URPO LAANINEN
Neuvostoliitto asutti Karjalankannaksen kahdesti, ensin talvisodan ja
sitten jatkosodan jälkeen. Suomalaisten tyhjäksi jättämään Karjalaan tuli
siirtolaisia ympäri suurta Venäjää.
Karjalankannaksen uudelleen asuttamisesta ei ole kuitenkaan tehty yhtään
luotettavaa ja ajanmukaista tutkimusta.
Tällaisen tutkimuksen puute nousi esille Karjalan liiton ja Etelä-Karjalan
instituutin järjestämässä Viipuri-seminaarissa, jossa äänessä olivat sekä
suomalaiset että venäläiset luennoitsijat. He selvittivät monikulttuurista
ja -kielistä Viipuria.
Myöskään Viipurin kaupungin historiaa ei ole vielä tehty, vaikka asia on
ollut esillä Viipurin kaupunginhallinnossa. Historialle ei ole löytynyt
rahoitusta. Viipurissa on tosin julkaistu koulujen käyttöön suppea historiikki.
Suomessa ovat tutkineet Karjalankannaksen venäläistä asuttamista tohtorit
Toivo Flink ja Antti Laine, joiden mielestä venäläissiirtolaiset ovat hyvin
mielenkiintoinen tutkimusaihe.
·Siinä riittää tutkimista kaikille, suomalaisille ja venäläisille. Tämä on
se kivijalkojen ongelma. Kun suomalaisten talot purettiin, uusia ei saatu
samoilla eväillä, Antti Laine totesi.
Kun suomalaiset palasivat Karjalankannakselle talvisodan jälkeen, he
rakensivat talonsa uudelleen. Sitten tulivat taas venäläiset toistamiseen
ja purkivat ne.
Tohtori Toivo Flink totesi, että kuluneen 60 vuoden aikana ei ole tehty
yhtään venäläiseen arkistoaineistoon perustuvaa selvitystä
Karjalankannaksen ja Viipurin asuttamista vuosina 1944-1945, ei Suomessa
eikä Venäjällä.
·Tämän hankkeen voisi hyvin toteuttaa yhteistyönä venäläisten tutkijoiden
kanssa.
Toivo Flink on käyttänyt omissa tutkimuksissaan Moskovan valtion
historiallisen arkiston aineistoa.
Antti Laine on puolestaan istunut Viipurin arkistossa, ja hän lupaili uutta
tutkimustietoa vuoden lopulla.
Neuvostoliiton johto yritti houkutella Karjalankannakselle uutta väkeä
monenlaisilla eduilla, mutta mahtikäskyistä huolimatta asuttamissuunnitelma
ei Flinkin mukaan toteutunut aivan piirustusten mukaisesti. Useimmat
perheet kieltäytyivät lähtemästä kotiseudultaan.
Muuttoväen saamat edut olivat tohtori Flinkin mukaan merkittävät.
Tärkeimmät olivat 2 500 ruplan perhekohtaiset apurahat ja 8 000 ruplan
valtionrakennuslainat.
Valtio korvasi siirtolaisten lähtöalueelle jättämän omaisuuden ja antoi
heille kolmeksi vuoden verovapautuksen.
Miksi Kannas
jäi rappiolle?
Entisiä kannakselaisia on askarruttanut pitkään, miksi venäläinen
muuttoväki ei pitänyt kunnossa asuttamiaan taloja eikä välittänyt uudesta
elinympäristöstään.
Toivo Flinkin mukaan taustalla on taloudellisia, poliittisia ja
inhimillisiä tekijöitä. Viipuri ja Karjalankannas olivat vuosikymmeniä
takapihamaata, johon ei katsottu tarpeelliseksi investoida.
Rakennustarvikepula oli kova eikä alueen suomalaista historiaa tunnettu.
Valko-Venäjältä Karjalan tasavallan metsätöihin houkutellut Valko-Venäjän
asukkaat eivät juurtuneet uudelle alueelle ja he uskoivat palaavansa
synnyinseudulleen. Myöskään Kannakselle siirretyt asukkaat eivät kokeneet
sitä kodikseen. Myönteiset muutokset vaativat pitkän ajan.
Karjalan liiton uudeksi toiminnanjohtajaksi valittu Hannu Kilpeläinen
totesi, että liitto lähestyy Karjalan kysymystä Karjala-keskeisesti: se
kiinnittää huomiota karjalaisuuden säilymiseen rajoista huolimatta.
Ns. Karjalan palauttajat etsivät ratkaisuja Karjalan kysymykseen
Kilpeläisen mukaan Suomi-keskeisesti, jolloin siitä tehdään valtiollinen ja
poliittinen kysymys ja etsitään vastausta, kenelle Karjala kuuluu.
URPO LAANINEN
Kuvatekstiti
Nykyinen monikulttuurinen Viipuri. Vietnamilaiset kauppiaat kuskaavat
tavaroitaan kauppatorille.
Karjalaisten nokkamies. Hannu Kilpeläinen haluaa säilyttää karjalaisuuden
molemmin puolin rajaa.