiden tyylit vaihtelevat paljon. Siksi ne ovat tavallaan aika

haasteellisiakin, Mäkelä jatkaa.

Myös Saimaan sävelen tuottaja Jorma Kallio toivoo, että Saimaan sävelelle

saataisiin jatkuvuutta. Hänen mukaansa ensi kesän kilpailun suunnittelu on

jo pitkällä. ­·Uuden ajatuksen läpivieminen on Suomessa aina vaikeaa.

Saimaan sävelen suojelija, ministeri Sinikka Mönkäre on todennut, että tämä

on ainoa laatuaan Suomessa, hän sanoo.

III

Saimaan sävelen loppukilpailu käydään tänään torstaina 5.8. klo 20

Lappeenranta-salissa alkavassa konsertissa.

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Musiikkitaivaan muuttolinnut. Helsingin ammattikorkeakoulussa laulua

opiskelevat Raili Ruutu ja Riitta Keränen tulkitsevat tänään Saimaan

sävelen loppukilpailukappaleita Lappeenranta-salissa. Illan konsertin

mieslaulajia ovat Railin ja Riitan opiskelutoverit Antti Koivula ja Timo

Mäkelä.

Loppukilpailu

¤·Enhän tiennyt, (säv./san.) Taito Ikävalko, Helsinki, Det Melankoliska

havet, Tessalina Keltanen, Kristiinankaupunki, Käännä laivas laituriin,

Alisa Manninen/Penni Airas, Espoo, Tekstari, Jussi Liski/Pertti Araviita,

Helsinki, Laivalta saa mitä haluaa, Taisto Wesslin/Helena Bedwall,

Helsinki, Sinistä hämärää, Mikko Rothstén, Roismala, Naimisiin, Mika

Lahnajoki, Turku, Vaarallinen nainen, Vellu Halkosalmi/Heli Halkosalmi,

Helsinki, Anna kaikki, kun sen aika on, Raimo Hast/Rauli Nordberg, Lahti,

Vrow Maria, Juha Tapaninen, Helsinki, Hehku suudelman, Janne Huttunen/Jorma

Toiviainen, Helsinki,Etäisyyttä, Jyri Saarinen/Pekka Ruuska, Helsinki

Kirjoittaja:
Matti Saarela