ANNE NIEMI
HARJUT ja järvet sirpaloivat maakuntaamme. Näillä Karjalan kunnailla – oikeammin Salpausselän selänteillä – näkyvät jääkauden jäljet. Savitaipaleen kirkonmäeltä avautuu yksi upeista Kuolimon näköaloista. Sieltä kirkonkylän keskustan tuntumasta saa alkunsa myös Jääkauden jälkiä – kivikauden ihminen -niminen patikkataival.
Tämän syksyn ja ensi kesän aikana rakennettava 19 kilometrin retkeilyreitti alkaa Olkkolan hovin pihapiiristä ja jatkuu Lepänkannon ja Säkniemen kautta Rovastinojalle.
Suppamaastossa retkeilijä aistii maanpinnan monet muodot myös omissa kintuissaan. Sammaleen peittämät mäntykankaat viettävät ylös, alas.
Kuolimon rantamille ja luonnonsuojelualueille ulottuva reitti on suunniteltu siten, että alkupään ensimmäisistä kilometreistä selviää vaikka pyöräillen metsäteitä pitkin.
POLUT kapenevat mitä herkemmästä luontokohteesta on kyse. Korkeimmilta harjanteilta näkee niin kauas kuin silmä siintää.
Säkniemeen suunnalla Kammarlahden rahkasammaleiden lomassa kiemurtelee erityisen viehättävä polku, joka jatkuu Jyrkänmaanhiekan repaleista rantaa pitkin Rovastinojalle.
Kammarlahden ja Rovastinojan välisellä herkkutaipaleella on korvia hörisyttävä luonnon rauha. Ihmisiä ei ole missään: sen paremmin kesämökkejä kuin asuintalojakaan ei näy vaikka kuinka päätä kääntelisi.
Reitin äärimmäisessä päässä on muinaismuistoalue, Rovastinojan kivikautinen asuinpaikka.
Retkeilyreitin opasteissa kerrotaan jääkauden muokkaaman maaston erikoislaadusta, kivikautisesta asutuksesta ja muinaisista pyyntitavoista.
Puusta nikkaroidut viitat opastavat patikkaretkeilijän taukopaikalle, jonne rakennetaan kivikautinen kota sammalkattoineen.
Opastaulut saadaan paikoilleen ja reittikartat internetiä myöten jakeluun ensi elokuuhun mennessä. Sitä ennen on vielä paljon tehtävää. Polut on raivattava ja pitkospuut rakennettava.
·Maastossa jo olevia vanhoja polkuja hyödynnetään mahdollisimman paljon. Kevyempää kunnostusta vaativiin paikkoihin järjestetään koululaisille poluntallaustalkoot, kertoo jyrkkää Kammarlahden puolukkarinnettä kapuava Reijo Himanen.
Himanen on vuoden päivät suunnitellut neljän retkeilyreitin kulkupaikkoja. Kuukausi sitten alkanut reittien toteutusvaihe ottaa niin ikään vuoden päivät.
PATIKOIJAN reidet ovat lujilla myös rantatasanteiden viereisillä harjanteilla, jotka ovat jääkauden seurausta.
Rantojen hiekka- ja sorakerrostumat ovat syntyneet jäätikön reunan hilatessa mannerta mennen tullen. Savitaipaleen retkeilyreitin polut kulkevat useissa kohdissa juuri näiden rantatasanteiden poikki.
Polulla on useita erityisen kauniita pätkiä. Säkniemi kokonaisuudessaan on hieno, alue onkin pyhitetty seurakunnan leirikeskukseksi. Kammarlahden viereisestä Lorikonniemestä kaakkoon jatkuu yhtenäinen teräväpiirteinen harjanne. Siellä reittikin kulkee kuin mäntypilareiden muodostaman temppelin lävitse.
Kivikauden ihminen on aikoinaan rakentanut Kammarlahden pohjukan länsirannalle kolme pyyntikuoppaa. Ne löydettiin vuonna 1996 tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa.
Retkeilyreitin opastetauluihin asiantuntija Risto Järvisalo on laatinut ansiokkaat kuvaselosteet kivikauden aikaisista kalanpyyntimenetelmistä.
Kivikautinen Rovastinojan asuinpaikka sijaitsee oivallisesti metsälammukoiden ja pikkupurojen läheisyydessä.
Rovastinoja itsessään on muinaisen niemen kärjessä, jonka molemmille puolille pistävät lahdet ovat olleet mainioita kalastuspaikkoja. Jääkauden relikteinä Kuolimossa onkin säilynyt näihin päiviin saakka isonieriä ja härkäsimppu.
MAANTIETEEN opiskelija Kati Anttila Helsingin yliopistosta selvittää pro gradu -tutkielmassaan Savitaipaleen maastomuodostusta, geomorfologiaa.
Retkeilyreitin varteen tulevissa infotauluissa jääkautta käsittelevä asiasisältö sekä havainnolliset karta t ja piirrokset ovat Anttilan käsialaa.
Näistä reitin varrelle pystytettävistä A1-kokoisista infotauluista selviää muun muassa se, että jääkauden aikana Saimaan vesistöalue vapautui jäistä noin 10 000 vuotta sitten. Tosin jäiden lähtö kesti silloisilla keleillä 1 500 vuotta.
Kun Vuoksen lasku-uoma puhkesi Salpausselän poikki joskus viisi tuhatta vuotta sitten, Saimaan altaan veden pinta lähti laskuun kohinalla. Muun luonnonmullistuksen lisäksi tästä oli seurauksena, että Kuolimo kuroutui Saimaan vesistöalueesta omaksi järvekseen tuollaiset 4 500 vuotta sitten.
Kirkasvetisen Kuolimon rantoja kahlatessa ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja sen, että ihminen on täällä vain käymäseltään.
SUOMENNIEMEN Karkauksen kylän maisemiin valmistuu myös vajaan vuoden sisällä kolme reittivaihtoehtoa.
Irja Hannosen Suomenniemen kunnalle testamenttaama Kuituranniemi on kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta.
Kuituran vanhoissa metsissä kiemurteleva luontopolku on nimetty Hannosen mukaan. Tämä kiintoisa reitti on paikoin vaikeakulkuisempi kuin esimerkiksi Jääkauden jäljet -reitti Savitaipaleella.
Kulkua helpottamaan Kuituraan rakennetaan pitkospuita ja portaita. Huuhkajavuoren kupeesta alkunsa saavan noin kolmen kilometrin mittaisen polun varrelle tehdään kymmenkunta luontorastipaikkaa. Niiden aiheina ovat vanhojen metsien suojelu ja monimuotoiset metsätyypit.
ANNE NIEMI
Kuvatekstit
Puhdas hiljaisuus. Kuolimon rantaa Lepänkannon rantahietikolla.
Eläinten valtakunta. Muinaiset pyyntitavat selviävät kivikautisen kodan tyyliin rakennettavan taukopaikan opastauluista.
Luonto ottaa omansa. Hirven leukaluu torvi- ja rahkasammaleen peittämällä lahokannolla.
Metsä on temppelini. Kammarlahden yli avautuva kansallismaisema Kuolimolla.
Suuri autius. Lepänkannon rivieraa Savitaipaleen Kuolimolla.
Suomyrtti. Luonnon rauha syleilee retkeilijää Kuolimolla.