ESA VILENIUS
Lappeenrannan kirkon päälle maalatut sisäseinien maalaukset on tunnettu
paikkakuntalaistarina. Se pitää paikkansa siltä osin, että kirkossa on
todella maalattu suurin osa koristeista sadepilvenharmaalla päälle. Mutta
ne eivät suinkaan ole ortodoksisen kirkon maalauksia – ylipäänsä
Lappeerannan kirkko ei koskaan ole ollut ortodoksinen kirkko. Siitä piti
tulla sellainen, mutta Suomen itsenäistyessä varuskunnan kupeessa oli
reilusti keskeneräinen kirkkotyömaa.
Kesti vielä vuosia, ennen kuin ajatus alunpitäen ortodoksisesta, ja vielä
venäläisistä, kirkosta luterilaisena herranhuoneena osattiin hyväksyä.
Kirkon rakentamisen loppuun ja koristelun siihen suunnitteli arkkitehti
Ilmari Launis, toinen johtavista kirkkosuunnittelijoista.
Josef Stenbäckin vaihtoehto oli hieman ritarilinnamainen.
Nyt suurimmaksi osaksi maalin peittämien 1920-luvun maalausten kunto on
selvitetty.
Restaurointi tuskin
tullee kysymykseen
Lappeenrannan kirkkoa remontoitiin 1960-luvun alussa. Ajan hengen
mukaisesti koristeet maalattiin päälle.
Seurakuntayhtymän tekninen isännöitsijä Pekka Kaltainen kertoo, että se
tehtiin niin hyvin, että maalausten restaurointi tuskin on enää mahdollista.
Maalarimestari Teuvo Räsäsen johdolla tehty selvitys osoittaa, että maali
istuu tiukasti Launiksen koristemaalausten päällä. Jos sitä yritettäisiin
poistaa, vaurioituisivat myös maalaukset. Rapattu seinäpinta on
epätasaisena vaikea käsiteltävä.
Koristeiden maalaaminen uudelleen olisi vaihtoehto. Se maksaisi noin 60 000
euroa.
Koristemaalausten kunnon selvittämien on vasta alku kirkon
peruskorjaukselle, jonka hintaa ei tässä vaiheessa kannata arvioida. Sitä
ennen pitää Kaltiaisen mukaan käydä perusteellinen keskustelu.
Kirkon kunnostaminen olisi linjassa EU-varoilla kunnostettavien
linnoituksen ja niihin liittyen kirkon vallien kokonaisuuden kanssa.
Aika kypsä myös
idän vaikutteille?
Kaltainen sanoo kirkon ensitunnelman olevan kalsea kuin
perunakellarissa. Hän toivoo, että suunnittelija tekisi kirkosta viihtyisän
ja lämminhenkisen.
Kirkon sisustus on melkoinen sekahedelmäkeitto. Tyypilliseen
ortodoksikirkon perustilaratkaisuun on rakennettu välipohja, joka säilynee
myös peruskorjauksen jälkeen. Ikonostaasin paikalla alttari on omassa
syvennyksessään. Jos kirkko olisi toteutettu ortodoksisena pyhättönä, sen
kupoli nousisi salin keskellä peräti 27 metrin korkeuteen.
Launiksen jäljiltä kirkossa on kansallisromanttisia vaikutteita vielä
muutamissa maalauksissa.
Modernisoinnin jäljiltä kirkossa on messinkivalaisimet ja hyvin askeettiset
puupenkit. Saarnastuoli edustaa aika tavallista suomalaiskirkkojen tyyliä.
Ja kun mukaan tulee vielä muutamia erityylisiä esineitä, kokonaisuus on
aika hajanainen.
Kirkon viisi vuotta sitten kunnostelut urut ovat 30-äänikertaiset. Kirkkoa
ei ole rakennettu urkumusiikille. Pitkän jälkikaiun takia penkkien alle on
sijoitettu pehmustelevyjä.
Kanttori Jaakko Lavasteen mukaan urut kyllä soivat hyvin noin 150 ihmisen
yleisölle. Sitä suurempi väki tukkii ääntä. Lappeenrannan kirkko on hyvä
konserttitila solisteille ja pienille kokoonpanoille.
Kaltiainen uskoo, että aika on nykyisin kypsä sille, että ortodoksikirkon
piirteet voivat näkyä luterilaisessakin kirkossa reilusti. Hänen mielestään
seurakuntayhtymässä alkavassa keskustelussa voidaan kaikin mokomin vaikka
ehdottaa aikoinaan purettuja sipulikupoleita takaisin.
Vaikea ja haastava
suunnittelutyö
Lappeenrannan kirkon uuden ilmeen luominen on Kaltaisen mukaan ilman muuta
hyvin vaikea tehtävä.
Kirkkorakennus antaa kuitenkin hyvän lähtökohdan. Koko rakennus on tehty
helisevän kovista vanhan ajan tiilistä kolminkertaisella muurauksella.
Holvirakenteissa ei ole yhtään valua tai teräsvahvikkeita. Laasti tiilien
välissä on uskomattoman lujaa.
Kirkon tuuletus kunnostetaan. Lämmitys, vesi- ja sähköjohdot jouduttaneen
uusimaan.
Ulkopuolen tiiliseinät jäävät ennalleen. Ne ovat olleet hyvässä kunnossa
jo vuosisadan.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvatekstit
Jäljellejääneet. 1920-luvun maalauksia on jäljellä keskikupolin kaarissa.
Läpinäkyvää. Koristemaalaukset kuultavat maalin alta.
Tyylisekoitus. Pekka Kaltiainen ja suntio Airi Pajunen Lappeenrannan
kirkkosalissa, joka on pinta-alaltaan vain noin neljännes Lappeen kirkosta.
Kesken jäänyt. Varuskunnan kirkon rakentaminen pysähtyi vuonna 1914.