ESA VILENIUS
Pietarilaisen höyrykäyttöisen satamahinaaja Taifunin savuisessa nousussa
ylös aurinkoista kanavaa Mustolan satamaan oli jotakin melkein liikuttavaa:
kuin vanha veteraani olisi palannut ”vankeudesta.” Vastaanottajat, laivan
venäläinen miehistö ja viranomaiset olivat yhtä hymyä.
Hieman nuhjaista, mutta ehjää höyryalusta luotsannut Juhani Koivula
tiivisti: ·Tämä oli hauskaa.
Taifun valmistui 60 vuotta sitten Wärtsilän Helsingin telakalla ja sai
nimekseen Turso. Se luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon kaikkiaan
101 muun suomalaisaluksen kanssa. Asiaa on Suomen Höyrypursiseuran
kommodori Pekka Snellmanin mukaan selvitetty: ·Turso on viimeinen jäljellä
oleva sotakorvauksena luovutetuista laivoista.
Kauppalaivoista luovutettiin parhaita. ·Juuri valmistunut Helsingin
kaupungin uusi satamamurtaja-hinaaja oli kymmenen parhaan joukossa,
Snellman arvioi.
Se oli niin hyvä, että Neuvostoliitto halusi 20 samanlaista laivaa lisää.
Viimeinen samantyyppinen alus luovutettiin vuonna 1952.
Taifun teki töitä Leningradin alueella. Se sai useina talvina
kaupunginvaltuuston toimeenpanevalta komitealta kunniakirjoja Nevan
jääpatojen murtamisesta. Ehkä neuvostoliittolainen nimi Taifun ei ollutkaan
niin mahtipontinen kuin aluksi kuulostaa. Torstaina puolen päivän aikaa
aluksen perään vaihdettiin Suomen lippu. Alus saa takaisin alkuperäisen
nimensä Turso (meren taruolento, suomalaisessa tarustossa Iku-Turso, muita
muotoja tursas ja turilas).
Tänään perjantaina alus jatkaa Savonlinnaan Laitaatsillan telakalle
kunnostettavaksi.
”Kulttuuriteko
myös venäläisiltä”
Turso löytyi, kun syksyllä 2003 kuollut toimitusjohtaja Tommy Vertti
aloitti liikeneuvottelut vuonna 2002 ECO Phoenix Holding -yhtiön kanssa.
Hänelle kerrottiin, että yhtiöllä on hallussa vanha suomalainen hinaaja.
Vertti otti asian omakseen ja pyysi avukseen ystävänsä merikapteeni Antero
Salan. Historian, omistussuhteiden ja kaupan selvittelyyn tulivat mukaan
Kymenlaakson liitto ja Haminan seudun yrityspalvelu.
Viime kevättalvella asia ratkesi ministeri Aatos Erkon myötävaikutuksella.
Myös Suomen Höyrypursiseura oli jo mukana. Turson tukijoukkoihin oli
liittynyt myös Kvaener-Masa Yards.
Satamajäänsärkijä S/S Turso ry. perusteltiin 19. toukokuuta. Snellman on
myös yhdistyksen puheenjohtaja.
Turso on hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Kone on alkuperäinen. Messingillä
päällystetyn jalopuisen ruorin pylväästä voi vielä lukea Wärtsilän
himmeäksi kuluneet stanssaukset. Aluksen sähkölaitteet ovat pääosin vankkaa
neuvostoelektroniikkaa, mutta muuten se on hyvin pitkälle alkuperäisessä
varustuksessa.
ECO Phoenix sai aluksen 1992. Sitä kunnostettu vähällä rahalla, mutta
taitavasti.
Snellman kiittelee yhtiön asennetta. Se todella halusi, että alus saa
palata Suomeen ja jaksoi odottaa jo romutettavaksi suunnitellun aluksen
kanssa. Se oli Snellmanin mukaan ilman muuta kulttuuriteko.
ECO Phoenixin koko toiminta liittyy öljyyn. Yhtiö toimittaa aluksille
polttoainetta, ottaa vastaa pilssivesiä, suorittaa öljyvahinkojen torjuntaa
ja puhdistaa öljytankkeja. Taifuniin on voitu kesäisin kiinnittää kaksi
kelluvaa öljyisen pintaveden kuorijaa.
EMMI KAARNA
Kuvatekstit
Onnellinen kommodori. Pekka Snellman on vetänyt Turson paluuta Suomeen.
Savut pois. Turso saanee kunnostuksessa kevyellä polttoöljyllä toimivan
kattilan.
S/S Turso
¤·Helsingin satamalautakunta ja Wärtsilä Yhtymän Hietalahden telakka
sopivat jäänsärkijä-hinaajan tilauksesta 1942. Vuonna 1918 valmistunut
hinaaja Hercules ei enää selvinnyt talviliikenteen avustamisesta.
¤·Legendaarinen K. Albin Johansson suunnitteli Merenkulkulaitokselle koko
maailmassa toisen dieselsähköisen jäänmurtaja Sisun. Hän oli myös Turson
suunnittelija.
¤·Turson pituudeksi tuli 36 metriä ja konetehoksi 750 hevosvoimaa. Sen
tuotti Wärtsilän oma trippelihöyrykone.
¤·Aluksen luovutus viivästyi vuoden 1944 maaliskuuhun raaka-aine- ja
työvoimapulan takia. Turson hinta oli 18,5 miljoonaa markkaa.
¤·Vuoden 1944 joulukuussa alus aikarahdattiin avustamaan liittoutuneiden
Kronstadtin liikennettä.
¤·Sotakorvauksena alus luovutettiin helmikuussa 1945 Leningradissa. Turso
kävi vielä kesällä 1945 Helsingissä huollossa.
¤·Aluksen kattila muutettiin vuonna 1962 hiilikäyttöisestä
raskasöljykäyttöiseksi. Vuonna 1988 mastoa siirrettiin eteenpäin ja
pelastusvene korvattiin -lautalla.
¤·Yhdistys kunnostuttaa laivan. Todennäköisesti sen kattilasta tulee
kevytöljykäyttöinen. Alus sijoitetaan johonkin merenrantakaupunkiin, joka
”osoittaa sille merkityksen mukaisen laituripaikan ja aseman kaupungin
merellisessä imagossa ja sitoutuu tukemaan taloudellisesti aluksen ylläpitoa”.