MARIA KOIVU
Lappeenrannan kaupunginteatterin Kolme muskettisoturia on nuorten
tanssijoiden juhlaa.
Tuttu seikkailuromaani kertoo 1620-luvun Ranskasta, jossa kardinaali de
Richelieu apureineen juonittelee kuningasparia vastaan. Repliikkejä
helposti ohjailtavalle kuningas Ludvig XIII:lle (Jarmo Vesterinen) ja
viekkaalle kardinaalille (Heikki Pirhonen) ei ole liiennyt kuin muutama.
Kotimaisen kantaesityksensä Lappeenrannassa saanut teos kertoo tarinaansa
baletin keinoin.
Tanssiteos ei keskity totutusti muskettisotureiden keskinäiseen
kaveeraamiseen. Ohjaaja Aku Ahjolinna ottaa näyttävästi mukaan myös
juonittelujen keskellä olevan kuningattaren, Anna Itävaltalaisen, näkökulman.
Mainio muskettinelikko
tanssii ja taistelee
Kolme muskettisoturia on vauhdikkaimmillaan miekkailukohtauksissa. Miekat
kilisevät kaksintaisteluissa jopa Händelin musiikkia kovempaa, mikä tekee
menosta hurjaa.
Elias Girod on valloittava nuoren D’Artagnanin roolissa, ja hän näyttää
nauttivan esiintymisestä. Muskettisoturien keskinäisissä tanssi- ja
taistelukohtauksissa on energisyyttä. D’Artagnanin vanha ja avulias hevonen
Cherie lienee teoksen pakollinen komediallinen elementti.
Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen tanssijat ovat taitavia.
Duetot sujuvat nostoineen mallikkaan kepeästi. Kuningatar (Annika
Ruokoniemi) vaihtaa viehkeästi sooloissaan tunteista toiseen. Toiveikas
odotus rakastajan kohtaamisesta muuttuu pienin elein pettymykseen ja
lopulta pelkoon.
Juoniaan de Richelieun kanssa punova katala Mylady (Emma Grönqvist) on
roolissaan mainio.
Breakdancen yhdistäminen balettiin saattoi kummeksuttaa etukäteen, mutta
nuorten katutanssijoiden ja sotilaiden akrobatiaosuudet sopivat klassisen
baletin oheen. Molemmissa on kyse taitavasta kehonhallinnasta. Esityksen
tanssi ei ole aivan perinteisintä breakdancea, sillä liikkeet on tarkasti
suunniteltu.
Koruton lavastus antaa tilaa värikkäille puvuille ja hahmoille. Takaseinän
vaihtuvilla barokkiaiheisilla kuvilla vaihdetaan tapahtumapaikkaa
kuninkaanlinnan sisätiloista ulos satamaan ja katutavernaan.
Osa kepulikonsteista
jää pimentoon
Ongelmallisinta tanssiteoksessa ovat Alexandre Dumas’n romaaniin kuuluvat
juonittelut ja takaa-ajot. Kaikkien juonenkäänteiden ilmaisu on tanssilla
hankalaa, ja vasta käsiohjelmasta saa parhaiten selvyyden monimutkaisista
kiemuroista.
Esimerkiksi toisen näytöksen siirtymät Ranskasta Englantiin jäävät
sirpaleiseksi eivätkä anna mitään uutta tarinan kannalta. Tiivistämistä
olisi voinut harkita. Dramaattiset kohtaukset, kuten lopun tanssiaisissa
huipentuva välienselvittely, toimivat sen sijaan tanssin voimalla.
Teos on Tanssiopisto Sonja Tammelan ja kaupunginteatterin tähänastisista
produktioista mittavin. Nuoret lappeenrantalaistanssijat pääsevät
esittämään taitojaan näyttävissä mutta hallituissa joukkokohtauksissa.
III
Kolme muskettisoturia -tanssiteoksen Suomen kanta-esitys Lappeenrannan
kaupunginteatterissa 23.10. Teoksen rooleissa on kaksoismiehitys. Toinen
ensi-ilta on 3.11.
ARI NAKARI
Kuvateksti
Herkkä hetki. Kuningattaren (Annika Ruokoniemi) suhde Buckinghamin
herttuaan (Samu Pakkanen) ei jää kardinaalilta tai kuninkaalta huomaamatta.
Muskettisoturien apu tulee tarpeeseen.
TANSSI
¤·Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
¤·Sovitus Aku Ahjonlinna ja Jussi Törnvall
¤·Ohjaus ja koreografia: Aku Ahjonlinna
¤·Lavastus: Tarja Jaatinen
¤·Päärooleissa: Jarmo Vesterinen, Annika Ruokoniemi, Heikki Pirhonen, Samu
Pakkanen, Emma Grönqvist, Ville Valkonen, Timo Korjus, Tuomas Hyvönen ja
Elias Girod
¤·Tanssiopisto Sonja Tammelan ja kaupunginteatterin yhteisproduktio