MARIA KOIVU
Evakkohuumori on ollut karjalaisten keino käsitellä vaikeita asioita ja
lievittää yhteistä ahdistusta. Vastaavaa huumorin lajia ei ole löydetty
esimerkiksi Petsamon evakkojen keskuudesta.
·Evakkojen huumorissa näkyy mustia sävyjä, tragiikkaa ja katkeruuttakin,
mutta siitä syntyy terapeuttista naurua, tutkija Irma-Riitta Järvinen toteaa.
Järvinen kertoi karjalaisten huumorista yleisöluennolla Lappeenrannan
teknillisellä yliopistolla.
Evakkohuumoria syntyi myös kaikkein kauheimmissa tilanteissa.
·Karjalaiset näkivät kurjimmissakin oloissa jonkin hyvän puolen. Asia
puettiin kielelliseen muotoon, ja siten muodostui ihmisiä yhdistävää
naurua, Järvinen kertoo.
Kaskun evakkojunaa pommitettiin, ja yksi vaunu sai pahoja vaurioita. Muut
vaihtoivat kiireesti paikkaa, mutta eräs vanha rouva jäi paikoilleen
istumaan. Asemalla rouvalta kysyttiin hätääntyneesti, miten hän oli
pärjännyt pommitetussa vaunussa.
·Voi veikkone, niinhän mie tulin tässä ko verannal, mummo vain totesi.
Mie sanon vasta, sie sanot vihta
Evakkojen huumoria on syntynyt karjalaisten ja länsisuomalaisten kielen
eroista. Lännessä poraaminen tarkoittaa itkua ja karjalaisten jakku on
muualla jakkara.
Eräässä kaskussa evakkomies joutui rakentamaan pohjalaisisännälle itikoiden
kestävää aitaa. Mies tilkitsi pienet reiät huolella sammaleella, mutta
joutui lopulta toteamaan, ettei voi sille mitään, jos itikat lentävät aidan
yli.
Myös karjalaisille outo teitittely näkyi vitseissä.
·Menkää työ kissa pois penkiltä ja istu sie ruustinna tähän, totesi tutun
vitsin viipurilaisemäntä.
Karjalaan jäänyt omaisuus on myös vitsien kohde. Tutkija Järvisen mukaan se
osoittaa erinomaista itseironian tajua.
·Talo män’ mut tapetit jäi, totesi erään kaskun mies tarkastellessaan
korvausobligaatioitaan.
Evakkoja koskevat ennakkoluulot ja heille esitetyt tyhmät kysymykset ovat
saaneet aikaan satoja vitsejä.
·Lännessä ei juuri tiedetty karjalaisten elintavoista eikä tehty eroa eri
Karjalan osien välillä, Järvinen kertoo.
Hiipuvat karjalaiskaskut?
Karjalaishuumoriin on evakkouden lisäksi vaikuttanut elinpaikka idän ja
lännen rajamailla.
·Karjalaiset sopeutuivat uusiin tilanteisiin. Idän ja lännen välissä he
tottuivat eri kieliin ja kulttuureihin, Järvinen kertoo.
Karjalaisten kaskuissa näkyy arjen elämä: seurustelu, perhe, kyläily,
työnteko ja suhteet virkavaltaan. Myös seksi on tuttu aihe kansanperinteessä.
·Karjalassa ei ole ollut huumoria isännän ja renkien välisistä suhteista,
mikä on tavallista Länsi-Suomessa, Järvinen kertoo.
Erityinen karjalainen huumori voi olla hiljalleen hiipumassa, kun
rajantakaisen Karjalan kokeneiden evakkojen määrä vähenee. Kaskujen
keruukilpailuihin lähetetään aina vähemmän vitsejä. Illan puheenjohtaja
Riitta Uosukainen kehottikin, että perinnettä ja puheenpartta
siirrettäisiin ahkerasti nuoremmille sukupolville.
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Nauru tuo hyvän olon. Huumori on tietynlaista elämänasennetta, tutkija
Irma-Riitta Järvinen toteaa.