LIISA KUKKOLA
Lappeenrannan kaupunginteatterin lastennäytelmänä piti jatkaa keväällä
ensi-iltansa saanut Mimmi-lehmä ja varis. Ikävien sairastapausten ja
henkilökunnan vaihtumisten vuoksi se ei kuitenkaan päässyt enää syksyllä
näyttämölle saakka.
Onneksi teatteri on kuitenkin laittanut varsin nopeasti pystyyn uuden,
aivan pienimmille tarkoitetun lastennäytelmän. Iso Kiitos teatterille
joustavuudesta ja varsinkin siitä, että se ajattelee myös kaikkein
pienimpien katsojien olevan oman näytelmän arvoisia – kohtasi sen
toteuttaminen sitten miten isoja vaikeuksia tahansa.
Ulf Nilssonin herttainen kanitarina on kuin kenen tahansa kaksikorvaisen
isoveljen päivästä. Aamulla herätään, päivällä vahditaan pikkusiskoa äidin
ja isän ollessa porkkanametsällä, vähän luetaan, syödään ja seikkaillaan ja
sitten illalla taas pehkuihin.
Päivä Kanikukkulalla muistuttaa siis nykypäivän lastenkirjoja, joissa
inhimillistetyt eläimet käyvät päivän mittaan läpi samanlaisia asioita kuin
ihmisen lapsetkin. Ei mitään suurta draamaa eikä fantasioivaa satua, vaan
ihan tavallista arkista päivää eläinten kautta kuvattuna.
Vähän opettavainenkin Päivä Kanikukkulalla on. Kun pikkusisko Kukkakaali ei
tahdo syödä terveellistä keittoa, suuttuu isoveli ensin mutta muistuttaa
sitten, ettei kaneja saa pakottaa. Vähän samanlainen rumba on edessä
illalla vaipanvaihdon yhteydessä, mutta silloinkin auttaa rauhallisuus.
Hyviä neuvoja – äideille ja isille.
Päivä Kanikukkulalla oli ensiaamussa vielä raakile ja menee läpi kuin
leipäpappi jumalanpalveluksen. Se on ymmärrettävää näytelmän tiukan
aikataulun takia, ja tunnelma varmasti kehittyy pitkin syksyä.
Mukavinta olivat Riitta Ukkosen lavastus ja puvustus sekä Marvin Martinin
musiikki, jonka sanoista tosin voisi saada paremmin selvää, jos ne
yksinkertaisesti kuuluisivat paremmin. Pienet lastenlaulut kanin
koikkelehtimisten välissä olivat hyviä rytmittäjiä ja selvensivät hyvin mm.
paikanvaihdoksia.
Juha Turunen näytteli sekä isoveli Parsaa että käsinuketti pikkusisko
Kukkakaalia, jonka äänestä vastaa Marvin Martin.
Turusen keskittyminen kahteen rooliin ei suju ongelmitta. Parsan oleminen
lavalla on jonkin verran levotonta, ja kaipaa enemmän rohkeaa
kanimaisuutta. Sellaisesta käyttäytymisestä nähdään vilaus aivan näytelmän
lopussa, viimeisessä repliikissä.
Näytelmä kestää noin puoli tuntia ja pitää pienimmätkin lapset (2-3 v.)
hyvin otteessaan aina kanin peittelemiseen asti.
ARI NAKARI
Kuvateksti
Kanikukkulan väkeä. Sammakko ja kaksi kania nähdään Veeran kammarissa.
Marvin Martin (vas.) sammakkona ja Juha Turunen Parsana sekä pikkusiskokani
Kukkakaali näyttävät, miten aamu saadaan iltaan Kanikukkulalla.
TEATTERI
¤·Päivä Kanikukkulalla. Kirjoittanut Ulf Nilsson. Sovitus Kaija
Viinikainen. Ohjaus Antti Majanlahti. Lavastus ja puvut Riitta Ukkonen.
Musiikin sävellys ja sovitus Marvin Martin.
¤·Rooleissa Juha Turunen, Marvin Martin ja Kukkakaali-kaninukke.
¤·Ensiaamu Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa 3.11.2004.