Evakot tunsivat terapeuttisen naurun

Karjalaisten kaskuissa kuuluu siirtolaisuus ja historia.

MARIA KOIVU

Evakkohuumori on ollut karjalaisten keino käsitellä vaikeita asioita ja

lievittää yhteistä ahdistusta. Vastaavaa huumorin lajia ei ole löydetty

esimerkiksi Petsamon evakkojen keskuudesta.

­·Evakkojen huumorissa näkyy mustia sävyjä, tragiikkaa ja katkeruuttakin,

mutta siitä syntyy terapeuttista naurua, tutkija Irma-Riitta Järvinen toteaa.

Järvinen kertoi karjalaisten huumorista yleisöluennolla Lappeenrannan

teknillisellä yliopistolla.

Evakkohuumoria syntyi myös kaikkein kauheimmissa tilanteissa.

­·Karjalaiset näkivät kurjimmissakin oloissa jonkin hyvän puolen. Asia

puettiin kielelliseen muotoon, ja siten muodostui ihmisiä yhdistävää

naurua, Järvinen kertoo.

Kaskun evakkojunaa pommitettiin, ja yksi vaunu sai pahoja vaurioita. Muut

vaihtoivat kiireesti paikkaa, mutta eräs vanha rouva jäi paikoilleen

istumaan. Asemalla rouvalta kysyttiin hätääntyneesti, miten hän oli

pärjännyt pommitetussa vaunussa.

­·Voi veikkone, niinhän mie tulin tässä ko verannal, mummo vain totesi.

Mie sanon vasta, sie sanot vihta

Evakkojen huumoria on syntynyt karjalaisten ja länsisuomalaisten kielen

eroista. Lännessä poraaminen tarkoittaa itkua ja karjalaisten jakku on

muualla jakkara.

Eräässä kaskussa evakkomies joutui rakentamaan pohjalaisisännälle itikoiden

kestävää aitaa. Mies tilkitsi pienet reiät huolella sammaleella, mutta

joutui lopulta toteamaan, ettei voi sille mitään, jos itikat lentävät aidan

yli.

Myös karjalaisille outo teitittely näkyi vitseissä.

­·Menkää työ kissa pois penkiltä ja istu sie ruustinna tähän, totesi tutun

vitsin viipurilaisemäntä.

Karjalaan jäänyt omaisuus on myös vitsien kohde. Tutkija Järvisen mukaan se

osoittaa erinomaista itseironian tajua.

­·Talo män’ mut tapetit jäi, totesi erään kaskun mies tarkastellessaan

korvausobligaatioitaan.

Evakkoja koskevat ennakkoluulot ja heille esitetyt tyhmät kysymykset ovat

saaneet aikaan satoja vitsejä.

­·Lännessä ei juuri tiedetty karjalaisten elintavoista eikä tehty eroa eri

Karjalan osien välillä, Järvinen kertoo.

Hiipuvat karjalaiskaskut?

Karjalaishuumoriin on evakkouden lisäksi vaikuttanut elinpaikka idän ja

lännen rajamailla.

­·Karjalaiset sopeutuivat uusiin tilanteisiin. Idän ja lännen välissä he

tottuivat eri kieliin ja kulttuureihin, Järvinen kertoo.

Karjalaisten kaskuissa näkyy arjen elämä: seurustelu, perhe, kyläily,

työnteko ja suhteet virkavaltaan. Myös seksi on tuttu aihe kansanperinteessä.

­·Karjalassa ei ole ollut huumoria isännän ja renkien välisistä suhteista,

mikä on tavallista Länsi-Suomessa, Järvinen kertoo.

Erityinen karjalainen huumori voi olla hiljalleen hiipumassa, kun

rajantakaisen Karjalan kokeneiden evakkojen määrä vähenee. Kaskujen

keruukilpailuihin lähetetään aina vähemmän vitsejä. Illan puheenjohtaja

Riitta Uosukainen kehottikin, että perinnettä ja puheenpartta

siirrettäisiin ahkerasti nuoremmille sukupolville.

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Nauru tuo hyvän olon. Huumori on tietynlaista elämänasennetta, tutkija

Irma-Riitta Järvinen toteaa.

Kirjoittaja:
Maria Koivu